Kävelevä fauvisti

pe 15.4.2016

Kirjailija on vihainen. On suuttunut niin, että "vuori huojahti", "vaarat vaappuivat" ja "madonlukuja luettiin". Mytologiassa madonluku on käärmeentorjuntaloitsu (wikipedian ja pikagooglauksen mukaan) ja loitsu tarkoittaa lausuttujen, kuiskattujen, ajateltujen tai laulettujen sanojen ketjua, jolla on tarkoitus vaikuttaa tapahtumien kulkuun tai aikaansaada jotain tapahtumaan yliluonnollisesti.

Onko muuten rukous sittenkin loitsu? Tästä puhuttiin kuopuksen kanssa toissailtana kauhean rankkamyrskyn ja happotapposateen jälkeen, jossa tytär ja äiti hapuilivat toisiaan kohti toisiinsa väsyneinä ja pettyneinä. Kuopus tuntui ymmärtävän, että rukous ole mikään toiveautomaatti. Sanoin, että saatamme loppujen lopuksi rukoilla vain ja ainoastaan: "Tapahtukoon tahtosi."

Kirjailija Teppo Kulmalan vihastuminen löytyy vihdoin Radio Tuupovaara -sarjan osasta kolme, jonka Kulmala kirjoitti tavallaan yhdessä Tyk-kirjailijakumppaneidensa kanssa. En nyt ehdi mennä kirjailijan raivariin sen syvemmälle, sillä pitää vielä piirtää kulmakarvat ja aloittaa päivä.

Pääasia, että kirjailija suuttui. Se on hyvä. Näin on hyvä, amen, amen, amen.

Meidän perheestä sitä löytyy uskonnollista kirjoa. On entisiä ortodokseja, nykyisiä luterilaisia, jotka samaan aikaan saattavat vähän olla lahkolaisia ja minä semmoisen ryhmän liepeillä, jota ei kristillisiin edes lueta. Puhumattakaan siitä, että lasten biologinen isä oli zeniläinen Venäjän ortodoksi - tai ei ehkä zeniläinen, vaan osholainen. Löytyisipä sellainen lahko, joka ottaa vakavasti eksegetiikan.

"Erityisen tärkeässä roolissa eksegetiikassa on erilaisten säilyneiden tekstiversioiden tutkimus sekä pyrkimys löytää kustakin tekstistä sen mahdollisimman alkuperäinen versio. Lisäksi tekstejä pyritään tulkitsemaan niiden historiallista, yhteiskunnallista ja kulttuurista taustaa vasten ilman myöhemmän perinteen tai tunnustuskirjojen vaikutusta." https://fi.wikipedia.org/wiki/Eksegetiikka

Eilinen oli hilpeä päivä. En ehtinyt kirjoittaa mitään, sillä aamulla luin hiki hatussa ruotsalaisen fysiikan professorin Bodil Jönssonin Kymmentä ajatusta ajasta. Löysin sen Lapinlahden kirjaston kierrätyshyllystä ja sen oli todennäköisesti hylännyt samainen ihminen, joka oli jättänyt hyllyyn Susan Faludin Takaiskun feminismille.

Vetelin jotain henkareista ylleni sen jälkeen, kun olin saanut ohuen kirjasen loppuun. Eteisessä viimeistelin tyylin joulunpunaisilla kirppari-Eccoillani. Ne maksoivat aikoinaan 8 euroa. Ikää niillä on ehkä jo 15 vuotta. Tulin ulos ja naputtelin Tikkisen Hannelelle, että minulla on erävihreä takki, tummanvihreä huivi, violetti pusero, punaiset tennissukat, siniset farkut, joiden rullalle käärityistä lahkeista pilkistivät fuksian punaiset muovikalsarinlahkeet ja pisteenä iin päällä ne täysin eri sävyä olevat joulupukin punaiset Eccot.

Hannele nimesi minut käveleväksi fauvistiksi ja sitten oli Ärräpäät-sähköpostilistalle meilannut fauvistien määritelmän.

Menin äkkiä takaisin sisään ja vaihdoin Eccot raksakenkiin. Oli se väri-ilotulistus vähän liikaa ja nilkatkin jäätyivät eilisessä viimassa. Sitten läksin Varpaisjärvelle vammaisneuvoston kokoukseen - joukkomme tuli hirmuisen hauska sydänyhdistyksen edustaja, emeritus Nokian no ei sentään nuoriso-ohjaaja, vaan jokin sosiaalisemmoinen setä, voi että meillä oli lystiä kokouksessa ja sen jälkeen.

Kokouksen kunniaksi päätimme Peten kanssa mennä Samin pizzalle. Kieleni päällä oli jo Samin Revontulipizza, jossa Peten elävän kertoman mukaan on poroakin, mutta sitten luin puhelimeni. Kulkuriveljeni oli lähettänyt krpytisen ja vähän kiukkuisen viestin, että minun pitäisi olla jossain jo.

Vähän aikaa löi tyhjää ja sitten muistin, että minunhan piti vammaisneuvoston kokouksen jälkeen heti putkeen olla työttömien kokouksen palkkapuheenjohtaja. Toisin sanoen vuosikokouksen ulkopuolinen puheenvuorojen jakaja. Lennähdin paikalle vartin myöhässä, sillä Volkkarin ei kulkenut sen kovempaa.

Päätin ryhtyä ammattimaiseksi vuosi-, kevät- ja syyskokousten puheenjohtajaksi voileipäpalkalla. Söin tyttömien kokouksessa ainakin viisi kinkkuvoikkaria salaatinlehden kera. Oli oikein rattoisaa ja elämä hymyili.