Matti Pulkkisen muistoseura ry ideoi

ke 28.9.2016

Koko päivä ideoitiin Matti Pulkkisen muistoseuran puheenjohtajan kanssa. Paitsi mitä nyt koko aamupäivä harottiin patentti- ja rekisterihallituksen sivuja ja etsittiin lomaketta Y1. Ihan tuli tuskan hiki. Piti seuralle y-tunnusta hakea. Itse hakemuksen täyttäminen oli helppoa kuin heinänteko, mutta lomakkeen löytäminen - siinä tuli se hiki.

Eikä siinäkään ollut muuta ongelmaa kuin se, että minulla on tietokoneessa edelleenkin lehden sivun muotoinen näyttö - pitkä ja korkea ja pystyssä, vaikkei tällä koneella ole taitto-ohjelmaa koskaan edes ollut. Lomakesivu meni jotenkin käsittämättömästi piiloon, sillä kaikki nettisivut on nykyään rakennettu näkymään mobiililaitteilla - paitsi tietysti meidän raksaliikkeen sivut.

Huh, kun nämä nettivärkkäykset eivät kiinnosta meitsiä yhtään pätkää. IVT. Ihan ...tun sama.

Mutta ideointi oli kivaa ja puheenjohtajan sukutarinoiden kuunteleminen. Tutustuin samalla täkäläisen demarin Matti Kataisen mielenkiintoiseen isoisään, joka oli Pulkkisseuran puheenjohtajan - höm sukulainen. Olisi varmaan pitänyt piirtää kaavio!

Ihan tuli sellainen olo, että minäkin kuulun tälle paikkakunnalle. Aina välillä tuntuu siltä.

Oikaisu!

Tuli salamannopea tekstari, kun katsoin Prisma-dokumenttia suolistobakteereista, että Pulkkisseuran puheenjohtajan sukulainen, tarkemmin sanottuna isotäti, on Kataisen mielenkiintoisen isoisän vaimo, Karoliina os. Miettinen, joka on syntyisin Narvanlahden Kievarin Miettisiä. Kiinnostavaa!

Kello 22 on televisiossa Inhimillinen tekijä, jossa on toisinajattelija Kaarina Davis sekä teologian tohtori Pauliina Kainulainen. Kaarina Davis vilahti viime keväänä Kahdeksassa myytissä työstä, mutta vilahtaminen siinä oli yhtä tyhjän kanssa. Davisin blogista voi lukea, miten yliolkaisesti ja haastateltavaa epäkunnioittavasti sitäkin ohjelmaa tehtiin.

Davisin pätkä Kahdeksassa myytissä työstä oli juosten kustu. Arvelisin, että Inhimillisessä tekijässä studioon kutsutut saavat suunvuoron ja kiireettä.

En itse katso sitä tänään, katson ohjelman netistä lähipäivinä. Ajattelin kohta mennä nukkumaan. Ehkä luen taas pienen siivun Jaan Kaplinskin Kirjeestä isälle. Olen lukenut sitä kohta kaksi kuukautta. Lukukokemus on ristiriitainen, sillä niin henkevä kuin Kaplinski on, hänen pessimisminsä ja toivottomuutensa on yhtä mälsää kuin Leif Salménin SKP:n vastavirtafestivaaleilla vanhalla yo-talolla vuosia sitten.

Uskon, että ihmiset eivät kuitenkaan ole tyhmiä, vaikka heitä on koetettu kovasti tyhmistää esimerkiksi televisiosonnalla. Muutos ja murros on tapahtumassa, mutta vielä jonkin aikaa joudumme kärsimään joukkotiedotusvälineiden markkinaliberaalista spinnauksesta.