Matti tunsi elävän Matin

Kirjallisuus, kirjallisuus, kirjallisuus

su 9.10.2016

Olen aivan hurmiossa. Kirjallisuuden historian Panu Hämeenaho osasi eilen Kuopiossa Snellman-instituutin avata ja värittää umpitylsältä kuulostavat aiheet, kuten Antiikin lyriikat, roomalaisen kirjallisuuden ja keskiaikaiset pastoraalit sillä tavoin, että pää surisee edelleen.

Matti Pulkkisen muistoseuran seminaarikin oli mennyt Matilta mallikkaasti. Varapauheenjohtaja Asta oli pitänyt Mattia pakumatkalla Lieksaan hereillä ja Matti oli silminnähden innoissaan jutuista, joita Asta oli kertonut. Lieksan sempassa Matti oli tuumannut sangen monimerkityksellisesti, että ei (yleensäkään) tunne kuolleita romaanihenkilöitä, vaan tunsi elävän kirjailijan Matti Pulkkisen. Ai, kuinka rakastan mieheni taitoa sanoa sanomatta tai sanomalla olla sanomatta.

Tai no. En aina rakasta. Välillä se saa minut raivon partaalle ja jos rehellisiä ollaan raivon valtaan. Usein kiljun, että sano, saatana, mitä ajattelet ja saan toisen kätkeytymään vieläkin epämääräisempään ja välttelevämpään savolaisargumentaatioon.

Nyt panen uudesta synttäriläppäristäni tulemaan aamuisen televisioliturgian. Hieman oli outoa, kun uskontunnustus oli jollain modernilla sävelmällä, mutta saattoihan tuota kuunnella. Televisiopalvelus oli Johannes Krysostomoksen liturgia Espoon Pyhän Herman Alaskalaisen kirkosta ja se auttanee nyt minua aloittamaan keittiön laatikostojen ja kaappien raivauksen.

Vintille emme pääse tänään (emmekä ehkä koko lokakuussa, hyvä, jos tänä vuonna) sillä aitan Pentin kamarin lattia on ilmeisesti maalattu toiseen kertaan toissapäivänä. Aittaan on menossa mappeja vintiltä ja vintille mappeja yläkerran hallista. Yläkerran halliin on tulossa työhuone Matille. Toistaiseksi sitä ei kuitenkaan tarvita, sillä Matti ei ole juurikaan tässä talossa tässä kuussa.

Tommi Melenderin Antiaikalaisessa kävin pitkästä aikaa. Eilen Panu Hämeenahon tunnilla tuli mainituksi Michel de Montaignen (1533-1562) esseet. Montaigne on ranskalainen renessanssifilosofi. Hepusta olin kuullut aikaisemminkin. Hänet Tommi Melender mainitsi.

Ja nyt Melender oli kovasti tykännyt Riku Korhosen uusimmasta kirjasta. Kirjakirjoituksesta löytyi tällainen lause: "Toisin sanoen romaani – tai ainakin hyvä romaani – purkaa vallitsevan todellisuuden kulissit ja paljastaa niiden takana lymyävät kollektiiviset myytit tai suoranaiset valheet."

Mielestäni Antti Heikkisen Matkamies maan ainakin yrittää sitä. Urbaanit parempiosaiset Kallion lattekahviloissa teeskentelevät, että eivät näe alaluokkaa, mutta nyt herraparatkoon se on tehnyt itsensä tiettäväksi. Saavat kuitenkin nukkua yönsä rauhassa, sillä alaluokka on nyt saatu tappamaan toisiaan.

Äh, pakko on etsiä radio-Areenalta joku sellainen ortodoksinen liturgia tai ortodoksista kirkkomusiikkia, jota ei ole muutettu joksikin oudoksi taidemusiikiksi.