Hyvä juttu Matissa ja Liisassa

to 8.4.2016

Outoa. Matti ja Liisa -lehdessä on toimittaja, joka tekee työnsä perusteellisesti ja hyvin. Lehden kirjahyllysarja on hyvä. Piispa Arsenin kirjahylly herätti mielenkiinnon: Orhan Pamukin Nimeni on punainen pitää lukea. Päätin, että luen ensimmäisellä Turkin-matkallani aloittamani Mustan kirjan loppuun - luin sitä eteenpäin toisella reissulla - kolmannella Turkin-matkallani.

Jostain syystä niin ei käynyt. Koska en saanut oikeasti eteenpäin Dostojevskin Karamazovin veljeksiä menolentokoneessa, juutuin vain joutaviin kirjoihin. Eipäs! Luin reissulla Orhan Pamukin Istanbulin lumoutuneena sen sivistyneisyydestä toiseen kertaan. Musta kirja odottaa edelleen käyntiä Turkissa. Nyt näyttää siltä, että sellaista, ylipäätänsä mitään, ulkomaanmatkaa ei tule.

Toisella Turkin reissulla ostin Pamukeja englanniksi. En minä niitä sillä kielellä ikinä lue, mutta haluan pitää ne hyllyssäni. Nimeni on punainen tuli myös kuunnelmana. Koetimme Tikkisen Hannelen kanssa kuunnella sitä. Ainakaan minä en kertaakuuntelua pidempään jaksanut, sillä lukematta kirjaa en ymmärtänyt siitä mitään.

Tänään ilmestyneessä numerossa Juha Miettinen kirjoitti Tauno Auerin Neuvostoliitto-alustuksesta, jonka me, Lapinlahden Venäjä-seura, järjestimme viime lauantaina. Hyvä oli juttu. Kirkas ja selkeä.

Luin äsken loppuun Jonas Gardellin Jeesuksesta. Se on paras hengellinen kirja, jonka olen lukenut. Ja vannon, että en ole kurkannut Gardellin johtopäätöstä kirjan lopusta. Olen tullut siihen tulokseen ihan itse, että Kristuksen ruumis on koko maailmankaikkeus, koko universum. Me kaikki olemme yhtä, samaa olemusta: ihmiset, kivet, kasvit, koirat, pii, rauta sekä ameebat, virukset ja bakteerit.

Kirjoitan Gardellin Jeesuksesta ehkä joskus. Ehkä en kirjoita. Voi olla, että kirjoitan vielä monta kertaa. Monissa yhteyksissä.

Maija Poppanen

Tiistaisessa Sukeavan kirjallisuuspiirissä Maija Poppanen pääsi yllättämään. Kuten kerroin Maija Poppasesta löytyy suomeksi kolme eri suomennoskäännöstä: Tyyni Tuulion (Helvi Hämäläinen ja Tuuliot, you know?) vuodelta 1936, .... Anna tuli yläkertaan tekemään äidinkielen päättötyötä. Menen alakertaan. Teen ruokaa. Jatkan kirjoitusta ehkä myös.

Maija Poppasen toinen suomenkielinen käännös on Marikki Makkosen ja uusin käännös Jaana Kapari-Jatan, Harry Potter -kääntäjän. Poppasen kirjoittaja Pamela Lyndon Travers, Australiassa syntynyt. En muista koko Poppasesta muuta kuin amerikkalaiselokuvan ilmelän iskelmän. Elokuvan olen nähnyt. Ja sen muistan, että Poppanen lenteli sateenvarjolla.

Travers oli kirjoittanut jossain Poppaskirjassaan luvun, jossa hän vei hoitolapsiaan eri puolille maailmaa. Travers kirjoitti luvun uudestaan vuonna 1981, koska alkuperäinen luku sisälsi stereotypioita. Lukupiirin vetäjä Markku Suokonautio luki meille otteen ja tekstissä oli kuvaus alastomista afrikkalaisista (teksti oli kirjoitettu vuonna 1930-luvulla, taisi olla, että neekeri, en muista tarkkaan), joilla roikkui helmiä kaulasta ja nenässä oli lävistyksiä.

Vuoden 1981 versiossa luvussa ihmisten tilalla oli eläimiä. Afrikassa Maija Poppanen ja lapset tapasivat värikkään papukaijan. Tulimme siihen tulokseen, että kirjoitettu mikä kirjoitettu. Ilmiön nimi on poliittinen korrektius ja siitä kirjoittaisin enemmän, ellei Anna pölpöttäisi koko ajan toiseen korvaan.