Dostojevski

Viipuriin mummoja naimaan

ke 1.6.2016

Tilikausi vaihtui tänään. Huomenna tartun äkäisesti tilinpäätöksen valmisteluun. Joko tänä tilivuonna näyttäisi hieman plussaa? Ehkä, sillä palkkoja olemme maksaneet ennätysvähän. Aina, kun kuvittelemme olevamme potentiaalinen kasvuyritys, vajoamme syvemmälle ja syvemmälle. Mitä enemmän "yritämme", sitä enemmän tulee tappiota.

Tänä tilikautena on ollut vain pienen pieniä projekteja. Hyvä, että olemme saaneet autot huollettua ja katsastettua. Eläkemaksut meillä yrittäjäpariskunnalla on minimissä. Yrittäjien työttömyyskassamaksujen kanssa on niin ja näin. Kolkkoa naurua. Jos joku oikeasti tietäisi, miten absurdia touhua yrittäminen on, ei iki kuuna päivänä tähän ryhtyisi.

Hallitus Kikyineen vituttaa niin, että otsalohko melkein repeää. Kikyttäjät kikyttävät ja kyykyttävät meitä taviksia, jotta voisivat siirrellä veronmaksunsa Panamaan. Saatanan kokoomus-Toivakat ja -Bernerit sekä vakuutuskuori-Sipilät, en muuta sano.

Valtion tieverkon yhtiöittäminen? Kuulostaa siltä, että en halua tietää. Kohta loppuu meiltä maantiellä ajokin. Ei haittaa eihän meillä ole kohta enää yhtään kulkupeliä, joka pysyisi koossa. Oksennan joka kerta, kun katson Ylen televisiouutisia.

Ärräpäät-sähköpostilistalla olin pitkään hiljaksiin. En oikein jaksanut tarttua mihinkään enkä keksinyt mitään, millä saisin porukat reagoimaan. Lempiaiheeni porno ja kiroilu oli julistettu pannaan ja SSS-hallitus on jotain niin hirveää teiden yksityistämisineen ja sosiaali- ja terveyskeskusten myymisine veroparasiittifirmoille, että kukaan ei viitsi enää edes kommentoida.

Sitten pam! Jostain ydinjatkoksesta se tuli. Otsikko, joka saisi ainakin jotkut hereille. Jotkut voimaan pahoin. Otsikko on minulla nyt tässä kakkosotsikossa. Kun olin sen värkännyt, tuli kylmä hiki; mistä minä sen oikein vetäisin?

Otsikko tuli Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Edvin Laineen leffasta en muista muuta repliikkiä kuin vanhan sotamiehen väsyneen kirahduksen. Joutuivat vielä Lapin sotaan - Inariin susia naimaan. Edvin Laineen versiosta vanha ja väsynyt sotamies Viirilä oli jätetty kokonaan pois. Elokuvaversiossa on vain kuvattu se, kuinka osa joutuu jatkosodasta vielä ajamaan entiset "ystävät" pois maasta.

Kirjassa everstiluutnantti Karjula ampuu Viirilän siihen paikkaan.

Olavi Kares Dostojevskista

Kuopion piispan (vuosina 1962-1974) Olavi Kareksen päiväkirjojen valpurista 1964 valpuriin 1965 Kallaveden rannoilta lukeminen on outo kokemus. Koko ajan takaraivossa takoo, että muista nyt, tämä heppu on ollut jakamassa bensakorvauksia kommunistivainoajille Lapuan liikkeen aikaan ja tämän hepun isä oli IKL:n kansanedustaja.

Siitä huolimatta olen haltioitunut. Jaan Kareksen maailman. Kareksen luokse tuli hiippakuntaan kylään Leonard Auala. Aualan kirja Kerron elämästäni oli meillä kotikirjastossa. Minulla ei ole mitään käsitystä, miksi, mutta kirjan kansi on nimineen jäänyt mieleeni. Ehkä Aualan kirja liittyy jotenkin äidin körttiläisyyteen, herännäisyyteen.

Sitten Kareksen luokse tulee kylään Rolf Arnkil. Rolf Arnkilin kirjekirjan Perimmäisten kysymysten äärellä aloitin Kuopiossa Linnanpellonkatu 17:ssä, kun aloitin teologian opiskelun kesäyliopistossa. Kirja jäi kuitenkin kesken, sillä sen retoriikka oli vielä silloiselle minälleni liian uskonto- ja raamattupitoista. Jostain syystä samoihin aikoihin oli vielä Ihmisestä on kysymys Leonidin ja minun kirjahyllyssäni. Se olikin ainoa kirja, jonka pystykorva Miro puri koiranpennunhampaanjäljille. Olin ehkä löytänyt ne kirpparilta.

Rolf Arnkilin vaimon kirja Ei murheella vaan ilolla löytyi puolestaan äidin kirjastosta. Sen muistan.

Kaivoin Arnkilit esille. Ainakin selailen niitä, jos nyt en kokonaan lukemaan innostu. Toisaalta edessä on kesä ja viime kesänä luin kaikki kiinni saamani Jaan Kaplinskit ja päälle vielä parit Johannes Salmiset eikä tehnyt edes heikkoa.

Sen sijaan Dostojevskista olen Kareksen kanssa totaalisesti eri mieltä. Kares kirjoittaa, että Fjodor Dostojevski on pyhä, koska löysi Kristuksen eikä Tolstoi niinkään, sillä löysi Marxin. Tolstoin ja Marxin suhteesta en tähän hätään sano mitään, mutta Dostojevskista olen sitä mieltä, että tyyppi oli surkea märisevä luopio, joka petti sosialismin aatteen ja anarkisti-sosialistiveljensä.

Piru Dostojevskin periköön, vaikkakin Karamazovin veljesten kuuluisin luku Suurinkvisiittori on huima teksti!

Nyt riennän kunnantalolle luovuttamaan tarkastuslautakunnan raporttia. En sano mitään ja toivottavasti kukaan mukaan ei puhu pitkään, sillä toivon, että luovutustilaisuus on lyhyt ja ytimekäs. Meidän pitää tänään vielä päätyä Kuopioon hankkimaan lapsille kevätjuhlakenkiä, jos en halua, että kuopukseni huojuu peruskoulun päästötodistusta hakemaan kahdenkymmenen sentin korot kantapäidensä alla.