Jonosta vielä vähän heti alkuun

Philip Teirin Talvisota ei tulostunut tähänkään päivään

ma 5.9.2016

Eilen kirjoitin, että Heidi Jaatisen Jonon ensimmäinen luku oli kuin runosta. Se oli ilmava ja sakraali. Että se ikään kuin oli muusta supersuurrealistisesta tekstistä irrallinen elementti eikä yhdistynyt edes kirjan loppuun, kuten odotin. Kirjailija sittemmin kertoi, että se liittyi kyllä kirjan yhteen mahdolliseen loppuun ja että hän vain jätti luvun siihen, sillä halusi korostaa rakastelun luonnollisuutta.

Sitä kaiketi olisi myös tarkoittanut kirjan paratiisillinen loppuvaihtoehto, jossa Aina ja Aarni jäävät paratiisiinsa sekä päättävät, että ei ole mitään syytä maistaa hyvän ja pahan tiedon puusta.

Haluan tuoda esille, että hyvä, kun kirjaiija jätti alkuluvun silleen. Pidän vähän nyrjähtelevistä kirjoista, jotka herättävät kysymyksiä. Viimosen päälle tuotteistetut kirjailijat eivät nimittäin herätä mielenkiintoani. Jätän rauhaan Riikka Pulkkiset, Katja Ketut, Jari Järvelät ja muut Joel Haahtelat. Nuoret naiset, jotka kiikkuvat jokaisen naistenlehden palstoilla, ja nuoret miehet, joiden siloiset kasvot koristavat Parnasson takakantta eivätkä eroa toisistaan millään lailla.

Sitä paitsi Paavo Haavikon elämäkerrasta Haavikon näköinen mies muistan alun, jossa kirjailija sanoo, että esimerkiksi lehtijuttu ei saa olla liian sliipattu ja täydellinen. Jos on liian sliipattu ja täydellinen, on kuin valkoinen muovituoli suomalaisessa kesässä. Varmaankin hyvin funktionaalinen, mutta mielenkiinnoton.

Nyt lähden hakemaan huomisen aamun puuromustikat Maaselästä minun maani äärestä, Varpaisjärven ja Lapinlahden takarajamailta. Eilen laahauduin kuitenkin illan viime metreillä ulos talosta. Sain jopa yöpaidan riisuttua yltäni. Se alkoi jo kasvaa kiinni olkapäihini. Löysin yllättävän mustikkapaikan, jossa on vieläkin lapsen pään kokoisia mustikoita siniseksi puuronsilmäksi.

Joel Haahtelasta vielä sen verran, että nojoo, anteeksi. Löysin viime Anna-reissulla Matkuksen Kirjakassista Haahtelan Katoamispisteen. Kirja maksoi kaksi euroa ja koska se on lötköttänyt alekorissa Venedikt Jerofejevin Moskova - Petuškin kanssa useita vuosia, tartuin vimmoissani kirjaan ja käänsin takakannen.

Olin ärsyyntynyt, että vieläkö se siinä.

Katoamispiste

Jäin lukemaan Katoamispisteen takakantta. Päätin pelastaa sen alennustilasta, sillä kirja kertoo ilmeisesti kehystarinan sisällä Raija Siekkisestä. Raija Siekkisen vuoksi luulin, että myös Keijo Siekkinen on kuollut. Seurasin Ärräpäät-sähköpostilistalla, kuinka tulidemarinainen Katriina Kajannes perusti Keijo Siekkinen -seuraa. Ajattelin, että tottahan sekin Siekkinen, kun kerta Raija Siekkinenkin, on kuollut.

Mietin, olivatko aviopari tai jotenkin muuten sukua.

Kun kirjailija Simo Hämäläinen alkoi luetella kaikkia Matti Pulkkiseen liittyneitä kirjailijatovereita, hän mainitsi Keijo Siekkisen. Ihmeekseni tyyppi tulikin keväällä 2012 Lapinlahden kirjastolle Matti Pulkkisen kuoleman vuosipäivätilaisuuteen. En voinut muuta kuin tuijottaa suu puoliksi auki; hengissä ja elävänä ja vielä puhuikin.

Sen jälkeen olen saanut Keijo Siekkiseltä aina kausivuosijuhlien toivotukset. Kesän alussa tuli viesti, jonka mukaan kirjailijalla olisi älykännykkä ja sen pitäisi muka muuttaa jotenkin elämää. Saas nähdä, millaisia kausivuosijuhlatoivotuksia, kuten hyvää joulua ja rauhallista pääsiäistä, sen jälkeen häneltä saan.

Väliotsikossa on Philip Teirin Talvisota. Tänään kirjoitan siitä merkintäni viimeisen väliotsikon jälkeen tai muuten kaikki, mitä olen siitä ajatellut haihtuu päästäni taivaan tuuliin, vaikka liimasin kirjan kanteen keltaisen liimalapun, jossa lukee Dark River - Sebastian Ingrosso, mielenkiintoisin Laura prekaari.

Kuuntelen hetken Dark Riveriä. Se kaiketi on jostain elokuvasta ja nuorisomusiikkia. Meillä muistilaputkin käytetään monta kertaa.

Toinen väliotsikko

Meni laskutus pitkäksi. En ehtinyt kirjoittaa kolmen euron Talvisodasta. Philip Teirin Talvisota-avioliittoromaani maksoi Iisalmen Prismassa kolme euroa. Enkä edes tiedä, oliko pokkari matkalla makkelointiin, sillä nappasin sen tyhjän kassan sivusta.