Perun perun perun

ma 9.5.2016

Hyvää fasismi murskaksi! -juhlapäivää, voiton päivää siis. Euroopan Unionilla voi pyyhkiä perseensä. Fasismi murskaksi luki pahvilappusessa, jonka pöllin hautakukkalaitteesta muinoin ja ammoin 1980-luvulla - taisi olla vuonna 1984 -, kun Puumalan naapurin poika, Halisen Jaakko, käytti minua Ruokolahden puolella - taisi olla Syyspohjassa - ilmeisesti neuvostosotilaiden haudoilla.

Olisiko ollut mitenkään mahdollista, että jotain kommareihin viittaavaa liikehdintää on ollut 1980-luvulla siellä suunnalla ja onko mitenkään mahdollista, että umpikepulaisen isän poika on käyttänyt minua neuvostosotilaiden haudalla? Minua umpikepulaisen isän tytärtä. Tosin Halisen Jaskan luokka-asema oli ja on edelleen talollisen poika. Minä olin ja olen edelleen maataloustyöläisen ja karjakon tytär.

Tutkiskentelen, miltä tuo kuulostaa.

(Juu, Syyspohjassa sitä ollaa käyty: http://www.faro.fi/fi/matka-neuvostosotavankien-hautapaikalle-syyspohjaan-2/ Kuvan muistomerkki vaikuttaa tutulta.)

Istun kuntoutuskeskus Herttuan tietokoneella. Kohta lähden huuhtelemaan hiuksiani. Olin elämäni toisessa allasjumpassa. Se olikin kivaa! Tulin väsyneeksi. Pitää käydä tänään nukkumaan aikaisin, sillä huomenna koetan olla myöhästymättä ensimmäisestä sessiosta.

Itse asiassa otan takaisin eiliset kirjoitukseni. Meidän ryhmän naiset ovat kaikki niin mukavia, että heitä on kiva nähdä. Olen miettinyt, mitä heille kuuluu. Eilen vain otti niin aivoon tämänaamuinen lähtö tänne. Kaikki viiden päivän hommat piti puristaa yhdessä päivässä kasaan ja kun olin saanut läimäistyä tietokoneen kiinni, huomasin, että olin unohtanut lähettää vammaisneuvoston kokouskutsun.

Lisäksi kun avasin kalenterin viikon 20 aukeamalta, aloin melkein kirkua ääneen: vammaisneuvoston kokous, tarkastuslautakunnan kokous ja ehkä Meijerin Toimintakeskus ry:n kokoukseenkin pitäisi mennä. Viikon päästä keskiviikkona on taas odotettavissa draamaa ja puristusta, vääntöä ja kyyneleitä, ehkä suolenpätkiäkin.

Koetin jo soittaa tänään autosta Minna Jääskeläiselle. Oli tämän päivän lomalla. Ehkä yhteyttä pitäisi ottaa kunnan hallintojohtajaankin. En tiedä. Jotenkin tekisi mieleni taas sekaantua asiain kulkuun. Jotenkin ei. Ei kun kyllä. Ei kun ei. En tiedä. Mutta nyt iltapala ja sitten tukan huuhdonta ja huomispäivänä lupaan olla olematta enää itkuherkkä. Sitä minä eilen pelkäsin, että kun meni pari yötä vailla kunnon yöunia, alan itkeä heti, kun huomaan jossain murhetta.