Rukous

to 18.8.2016

Piti käydä vaihtamassa eilisen merkinnän otsikko. Kävi taas niin, että piti lopettamani merkintä toissapäivänä keksimääni rukoukseen. En onnistunut ja merkintää lopettaessani unohdin, että alkuperäinen otsikko jäi kirjoitukseen.

Olen jotenkin oudosti koukussa Kristiinankaupunkiin ja ruotsinkieliseen Pohjanmaahan. Löysin Iisalmen Prisman viimeiseltä kassalta pinon tarjouspokkareita. Ne näyttivät siltä, että olivat matkalla makkelointiin. Otin niistä ump´sukkeluksin käteeni yhden: Philip Teirin Talvisodan. Olen minä sitä ennenkin sormeillut, mutta lukeminen on tyssähtänyt kirjan kansikuvaan. Nyt juuri katson sitä tarkemmin. Kansikuva on hyvä.

Ehkä vain en tätä ennen ole ollut otollinen Talvisodalle. Se on suomenruotsalainen sivistyneistöavioliittoromaani. Tämän jälkeen on ihan pakko uskaltaa tarttua Kaj Korkea-ahon Pahaan kirjaan. Jos Paha kirja kerta sisältää kritiikkiä suomenruotsalaista kermapersesivistyneistöä kohtaan!

Tuli vain sellainen ööök. Olen tähän asti rakastanut Merete Mazzarellaa, mutta Elämä sanoiksi toiseen kertaan luettuna tuntui niin kermaperseilyltä ja sipistelyltä. Nyt jäin kiinni sanaan kermavaahtoperseily. Kiitos Rosa Meriläisen ihan sinänsä osuvan kolumnin, joka tuli jostain monikerroksellisesta twiitistä. Sähköpostiini tuli viesti, että joku twiittasi, että joku twiittasi ja sitten aloin kaivella twitteriä. Sieltä löytyi tämä:

http://www.hs.fi/elama/a1471315566812?jako=cce09b8414460992ad99cec2bcdc5561&ref=tw-share

Kävin tässä välissä ilmoittautumassa Markku Suokonaution kirjallisuuspiireihin sekä Sukevalle että Sonkajärvelle. Jos Ylä-Savon subcomandante Marcos lukee tätä, voisi käydä myös ilmoittautumassa. Jos nyt oikein tulkitsin, piiri alkaa vasta tiistaina 20. syyskuuta. Ensimmäisellä kerralla käsitellään Kalle Päätaloa. En tosin millään saa päähäni, minkä Päätalon piiriläiset valitsivat. Toisaalta minä voisin marssittaa lukupiiriin Ritva Ylösen väitöskirjan Tervaksinen toteemi.

Ritva Ylöseltä on tulossa myös Päätalo-elämäkerta Todellisuuden vanki. Kalle Päätalon elämä, teokset ja kirjailijakuva. Minä jo kärsimättömyyksissäni etsiskentelin netistä, voisiko elämäkerran jo klikata ostettavaksi. Ei voi, sillä vihonviimeinen deadline Ylösellä on Ylen jutun mukaan 2019, kun Päätalon syntymästä on sata vuotta. Apua, silloin on meidän isän syntymästä 99 vuotta.

Philip Teirin Talvisodan päähenkilö on 60 vuotta täyttävä sosiologimies, joka on syntyisin Kristiinankaupungista ja on alunperin ruotsinkielinen. Kirjailija itse näyttää syntyneen Pietarsaaressa. Vaikka oksensin viime viikolla Kristiinankaupungin aamussa mahavirusta, - ja vain Uudenkaupungin automuseosta ostettu autotyyny (pahuksen tyyny meinasi jäädä tšehovilaiseksi kivääriksi blogini seinälle) pelasti henkeni - sen avulla pystyin automatkalla Kristiinankaupunki-Kauhajoki-Seinäjoki-Lapinlahti edes vähän nukkumaan infernaalisista lihaskivuista huolimatta -, jäi Kristiinankaupungista sellainen tuntu, että sinne pitää palata.

Ehkä se oli hotelli Krepelinin omistaja, jonka nimeä en tullut tietämään, mutta ristin hänet mielessäni herra Parkinsoniksi. Ehkä se oli puutalokorttelin ulkorakennukseen rakennettu majoituspaikka, josta sanoin, että hätätilassa me Matin kanssa voisimme asua tällaisessa asunnossa. Voisimme, jos perheeseen ei kuuluisi tilaa vieviä pissiksiä, vammaisen kamoja tai Pimua suurempia kotieläimiä.

Tai ehkä se oli raatihuoneen tai kirkon kellot - eivät ne voineet olla kirkonkellot, eivät kuulostaneet siltä - jotka soivat, kun teimme lähtöä Kristiinankaupungista.

Joka tapauksessa kun menin vannomaan, että 1980-luvulla syntyneet nätillä naamalla myytävät poikakirjailijat riittävät - Antti Holman Järjestäjässä tuntui olevan tarpeeksi verta, peräaukkoja ja suolenpätkiä -, niitä alkoikin sataa ovista ja ikkunoista. Kaj Korkea-aho ruotsinkielisenä Hangon K-Supermarketissa ja nyt Philip Teir Iisalmen Prismassa matkalla makkelointiin.

Outoa.

Mutta se rukous. Sommittelin tällaisen: "Anna minulle pienen pieni puutalo, ei välttämättä punainen, mutta sellainen, jota voisi lämmittää aika vähillä puilla ja jossa olisi sekä puuliesi että jonkinlainen keskusmuuri, leivinuunikin voisi olla, pystykaakeliuunit eivät ole niin välttämättömät, läheltä pientä puista pyhäkköä. Sekin voi olla punainen, mutta väri ei ole välttämätön.Tietenkin pieni punainen mökki voisi sijaita Mustasaaren kunnassa ja Björkön tai Raippaluodon kirkon tuntumassa. Ruotsin kieli ei tässä olisi haitaksi, ehkä sen pystyisi jostain aivopoimusta poimimaan puhuttavaksi. Sellainen toivomus vielä, että jos saisin pienen  mökin Mustasaaren kunnasta läheltä jompaakumpaa ihanata Herran Huonetta, voisiko olla sillä lailla, että Mustasaaren ei tarvitsisi koskaan yhdistyä Vaasaan. Olen nähkääs edelleenkin vastaan kuntaliitoksia."