Kalossit

ke 26.10.2016

Olen ollut alkuviikon aivan poikki. Viikonlopun raivausurakka vei voimat ja sitten vielä aloin kävellä Haukkuvan viiden kilsan lenkkiä. Jalat tulevat siinä makaroneiksi, sillä koetan varovarovarovasti nostaa pulssia. En kuitenkaan kuin aavistuksen verran. Beetasalpaajanpaska pitää huolta siitä, että liian kovasta ponnistuksesta lentää yrjö tai ainakin tulee huono elämä.

Äiti aina sanoi, kun oli huono olo, että on huono elämä.

Löysin vintiltä matkalaukullisen vanhoja kirjeitä. Juha Akkanenkin oli käynyt Brysselissä ja kirjoitti lohduttavasti korttiin, että tylsää, ankeata ja masentavaa. Lohdullisia sanoja minulle, joka en sinne(kään) päässyt. Pitää vielä tsekata, miltä vuodelta kortti on. Löysin myös faxin, jonka olin lähettänyt Konevitsa ry:n rahastonhoitajalle, myöhemmälle puheenjohtajalle, Riitta Vainikalle kaksi päivää ennen kuin Maria syntyi.

Olin aivan kypsä äitiyslomalle. Juttujen kirjoittaminen ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Minusta oli tulossa jotain todella paljon suurempaa ja parempaa. Minusta oli pian tulossa äiti. En tosin 7. tammikuuta 1999 vielä tiennyt, miten pian.

Hannulan Ullalle piti kertomani - raportoin hänelle yksityiskohtaisesti vintin siivouksesta ja samalla mietin, mitä minun pitikään kertomani - NIIN, että löysin Ullan minulle joskus lahjoittamat popot. Semmoiset mustat nilkkamallit, pehmeät ja lämpimät. Minä olenkin miettinyt, miten on mahdollista, että minulla on vain kahdet talvikengät - tai Jalaksen raksaturvakengät, joita pidän talvella, syksyllä, keväällä ja kesällä. Sekä Matin ostamat ruskeat nilkkurit, joita ei voi pitää loskakelillä.

Joku on vienyt kenkiä tuulikaapista tilimappiarkistoon ja niiden päälle oli kerrostunut parin vuoden säläkerrostumat. Löysin mustien popojen lisäksi myös välikausinilkkurit, jotka näyttivät mielestäni ihan kalosseilta. Säläkerrostumien alta paljastui myös matkalaukullinen valokuvia. En jäänyt kuitenkaan lähilukemaan aarteitani, sillä en halua juuri nyt joutua minkään tunnevuöryn alle.

Kon Marista oli televisiouutisissa. Matti oikein asettui katsomaan uutispätkää! Halusi tietää, miten vanhasta roinasta päästään eroon. Joku maksullinen Kon Mari -konsultti jemensi uutispätkässä ylitärkeänä ja -pirteänä, että konmarittajat ovat niin paljon parempia ihmisiä kuin muut, sillä he uskaltavat päästää irti menneestä eivätkä pelkää tulevaisuutta. Yöks.

Nojoo, minulle menneisyys - vähäarvoinen säläkin - on kirjoittamisen materiaalia. On Kon Marissa ihan viisauskin. Tunnen itseni hieman täyspäisemmäksi, kun on vintti vihdoin siivottu.