Tyrnävästä Sosoon

to 7.7.2016

Tänne kopioin Ärräpää-viestini viime viikon Pohjanmaan-reissusta. Se oli merkittävä:

"Niin juu, Oulaisesta on havainto, Vihanti jäi syrjään ja Paavolan kyltin muistan. Pitkä oli metsätaival, mutta taisi olla ihanata ja selkeätä mäntykangastakin siinä. Ei matkustettu Liminkaan asti, sillä käännyimme jostain pienelle Saarikosken tielle. En muista, mitä luki viitassa.

Katsoin nyt google-karttaa. Käännyimme Paavolasta Saarikoskentielle. Se oli varmaan turvealueiden takia päällystetty. Päällyste ei ollut kuitenkaan kovin hyvä ja koska ajoimme kuorma-autolla ja minun oli tuskallista istua siinä apukuskin paikalla, kun oikea etupyörä täryytti koko ajan takapuoleen, opastin Matin ajamaan Siikajoen yli sellaista pientä yhdystietä pitkin, joka itse asiassa olikin se Saarikoskentie edelleen, ja pääsimme Hartaanseläntielle. Sen tulkitsin olevan leveämpi ja paremmin päällystetty kuin Saarikoskentie, koska GT10-karttaan oli merkitty tummemman punaisella. Tulkinta oli väärä tai sitten Hartaanseläntie oli leveämpi ja ikään kuin merkittävämpi väylä, mutta jätetty vain päällystämättä. Se oli perkele soratie ja kuoppainen.
Kyydissämme oleva varaosa-Lada näytti siltä, että muiluilee irti kuormaliinoista ja rysähtää niskaamme.

Temmeksen kohdalta käännyimme vasemmalle ja Tyrnävän kohdala valitsimme Korkalan ja sitten tulimme Sososta ulos.

Ihan hirmu hauskoja nämä nimitykset. Soso, Temmes, Tyrnävä. Tosiaan vähän niin kuin Jurmo ja Nurmo ja Kyrö, ne on jotenkin voimallisempia kuin meidän järvisuomalaiset Korpijärvet, Pielavedet ja Siilinjärvet. Niin kuin ne olisi vittuja ja kyrpiä. Kirosanoja, voimasanoja. Olisi kiva lukea paikannimien etymologiasta.

Ainoa ilmava ja henkistynyt tienviitta Ilmajoella juhannusreissulla oli Sinihämyntie. Ajattelin, että Sinihämyntien päässä on vintage-talo, jossa asuu joku vähän pösilö kukkahattuinen taiteilijatar ja on juuri tuotteistamassa omia keramiikkatuotteitaan. Sinihämy, voi Kiesus sentään. Joogaakin se varmaan harrastaa se Sinihämyn omistaja. (yök.)

Meinattiin Kestilässä käydä Savon Sanomien toimitussihteeri Hilkka Mannermaan haudalla, mutta oli jo myöhä. Matin kanssa suunniteltiin, että kun saadaan tytöt kouluun, tehdään turistikierros Kärsämäen uudelta puu- tai oliko se nyt pärekirkolta (jonka Matti on sata kertaa nähnyt jo, kun on vienyt sinne puurakentajia, restauroijia ja muita alaan kuuluvia miehiä ja valitettavasti minun kannaltani myös naisia, mutta minä en kertaakaan, kun aviomieheni ei ole sinne minua vienyt. Vielä.) Muhokseen ja sitten hetkonen, missäs meidän vielä pitikään käydä. Niin siellä Kestilässä Mannermaan Hilkan haudalla.

Pia"