Teppo Kulmalasta Tommi Melenderiin

ti 19.4.2016

Aamulla tuli kirjaimellisesti kylmää vettä niskaan. Lähdin anivarhain Väisälänmäen lenkille, sillä halusin kuulla tämän aamun viimeiset linnunlaulut. Iltapäivällä linnut vaikenevat ja metsässä on aavemaisen hiljaista. Lisäksi eilen illalla Rokuaksi kutsumaani Muaselekää ympäröi lämmin sumu, ilmeisesti ilmaan haihtuva lumi, kun kävimme hiihtämässä.

Eilinen lauha iltahiihtokeli hämäsi. Aamun sade oli hyytävää, jäistä, märkää, epämiellyttävää, vaikkakin hopeanväristä. Klovni-runoilija ilmoitti, että sattaa kahtasattaa. Minä en ole vielä kertonut tekstarilla, että mielestäni sademittari näytti viittäsataa ja melkein yksi pyörä putosi pelistä pois. Tai ei oikeastaan niinkään, vaan huomenna pitäisi Volkkari katsastaa.

Sen jälkeen tein paljon töitä tietokoneella.

Vielä yhden kerran nakutan tähän kohdan Teppo Kulmalan ja kuntakomppanian Radio Tuupovaara kolmosesta ja sitten jätän kirjan rauhaan. Se on kohta hiirenkorvilla. Puut eivät vielä.

Iisalmen ortodoksisen seurakunnan ilmapiiriongelmat sekä Valamon kummalliset igumenin sivuun siirtäjäiset näkyvät kirjassa:

"Lapsuudesta lähtenyt hätä on tuottanut hakua ja toiveen, että kirkko tosissaan olisi aidolla tiellä. Että muinoin evankelistat ja kirkkoisät tiesivät, mitä Raamattuun laatia ja mitä kansalle jutustaa ja että nämä nykyiset toisivat sen sanan ilmi. Ortodoksia on siitä hyvä, että jatkaa muinaista kristillistä traditiota eikä luterilaisittain onki kourassa haavi nykyiakaisväkinäisin syötein väkeä tynnyrityhjiin ja sinänsä tunnelmallisiin ja varsinkin vanhoina ja pakkasessa arvokkaina paukkuviin saleihin tai useiden Jeesus-lahkojen tapaan kiihdytä joukkoaan hulina-iskuiseen tanssiin, rytmittömään transsiin tai suin surmin tainnoksiin."

"Viime vuodet ovat osoittaneet sinisilmäisyyttäni ortodoksikäytäntöjen suhteen. Ihmisiä kaikki. Ystävällisiä he ovat useimmiten, mutta omine raadollisuuksineen, vehkeilyineen ja ilkeine tekoineen heidät olisi hyväksyttävä eikä siihen aina pysty. En ole ajatellut erota kirkosta. Rituaali kulkee luonnossa ja veressä. Vaistomaisesti tavoittelen ihmisen salaisuutta myös pyhäkköjen kautta." (Teppo Kulmala ja kuntokomppania Radio Tuupovaara 3 s. 101)

Kuulin joltakulta - en muista, keneltä - vai luinko jostakin, että vaikka seurakunnalla olisi kuinka kelvoton paimen, tulee seurakuntalaisen vain ottaa paimen annettuna. Eihän jumalanpalvelusta sille paimenelle suoriteta, kuten ei katumuksen sakramenttiakaan.

Totta, mutta rajansa se on inhimillisellä sietokyvylläkin. Jos seurakunnan paimen on sellainen, että pyhäköstä tai palveluksesta tulee ulos enemmän ahdistuneena kuin puhdistuneena, en ainakaan minä kyennyt jäämään odottelemaan aikoja parempia. Nykyihminen on egoisti ja äänestää jaloillaan.

Uuden Valamon verstaan ja maatilavaraston palo tuli ilmoituksena kirjailijan puhelimeen: "Valamossa palaa taas!" Kulmala kirjoittaa, että luostari on yhtä aikaa turvallinen ja pelottava. "Siellä tuntuu jatkuvasti se, mistä pyhät varoittivat. Siis missä paljon rukoillaan, siellä pahan voima sätkii suutuksissaan ja valppaana kimpaantumaan lisää."  (Teppo Kulmala ja kuntokomppania Radio Tuupovaara 3 s. 14)

Näin varmaan on. Jostain syystä en ole oikein koskaan tuntenut samaa huojennusta Uudessa Valamossa kuin Konevitsassa Venäjällä. Vanhassa Valamossa vasta ahdistikin. Meitä turisteja kohdeltiin epäystävällisesti kuin karjaa ja joka nurkalla oli italialaisten mafiavartijoiden näköisiä öljyttyjä korstoja bluetoothit korvillaan. Eipä kovin pyhältä tuntunut se.

Silloin, kun kaikki oli levällään neuvostoarmeijan jäljiltä, koin Konevitsassa pyhyyttä ja hyvyyttä. Siellä Jumalalle tuntui kelpaavan vähän köyhempikin pyhiinvaeltaja tai talkoolainen.

Ehkä köyhät eivät kelpaa enää minnekään.

Kirjailija Kulmala kertoi kirjassaan jonkun puolisonsa kanssa - olisiko ollut Riitta tai ehkä Sinikka - rukoilleensa rukouskirjan - olisiko ollut termi orologion? - ja noudattaneensa rituaaleja, kuten vaimo-Anita tekee edelleen. Se kuulostaa hienolta! Kyllä minäkin joskus salaa matkalle lähtiessä rukoilen isä Jyrkiltä saamani orologionin mukaan. Jostain syystä tapa on iskostunut minuun nimenomaan silloin, kun kaikki istuvat jo täysin vittuuntuneena autossa, olemme riidelleet lähtöä edellä monta tuntia ja pitää jotenkin rauhoittua ennen varsinaista starttia.

Joskus mietin, miksi meidän perhe koskaan edes lähtee minnekään, sillä tosiaan, perhelähdöt ovat karmeita. Pimukin painuu yleensä jonnekin piiloon, kun kaikki huutavat kitarisat suorana. Rukoilen hiljaa ikonin äärellä, ettei sydän pamppaile raivosta.

Rukous auttoi Solean teossakin. Sytytin tuohuksen ja panin soimaan ortodoksista kirkkolaulua cd:ltä. Ei ottanut aivoon ainakaan niin paljon, että teen työtä tyhmyyksissäni alle torihintojen ja tiesin jo vuosia ennen kuin mitään tapahtui, kuinka päätoimittajuuteni päättyy. Sama kohtalo oli ollut muillakin ortodoksisilla päätoimittajille. Me olimme pienen pieniä työntekijäkärpäsenkikkaroita vallakkaan klerikaliaatin puristuksissa.

Pieni sormussormen ojennus ja päätoimittaja lentää pois pelilaudalta! Olen minä vihainen. En edes teeskentele muuta.

Jokos sanoin nyt kaiken, mitä halusin? Piti vielä määrittää uskoni teesit, mutta jätän sen toiseen kertaan. Tai no tässä joitain:

1) Heikomman ja sorretun puolella pitää olla aina

2) Jaakobin kirje Uudesta Testamentista tulee lukea säännöllisin väliajoin. En tulkitse sitä sen pohjalta, että sillä varmisteltaisiin taivaspaikkaa, vaan luen sen sillä tavoin, että oikeudenmukainen tulee olla jo maan päällä:

"Jos teidän kokoukseenne tulee mies, jolla on kultasormus sormessaan ja hieno puku yllään, sekä samalla kertaa köyhä nuhruisissa vaatteissan, niin ettekö vain osoitakin huomiotanne tuolle hienosti pukeutuneelle ja sano hänelle: ´Istu tähän lattialle jalkojeni viereen.´ Ettekö te silloin syyllisty erotteluun omassa keskuudessanne? Eikö teistä ole tullut tuomareita, jotka tuomitsevat väärin perustein?"

Kuulkaa, rakkaat veljeni! Onhan Jumala valinnut juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskossa rikkaat ja perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville. Mutta te häpäisette köyhän. Eivätkö juuri rikkaat sorra teitä ja raahaa teitä oikeuden eteen?" (Raamattu, Uusi Testamentti Jaakobin kirje 2:2-6)

Tai tämä on aivan upeaa tekstiä: "Kuulkaa te rikkaat! Itkekää ja valittakaa kurjuutta, joka tulee osaksenne. Teidän rikkautenne on lahonnut ja teidän vaatteenne ovat koin syömiä. Teidän kultanne ja hopeanne on ruosteessa. Niiden ruoste on todistava teitä vastaan , ja se syö lihaanne kuin tuli. Te olette koonneet rikkauksia näinä lopun aikoina.

"Te olette riistäneet palkan työmiehiltä, jotka ovat leikanneet teidän peltonne. Kuulkaa, se palkka huutaa, ja korjuuväen valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin." (Raamattu, Uusi Testamentti Jaakobin kirje 5:1-4)

3) En usko Jumalansynnyttäjän olleen neitsyt ennen Jeesuksen syntymää enkä sen jälkeen. Tämä on minulle tärkeä kohta, sillä arvelen neitsythurmoksen olleen pikemminkin jonkun munkkihenkisen erakon, naisvihaajan ehkä, keksimää.

Siinähän ne tärkeimmät. Ottakee tai jättäkee. On niitä varmaan muitakin, mutta kello käy jo viittä ja tietsikka pitää läntätä kohta kiinni.

Onnellisuudesta

Viimeisimmässä Parnassossa oli Juha Seppälän hieman kryptinen kolumni taiteesta ja poliittisuudesta (s. 60, Poliittinen taiteilija). Seppälä siinä ylistää ei-poliittista poliitikkoa Osmo Soininvaaraa. No joo, kyllähän Soininvaaraa tulee kuunnella, mutta yht´äkkiä alkoi tympiä; Soininvaara on sanonut, että Naomi Kleinin Tuhokapitalismin nousu ei ole niin kovin mielenkiintoinen, sillä Klein ottaa siinä häviäjien näkökulman.

Tuhokapitalismin nousu tuntui Soininvaaran mielestä roskalta. Se ei ole perinteistä talouspoliittista paskaa. Siksi Soininvaaran mielestä roskaa, kulkaa oikeasti kaikki: ROSKAA!!!!!

"Minulla oli aluksi suuria vaikeuksia lukea kirjaa. Klein on rankattu yhdenneksitoista maailman sadan intellektuaalin joukossa. Tuhokapitalismin nousua on ylistetty ja palkittu ympäri maailmaa. Silti kirja tuntui roskalta. Sitten ymmärsin, ettei sitä pidä lukea talouspoliittisena puheenvuorona. Klein katsoo maailmaa journalistin silmin huono-osaisten näkökulmasta. "

http://www.soininvaara.fi/2008/03/30/tuhokapitalismin-nousu/

Onhan se kiva, että jonkun Seppälän mielestä Soininvaara on niin kiva, kun ei muistuta meitä ikävästä asiasta nimeltä politiikka. Tässä vain sanon, että porvarit ne koettavat poistaa politiikan politiikasta. Ja heti perään Seppälä ottaa esille kirjailija Tommi Melenderin blogia, jossa tämä kirjoittaa oikeistolaisesta kirjallisuudesta.

Muistan lukeneeni joskus saman kohdan Melenderin blogista ja ajatelleeni, että nojoo, siinä meillä Arvopaperipörssin ja mikä Arvoasunnot -lehden toimittajaporvaripossu se Melender nyt onkaan. Harmikseni menin lukemaan Melenderiltä ensimmäisenä Ranskalaisen ystävän, jota lukiessani yökkäsin.

Siinäpä kirjailija, jonka teksti on niin täynnä omaa itseään ja on niin hyytävän, viiltävän kylmää sekä vieraantunuttta, että YÖK. Haha, osuin sitten jostain syystä kirjailija Saara Henrikssonin blogin kautta kirjablogisti Ompun blogiin. Omppu oli lukenut Melenderin esseekirjan Onnellisuudesta ja oli vaikuttunut. Arvelen, että minäkin pitäisin siitä, sillä Melender on kypsyessään jotenkin .... kypsynyt ... öh. Hän oli Ranskalaisen ystävän kirjoittamisen aikaan flaubertilainen ihmisvihaaja.

Niin. Flauberthan on se ranskalainen porvarinpossu, joka vei Istanbuliin tippurin. Tai toi sieltä. Joka tapauksessa oikein sille sialle.