Olavi Kares

pe 27.5.2016

Olikohan Kuopion piispan Olavi Kareksen vaimo Aili Simojoki? Aili Simojoen pienoisen elämäkerran olen lukenut. Äitini tähden. Äiti kun oli Etelä-Savon körttejä. Olen aina sanonut, että Pohjois-Savon körtit ovat kevyttä kamaa eteläsavolaisiin tosi pietisteihin verrattuna.

Googlasin. Ei ole Aili Simojoi Olavi Kareksen vaimo-Aili, kait. Olavi Kares oli mukana Lapuan liikkeessä ja tilitti muiluttajille kilometrikorvausia. Ainakaan vuosien 1964-65 päiväkirjoissa 30 ensimmäisellä sivulla äärioikeistolaisuus ei tule esille. Lämpimästi Kares kuvaa pohjoismaista demokratiaa ja pohtii Suomen kuningashullutusta 1910-luvulla. Ehkä Kares oli 1960-luvulla jo eri miäs.

Eilen panin ilokseni merkille, että Jurvassa on baptisteja. Jos asuisin Jurvassa, olisin varmasti baptisti. Haluan olla jotain äärimmäisen pientä, marginaalista ja outoa. Olavi Kares kirjoittaa vuoden 1964-65 valpurista valpuriin päiväkirjoissaan kuvausta norjalaisen virkaveljen piispanvihkiäisistä. Piispa Johnsonin kaksi sisarta oli siirtynyt roomalaiskatoliseen kirkkoon. Toinen oli jopa roomalaiskatolinen nunna.

Vihkipuheessaan piispa Johnson kuvasi asiaa kahtalaisesti. Toisaalta heillä on perheessään kirkkojen särkyneisyyden suru. Ja toisaalta heidän on pitänyt kuunnella toisiaan ekumeenisessa hengessä. Ihmettelen, miksi kaikki niin valittavat, että on eri ryhmittymiä. Eikö se voisi olla rikkaus?

Vihkipuhetta kuunnellut Olavi Kares ei uskonut rakentavaan vuorovaikutukseen "tämän tapaisissa poikkeksellisissa ja varmasti myös tuskallisissa olosuhteissa" (Olavi Kares Kallaveden rannalta - päiväkirja valpurista 1964 valpuriin 1965 s. 24). Ehkä korkeille kirkonmiehille se, että kaikki eivät marssikaan samaan tahtiin, on tragedia.

Minusta kyse on multitudosta. Naurahdin eilen, että jopa vapaakirkko sai oman sisäisen fraktionsa, skutnabbilaiset.

Toisaalta Olavi Kareksessa on mutkatonta leikillisyyttä. Hän ei ole missään nimessä tärkeilevä ja kirjoittaa niin kauniisti - kuin enkeli. Oslossa hän katselee hotellin ikkunasta ulos ja näkee kyyneleisen pääkaupungin. Sataa. Ihmiset sadevarjoineen ovat ylhäältä päin katsottuna kuin sieniä: on keltaisia kangastatteja, harmaankirjavia ukonsieniä, tummanruskeita suomuorakkaita, kultta- ja mustarouskuja. Ja ikään kuin sienet olisivat kyllästyneet paikallaan oloon ja odottamaan sienestäjiä. Ne olivat lähteneet toimekkaasti liikkeelle kuin muurahaiset.

Niin hellän kuvaava laatusana: toimekas.

Olavi Kares tuumaa havainnointihetkensä lopuksi, että kun hän liittyy samaan liikkuvaan sienistöön, ylhäältä tarkkailija mahdollisesti luokittelee hänet, piispan, mustarouskuksi!

Ilmajoen ABC on näin aamuseitsemältä hyvä paikka kirjoittaa. Matin pienessä punaisessa on akku melkein tyhjä, vaikka tätä yön latasin; pitää toimia nopeasti. Haen toisen santsikupin tummapaahtoista Kulta Katriinaa. Kohta on Marian aamutyöt. Ilmajoen ABC-ukot tuevat tänne varmaankin heti kuudelta, kun paikka aukeaa. Olisipa mukava joskus herätä niin aikaisin ja seurata, kun paikka täyttyy. Ympärilläni on rauhallinen puheensurina.

Kauneus

Olen kohta istunut kaikki kahvilat Ilmajoella. Kävin Mallan Makeissa odottelemassa Jonia Fysiosta - Maria ja Jonin lähipiiri olivat ABC:llä. Minä vahingossa kävelin heidän ohitseen, kun tulin kirjastosta. Mallan Makeat on ihastuttava vintage-kahvio vanhassa joka suuntaan kenottavassa puutalossa. Ostin sieltä pusseittain teetä mukaani.

Nyt rakastavaiset ovat vähän aikaa kaksistaan ja minä istun kahvila Marilynissä, jossa on oikeata vanhan ajan tunnelmaa, ilman vintage-kuorrotusta. En tällä väheksy Mallan Makeita - siellä oli tarjolla ylellisiä kakkuja, toinen toistaan mielikuvituksellisempia.

Luin taas pätkän Olavi Karesta. Kuinka ollakaan olen kohdassa, jossa Kares kuvailee kesämökkimuuttoa Kuortaneen Vasunniemestä Siilinjärven Kehvolle. Tosin vuonna 1964 Kehvo näyttäisi olleen Kuopiota. Joka tapauksessa Kareksen analyysi kuuluu näin: "Kun vertailee Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon ja samoin Pohjois-Karjalan luonnonnäkymiä toisiinsa, ovat eroavaisuudet melkoisia. Molemmilla on oma kauneutensa. Pohjanmaan kauneus on sikäli erilaista, että se pitää löytää ikään kuin sisältäpäin, mutta ventovieraskin havaitsee Pohjois-Savon ja Karjalan luonnon ihanuuden jo ensisilmäyksellä."

Eilen häikäistyin, kun lähdin Laihialta kohti Jurvaa vanhasta Kylänpään kylälle johtavasta maantiestä. Niin kaunista. Niin juurevia taloja. Ihmiset tietävät, mistä ovat, kun siellä asuvat.

Ei voisi paremmin sattua kirjalöytö, kun tämä entinen Lapuan-liikkeen Kares-päiväkirja. Tässä on jotain hupaisaa, ilkikurista ja kummallista.