Ylemmän keskiluokan jääkaapin sisällys

Huomenna isä Markku Suokonaution lukupiiriin

ma 19.9.2016

Huomenna on mukava päivä. Kirjallisuutta aamusta iltapäivään. Tosin muistin, että ensimmäisellä kerralla on aiheena jo Kalle Päätalo. Ei olekaan, mutta ei haittaa. Olen minä Panu Rajalan Katri Helena -kirjan lukenut heti tuoreeltaan: "Piristä lukuharrastusta yhteisesti päätettyjen kirjojen avulla. Lukupiiri kokoontuu ensimmäisen kerran ti 20.9. Sukevan kyläkeskuksessa klo 10.30-12 ja Sonkajärven kirjastossa 13.30-15. Jatkossa kerran kuukaudessa. Ensimmäistä kokoontumiskertaa varten luetaan Sukevalla Panu Rajalan Lavatähti ja Kirjamies, ja Sonkajärvellä P. L. Traversin Maija Poppanen. Lukupiiriä vetää Markku Suokonautio."

Eilisen uskontokirjoituksen jatkoksi kopioin tähän siipaleen Ortodoksiviestiä, jossa oli filosofi ja kirjailija Heikki A. Kovalaisen haastattelu. Heikki A. Kovalaisen haastattelu oli jo keväällä Suomen Kuvalehdessäkin, mutta siinä muistaakseni vain sivuttiin Kovalaisen ortodoksiaa.

Erityisesti kohta, jossa Kovalainen kehottaa olemaan armollinen myös omaa uskontokuntaa kohtaan, jäi mieleen. Minähän en sitä ollut, vaan klikkasin itseni irti Suomen ortodoksisen kirkon hallinnollisesta järjestelmästä, mutta miten muuten olisin protestoinut Suomen ortodoksisen kirkon hallinnollista järjestelmää vastaan?

Jos olisi jäänyt roikkumaan jäseneksi, kaikki olisivat vain sanoneet, että jäin kärkkymään jotain päätoimittajan paikkaa. Lisäksi olin Solean lakkauttamisesta niin vihainen, että parempi oli, kun ort.fi -postilaatikkoni suljettiin välittömästi ja poistin kaikki ortodoksiorganisaation puhelinnumerot puhelimestani.

Sinänsä olin valmis siihen, että Solea ja Aamun Koitto yhdistetään. Joku muu olisi voinut ottaa päätoimittajavastuun, minulle olisi voitu asiasta sanoa suoraan, mieluummin vähän etukäteen, ja antaa jokin lohduttava ikoni käteen ja bai bai. Puhuin asiasta jo ollessani vuoden 2009 Aamun Koiton päätoimittaja. Oikeasti - pitikö asia hoitaa niin lierosti? Pitikö miespappien todella olla niin munattomia, ettei minulle, naispäätoimittajalle, kerrottu asiasta, vaikka se oli jo päätetty?

Uuh, kuinka taas kuumenen ja alan kiehua.

Nyt muuten olen poistanut kaikki vassuliittopuhelinnumerot puhelimestani. Seuraavaksi lakkaan tilaamasta Kansan Uutisia. Se on sentään jotain. Olen ollut Kusarin tilaaja siitä lähtien, kun minusta tuli lehden Savon aluetoimittaja. Kestin kaikki nekin kamalat Kusarin viikkoliitteen numerot, joiden kannessa oli entisen päätoimittajan Jukka Parkkarin fetissejä, hävittäjälentokoneita.

Nyt en enää kestä. Tai en jaksa. Matti saa lopultakin etsiä kaimansa Matti Semin puhelinnumeron jostain muualta kuin pyytää sitä minulta käyntikorttina. Vassuliitto on menossa hyvään suuntaan, mutta minun junani kulki jo ohi aseman.

Armoa, armoa!

Heikki A. Kovalainen sanoo Ortodoksiviestin toimittajalle, että vastareaktiota ei välttämättä tule itselle vieraammista, eksoottisimmista uskonnoista ja ajatusmalleista, vaan yksikin mielenkiintoinen asia voi saada ihmisen kiinnostumaan. Esimerkiksi hindulaisuudesta innostunut ohittaa kastijärjestelmän huomaamatta.

En oikein voi uskoa, että yliopistoihminen ei olisi huomannut, että naispappeus ei ole ortodoksisessa kirkossa mahdollinen. Hyvin sanottu Kovalaiselta tuo armollisuus omaa kirkkokuntaa kohtaan! Hatunnosto ja papukaijamerkki.

Se ylemmän keskiluokan jääkaappi

Lupasin 13. tätä kuuta, että etsin tänne verkko- ja lukupäiväkirjaani Peter Teirin erinomaisesta avioliitto- ja ajankuvausromaanista Talvisota kuvauksen ylemmän keskiluokkaisesta jääkaapista ja sen sisällöstä. En muista, kuka sosiologi sanoi kesällä 1989 Hesarin jutussa, jutun muistan tarkkaan, mutta en muista sosiologipoloisen nimeä, että keskiluokan ja alaluokan raja menee siinä, kumpaa juustoa ostoskärrystä löytyy.

Alaluokan ostoskärrystä löytyy Edamia ja (ylemmän) keskiluokan kärrystä erilaisia eksoottisia varpaanvälijuustoja. Luokkaerot olivat tuolloin olemassa kulutuskäyttäytymisenä. Nyt alaluokka on työnnetty leipäjonoon häpeämään. Luokkaeroista on tullut todellisuutta, mutta siitähän ei saa puhua, kuten ei saa puhua meistä prekaareistakaan. Keskiluokalle tulee niin epämiellyttävä olo.

Talvisotahan kuvasi keski-ikäistä onnetonta pariskuntaa, jonka osapuolet kyllä hapuilivat toisiaan kohti, mutta eivät kuitenkaan osanneet tehdä ratkaisevaa elettä, ojentaa kättä, avata suutansa.

Tässä pariskunnan jääkaapin sisällys: "Hyllyt notkuivat puoliksi avattuja voipaketteja, lasipurkkeja, joissa oli punajuuria ja suolakurkkuja, säilykepurkkeja. Posliinivadilla oli ankkapateeta (milloin hän oli sen tehnyt?), puolikas pullo kivennäisvettä, kulhollinen perunamuhennosta, pikkupulloja vasikka-, kana- ja kantarellifondia, useita purkillisia aurinkokuivattuja tomaatteja, pestoa, vihreää marmeladia, dijonsinappia, mustaherukkahyytelöä. Hän ei muistanut, milloin oli viimeksi siivonnut jääkaapin." (Peter Teir Talvisota s. 28)

Kirjassa ei missään kohtaa sanottu sanaa luokkaero tai sosiaalinen nousu tai lasku. Ainakaan muistaakseni. Kirjailija teki asiat kuitenkin selviksi erilaisin kuvauksin. Katriinan ja Maxin tytär Eva valitsi selkeästi yhteiskuntaluokkansa, kun lakkasi paneskelemasta taideopettajaansa, joka olikin täysin asshole, ja suostui tiedostavalle outotyypille, Occupy-aktivistille.

Mielenkiintoinen oli myös taideopettajan galleristivaimo, tatuoitu työväenluokkainen chav. Ja tietenkin Maxin elämään mujuttautunut prekaari Laura.