Elä ja uneksi

ke 6.7.2016

En edes kehtaa laskea, monta kirjaa minulla on kesken. Päätin, että en avaa Tommi Kinnusen Lopottia ennen kuin olen saanut sekä työ- ja että keskeneräisten kirjojen suman purettua. Ja vielä eilen menin alkavan päänsäryn lohdutukseksi lukemaan ihan pikkuisen Erica Jongin kirjasta Elä ja uneksi. Luin pikkuisen alusta ja pikkuisen eteenpäin ja sitten kirjan ahmien loppuun.

Työt jäivät tekemättä. Eihän tässä ole kuin kesäkuun työnantajasuoritusten ilmoitukset verottajalle ja Elolle ja yksi tarjous, josta murisin firman pojille, että se pitää saada eteenpäin jo viikonloppuna. Eipä lähtenyt, kun en tehnyt. Kesäkuun paketti tilitoimistollekin olisi aloittamista vaille valmis. Voi vidu.

Mutta kun on taas uusi rytmi opeteltavana. Annan työt alkavat kello 5.30 enkä ole varma, saako eväät pakattua reppuun sillä tavoin, että kyydin ei tarvitse odottaa viittätoista minuuttia. Pää ei meinaa tykätä pätkissä nukkumisesta. Juilii ja koettaa laukaista infernaalia.

Anna on nyt ollut kolme päivää työelämässä. Minä kestin ensimmäistä oikeaa työtäni puolitoista päivää. Harvensin sokerijuurikasta naapurin suurtilan Marjatta ja Risto Salosen pellolla Kärkölän Järvelän Nummenkulmalla ilman hanskoja ja kaikki sormeni sekä kämmenen tyynyt tulivat täyteen tuskallisia rakkuloita. Annassa on ainesta. Ainakin tyttö on tähän mennessä jo tuplannut kaikki odotukseni.