Savonlinna, Puumala

ma 25.7.2016

Tultiin Savonlinnan kautta Puumalaan. Kesän inhottavin sää. Kuumaa, kosteaa ja ukkosta. Jotain ajatuksia jos joskus on ollut, ovat ne kyllä nyt haihtuneet kuin tuhka tuuleen.

Leonidin neljäs kuolinvuosipäivä lähestyy. Ehkä siksi olen nähnyt hänestä unia. Viime yönä lasteni isä oli lähdössä ilmeisesti Venäjälle, sillä bussi muistutti Moilasen pikkuruista matkabussia, se oli sellainen noin viisitoistapaikkainen. Lasteni isää talutti joku vakavailmeinen venäläinen nuori nainen. Sanoin Leonidille, että hänen nenänpäänsä on kylmä ja samalla ajattelin, että eihän se mikään ihme ole, sillä hänhän on vainaja.

Leonid vaikutti jotenkin hilpeältä, jopa iloiselta. Oli iloissaan lähdössä bussilla sinne jonnekin.

Kirjoitan tätä Puumalan kirjastossa. Mariakin vilahti facebookissa ja hihittää tuossa selän takana. Ei jaksa sitä, että pysähdyn minuuteiksi minnekään. Haluaa kotiin Lapinlahdelle. Nyt vielä apteekki, Soroppi, S-market (sieltä katson leipävalikoiman) ja kukkakauppa. Hautausmaan kautta pois. Vähän tämä on nyt pikavierailu, mutta pitää koettaa joskus päästä tälle paikkakunnalle ilman kärsimätöntä laahusta. Vain kävelemään pitkin kylänraittia kaikessa rauhassa.

Tai ajamaan kirkonmäkeä ylös ja alas. Ylös ja alas.