Jeesus sentään

ma 4.4.2016

Eilen hikoilin koko päivän tietokoneen ääressä. Tein työnantajailmoitukset, laskin palkat ja laskutinkin vielä. Yhden tilausvahvistuksenkin sain aikaan. Ulkona oli ihana keli, hankiaiset ja ties mitä, mutta pakko oli tehdä, mitä naisen perheyrityksessä oli pakko tehdä.

Tämä päivä on omistettu peruspalvelulautakunnalle. Kaksi ja puoli pöytäkirjaa vielä lukematta tarkastuslautakunnan raporttia varten. Lisäksi pitää muistaa vammaisneuvoston kokouskutsut eteenpäin. Kahviakin tekisi vielä mieli. Elimistön mielestä kello on vasta puoli yhdeksän.

Luen Jonas Gardellin kirjaa Jeesuksesta. Tahtoisin jatkaa teologian opintojani, mutta papiksi en sittenkään haluaisi. Ei minusta ole riittien suorittajaksi tai seremoniamestariksi. Tahtoisin vain saarnata ja opettaa - sokraattisesti keskustellen. Vähän niin kuin katolisen vapautuksen teologian latinalaisamerikkalaiset kansannaiset, joiden ei ole kielletty esittää mielipiteitä ja omia ajatuksiaan Raamatun kohdista.

Raamattumeditaatio olisi kokeilemisen arvoinen juttu. Sitä oli Tampereen ortodoksisessa seurakunnassa sinä vuonna, jolloin olin Aamun Koiton päätoimittaja. Piti menemän Tampereelle jutuntekoon omalla kustannuksella, mutta sitten Maria tuli yht´äkkiä kovaan kuumeeseen. Tuli sikainfluenssaepäily ja tyttö lähti Kysiin tutkimuksiin kuin leppäkeihäs.

Me Leonidin kanssa molemmat mukana.

Löysin netistä Raamattumeditaatiohaulla Peppi Sieversin haastattelun:

http://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/paljas-mutta-silti-rakastettu

"– Koen Jeesuksen aika radikaalina heppuna, jolla oli ihmisenä olemisen kivut. Hän on totuudellinen ja aito, silittää ihmistä luuta myöten. Siksi raamattumeditaatio ei ole lällyköille, vaan prosessiin lähteminen vaatii suurta rohkeutta. Hengellisissä harjoituksissa tapahtuu Sieversin mukaan samansuuntainen prosessi kuin hyvässä psykoterapiassa. Ihminen tulee kaikkine sisältöineen esille ja paljaaksi, mutta saa silti olla rakastettu."

Jeshua

Jonas Gardell huomauttaa kirjassaan melko alkuun, että itse asiassa historiallisen Jeesuksen, Nasaretin Jeshuan, opetus ei ole tarkoitettu lainkaan meille. Nasaretin Jeshua saarnasi juutalaiselle ja hän oli kaiken lisäksi sitä mieltä, että Jumalan valtakunta, maan päällä, on tulossa aivan pian.

Sen vuoksi Jeshua ei ollut lainkaan kiinnostunut siitä, miten yhteiskunta järjestetään tai miten eletään perhe-elämää. Äärimmäisen kiinnostavaa Gardellin kirjassa on vertailu siitä, milloin mikäkin ajatus tulee Raamattuun - sitä mukaa, kun kävi selväksi, että Jumalan valtakunta ei tulekaan maan päälle Raamatun kirjoittajien elinaikana.

Jossain määrin pitää jättää Nasaretin Jeshua, mikä ei tarkoita sitä, etteikö olisi tärkeä miettiä sitä, mikä on alkuperäistä ja mikä Raamatun kirjoittajien lisäämää. Ja sekin on äärimmäisen kiehtovaa, mitä jätettiin ulkopuolelle. Puhumattakaan siitä, mitä oppisuuntia jätettiin kirkolliskokouksissa kanonisoidun "totuuden" ulkopuolelle.

Koen varmaankin monet harhaopiksi julistetut läheisiksi ja pidätän itselläni oikeuden sellaisiin ajatuksiin!

Ehkä kyse on valaistumisesta, tiedosta. En minä henkilökohtaisesti tarvitse mitään ihmeitä tai ihmekertomuksia, kun tosiaan uskon muutenkin. Minusta jo pelkästään luonnontiede tai luonnonlait ovat niin ihmeellistä, että ne riittävät riittää todistukseksi. Koko maailmankaikkeus riittää. Olemme kaikki yhtä. Koko maailmankaikkeus on Kristuksen ruumis.

Usko on henkilökohtainen asia, minkä allekirjoitan, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö asiasta saisi puhua.

Tavallaan se, että annan Jehovan todistajasisarten opettaa, on minulle meditaatiota. Kuuntelen hiljaa ja vastaan kysymyksiin niin kuin tulee vastata. Jehovan todistajillahan on metodi, jossa asiat sanotaan ääneen suurin piirtein kirjain kirjaimelta niin kuin kirjoitettu on. Ei se haittaa.

"Meditaatio voi olla myös keskittynyttä mutta samalla levollista omien vaihtuvien tunteiden tai mielikuvien tarkkailua ilman minkäänlaista arvottamista tai arviointia."

Nyt joku alkaa varmasti kiljua, että eihän eri tunnustusten oppi- tai muita rakennelmia saisi näin iloisesti sekoittaa keskenään, mutta minä kysyn: Kuka niin on sanonut? Kuka ylipäätänsä on sanonut, että jos maksaa vaikkapa jonkin puolueen jäsenmaksun, ei saisi keskustella toisen puolueen jäsenten kanssa tai olla samoissa porukoissa?

Joku varmaan on sanonut, mutta arvelen, että nykyihminen saa vapautua auktoriteeteista. Ainakaan minä en sellaisia suuremmin kaipaa. Tai kaipaan todellisia, oikeita ja rakkaudellisia auktoriteetteja, jotka auttavat kasvamaan, mutta en kaipaa sellaisia, jotka sanovat, että ajattele näin, näin ja näin. Joku tietysti nyt vetää herneet nenään ja sanoo, että onpas minäminäminäilyä ja täysin lapasesta mennyttä pluralismia. Niin varmasti onkin. Voi voi.

Peppi Sieversin haastattelusta tähän loppuun: "Sievers neuvoo myös menemään jumalanpalvelukseen. – Heittäydy vain olemaan messussa. Päästä irti kaiken tarkkailusta ja anna sen olla puhdas kokemus."

Kontemplaatio

Tämä lainaus vielä tähän myöhempää miettimistä varten:

"Jesuiittaisä Ignatius Loyola kehitti 1500-luvulla hengelliset harjoitukset, jotka pohjautuvat Raamatun tekstin keskittyneeseen lukemiseen mielikuvitusta hyödyntäen. Ignatius käytti meditaatio-sanaa sellaisesta lukemisesta, jossa rukoilija pysähtyy mietiskelemään jonkin Raamatun ilmauksen tai sanan kohdalle.

Katselevassa rukouksessa eli kontemplaatiossa rukoilija luo tekstiä lukiessaan mielessään tapahtuman näyttämön ja sijoittaa siihen Raamatun tekstissä esiintyvät henkilöt sekä lopuksi myös itsensä."

http://www.valomerkki.fi/kirkko-ja-kaupunki/kirkko-ja-kaupunki-arkisto/4764

Pakko keittää mukillinen kahvia. Sitten on pakko lukea ne typerät pöytäkirjat. Niissä ei ole mitään mielenkiintoista, sillä vuonna 2015 ei peruspalvelulautakunnassa käyty oikein mitään kivaa vääntöä. Onneksi on ollut edes Juha Halonen, joka on vähän kannellut Varpaisjärven asioista. Muuten olisi ihan lulluttelumeininkiä koko persupalvelulautakuntailu.