Unentaidot

ma 16.5.2016

Minulla on aina ollut vaikeuksia saada unen päästä kiinni. On minulle tarjottu unilääkkeitäkin niinä harvoina kertoina, kun olen sanonut asiasta työterveyslääkärillä. En enää hiiskahda siitä mitään yhdellekään valkotakkiselle, sillä en kuuna kullan valkeana halua mitään addiktoivaa pilleriä elämääni.

Herttuan kuntoutuksessa terveydenhoitaja vinkkasi Susan Pihlin ja Anna-Mari Arosen kirjasta nimeltä Unentaidot. Nyt se on tässä tietokoneen vieressä Lapinlahden kirjastossa. Tosin inhoan rentoutumisharjoituksia ja rentoutumiskasettihenkilöiden tahmeaa sänkykamariääntä.

Kaikkein paras neuvo tuli Herttuan kuntotuksen, aikuisten työuupuneiden, ryhmästä. Ryhmän naiset neuvoivat pelkän ajattelun sijaan aina vuoroin jännittämään ja vuoroin rentouttamaan ajattelun alla olevaa lihasryhmää. Sen että tekee jotain, arvelen auttavan.

Siinähän se onkin ollut. Oksennan välittömästi, kun joku aloittaa: ajattele varpaitasi, jalkateriäsi, annan lämmön virrata jaloista kohti sääriä. Vittu, kuka jaksaa ajatella omia jalkateriään. Aivan huipputyperää.

Unentaidon kirjoittajat kertovat faktoja. Esimerkiksi kofeiini salpaa aivoissa nukahtamiseen tarvittavaa adenosiinia. Joskus kun herään sohvalla omaan kuorsaukseeni, tekisi mieleni hihkaista: hipheijaa, kuinka ihanata, olen nukahtanut vahingossa.

Toinen esitys, jonka Herttuan turvalliselta naisryhmältä sain, oli se, että käyttäisin silmälappuja. Sanoin, että en voi nukkua pimeässä. Pelkään pimeää. Siihen naiset esittivät, että kirjoittaisin jollain forsforitussilla silmälappuihin sisäpuolelle: "Ei mitään hätää, vaikka on pimeää!"

Voi, että meitä nauratti. Jännä juttu, kuinka lyhyessä ajassa naisryhmästä tulikin turvallinen ja kiinteä.

Luin Kaija Juurikkalan Äitikirjan. Nyt lastasin kirjastosta kotiin kasan Juurikkaloita. Lainasin jopa Varjojen taian, jossa Juurikkalan puhuu sielunvaelluksesta. Juurikkan Sielu ei nuku sisälsi intuitioharjoituksia. Olen sen yhteen kertaan lukenut ja teinkin muutaman piirtämisharjoituksen.

Kun kuntoutuksessa käytiin läpi voimavaroja, kirjoitin pieneen lappuun: piirtäminen. Jos minä joku wanna be olen, olen wanna be satukirjan kuvittaja. Jo kuntoutuksessa aloin nähdä outoja unia, joiden merkitystä itselleni olen joutunut pohtimaan. Mikä marssittaa uniini entisiä aviomiehiä ja muita tärkeitä menneisyyden miehiä?

Äh, nettiaika loppuu kohta. Lauantaina minusta tuli Suomen kirjailijanimikkoseurojen hallituksen varajäsen. En tosin ehdi kirjoittaa siitä nyt yhtään mitään. Innostavalta kuitenkin tuntuu. Kirjailijanimikkoseurojen hallitus vaikutti omaperäiseltä ja huumorintajuiselta. Päivi Istala esimerkiksi kertoi Saima Harmajasta niin, että ihan melkein aloin kiinnostua lyriikasta.