Mustikoita, kurpitsankukkia

ti 5.7.2016

Päivä meni täpästämiseksi. Aamulla valvoin taas kello 4-6, että lapsi lähtee työmaalle ja muistaa ottaa eväät mukaan. Lenkille lähtiessä päätin samalla viedä nestepahvipakkaukset ja kierrätysmuovit sekä -metallit. Eikös minun valuttamatta jättämäni maitopurkki noruttanut mädän hajuista maitoa suoraan sadetakin hihasta sisään.

Ajelin ympäriinsä ja päätin, etten kertakaikkisesti voi mennä lenkkeilemään haisevana. Sitten huomasin, ettei ole bensaa. Vein sadetakin ja panin samalla pyykkikoneen pyörimään. Sadetakin survoin sisään tietenkin. Kello oli jo tähtitieteellisiä aikoja, kun olin Maaselän pyhällä harjulla syömässä mustikoita.

Ne olivat saaneet aurinkoakin, sillä maistuivat makoisilta.

Maaselästä ajoin Varpaisjärvelle Kunnan Jussin perässä. Kirjassa Kaarlo Johannes Tervo mainitsee Matin isän. Koetin pikalukea Kunnan Jussia Varpaisjärven Essolla, mutta juuri etsimääni kohtaa en löytänyt. Paljon muuta kyllä. Varpaisjärvellä huomasin, että voi kulkea kadulla hyperventiloimatta. Lapinlahden kirkonkylällä minulla on aina sellainen olo, että jostain tulee kunnansihteeri ja huutaa siitä, millaisia valheita kirjoitan lehteen tai no, blogiin tässä vaiheessa.

Varpaisjärvellä voin hengittää. Lapinlahdella saan paniikkikohtauksia.

Kävin sikäläisessä K-Kaupassa. Siellä on tämän kunnan parhaimmat leivät. Pielispakaristakin oli jotain jännittävää ruisleipää. Ja olisi ollut kivan näköistä kauraleipää, jos olisin kauraleipää ollut ostamassa. Kalakauppakin olisi tänään ollut auki, mutten sinne sitten herennyt, sillä olin jo asennoitunut kotiin ajelemiseen.

Kun tulin kotiin, tuulikaapin kurpitsan kukat olivat sulkeutuneet. Ei sen väliä, tuleeko yhtään kurpitsaa, kunhan näin tänä aamuna elämäni ensimmäisen kurpitsankukan. Ja niitä oli monta. Kurkkukin kukkii keltaisia pieniä kellokukkia.