Matkamies maan osa 3

Minä ja Maria Jotuni

to 13.10.2016

Ihanata, kun ei pää halkea vitutuksesta. Viime yö oli hyvä ja kokonainen. Voin täten tehdä rauhassa iltaiseen kirjaston lukupiiriin esitelmän Minä ja Maria Jotuni. Olkoon se ekosentrinen ja äärisubjektiivinen.

Heräsin jo kuudelta ja kävin ajoissa lenkillä. En jäänyt lojumaan minkään kirjan kanssa aamupäivän hetkeä. Tai no, kelasin Derren Brownin Miten mieltä hallitaan? nopeasti ja loikkien loppuun. Minua ei kiinnosta se, miten taikatemppuja tehdään käytännössä tai erilaiset muistitekniikat, vaikka hyödyllisiähän muistikikat ovat.

Minua kiinnosti mielen hallinta sekä Brownin esittämä kritiikki. Vaikka Brown on jokin taikuri-silmänkääntäjä-mentalisti, hän lasetteli aika pahoja latikoita amerikkalais-uskonnollisista fundamentalisteista ja myös maagikoista sekä New Age -hörhöistä. Brown tosin on britti, mutten oikein usko, että britit ovat ihan niin kaheleita kuin jenkit. Hän tiesi, mistä puhui, sillä oli nuorna miehenä ollut itsekin ääriuskonnollinen pösilö.

Minä en uskovaisia kaheleina pidä, suomalaiset uskikset ovat pääosin järkeviä ja maltillisia, mutta aika paljon, pakko myöntää, olen taipuvainen ajattelmaan näin New Age -väestä. Ehkä muodostan mielipiteeni parista pahasta esimerkistä eikä pitäisi yleistää. Mutta kapitalismin analyysin puute, se häiritsee aivan suunnattomasti. New Age kääntää huomion pois yhteiskunnasta, omaan napaan ja omaan menestykseen.

Mietin, miten Antti Heikkinen on kaiken ohella ehtinyt kirjoittaa Matkamies maan. Heikkinenhän on saanut lapsen, kirjoittanut Turjailijan, ollut mukana Pihkatapin dramatisoinnissa Kuopion kaupunginteatteriin ja vaikka sun mitä. Matkamies maan alku tuntuikin nopeasti kokon kyhäistyltä, sillä jokaiseen puoleen sivuun oli hiipinyt vertauskuva kuin-sanan kera. Se tuntui hieman alkeelliselta.

Sen sijaan romaanihenkilöiden päänsisäiset monologit ovat aivan lumoavia, huimia ja ihastuttavia. Ikään kuin ne olisi kirjoitettu jo aiemmin ja punottu nyt sitten maahanmuuttaja-aiheiseen tendenssiromaaniin. Ja hyvä niin! Pidän Matkamies maata tärkeänä kirjana, sillä se taustoittaa Suomi ensin -rasisteja, joita Jari Tervo kirjoituksissaan ihmisroskaksi nimitteli. Ihmisroskalla on syynsä olla vihaisia ja se, että viha kohdistuu maahanmuuttajiin eikä oikeasti niihin, jotka ovat tämänkin maan kusseet, on puhdaspiirteistä fasismia.

Vaikka voissa paistaisi, persut ovat protofasisteja. Joka muuta väittää, ei tiedä, mistä puhuu. Timo Soini vain kaappasi vanhan SMP-vennamolaisen perinnön ja lahjoitti sen uusille natseille tai kiertuenatseille, kuten SKP-toveri Vanhempi Huoneenrakentaja sanoi Siilinjärven Suomi ensin -mielenosoittajista. Kiertuenatsit kutsuivat vastenmielisen miekkarin kokoon, siilinjärveläiset paikallisnatsit olivat onneksi pienen pieni joukko.

Matkamies maassa näytetään toisenkinlaisia maalaisia, kuten Timonen, Tuula-lesken naapuri. Timonen on aidon empaattinen ja uskovainen. Timonen tekee vapaaehtoistyötä vastaanottokeskuksessa ja ystävystyy sukulaisensa menettäneen Alin kanssa. Aidosti liikuttava oli kohtaus, jossa Ali rukoilee Allahia ja Timonen samalla superekumeenisella rupeamalla Isä meitää. Kohtaus nähdään myös ilkeän Tuula-naapurin silmin. Ihmisiä vihaavan, katkeroituneen lesken tarkastelukulmasta Timonen näyttää  tekopyhältä.