Sosiaalinen distinktio

ma 17.10.2016

Olen nyt käynyt pitkästä aikaa Jukka Kemppisen blogissa. Oli pitkä ajanjakso, jolloin en lukenut sen enempää lehtiä kuin blogejakaan. Lehdet kasautuivat ja blogeihin en päässyt mukavasti käsiksi aamuisin, kun Matin punainen pikku läppäri otti ja lensi UKI-pakun kojelaudalta, putosi jalkatilaan ja tärähti.

Kemppinen huomasi blogissaan Bob Dylanin Nobel-palkinnon ja kirjoitti, että runouden toinen tehtävä on osoittaa, kuinka eteviä me olemme ja kuinka tyhmiä te. Siksi varmaankin minulla on aina ollut vaikeuksia runojen kanssa. Harvat kolahtavat, sillä jos jotain en ymmärrä suoralta kädeltä, olen aivan liian mukavuudenhaluinen ryhtyäkseni kaivautumaan runoilijan tai sanojan syvyyksiin. Antaa olla, pitäköön tunkkinsa, ajattelen liian usein.

Lisäksi pidän lyyrisiä ihmisiä yksinkertaisesti pelkureina. Eivät uskalla sanoa, poloiset, suoraan.

Kemppinen mainitsi bogissaan myös sosiologisen termin sosiaalinen distinktio, erottelu. Löysin netistä Hannele Leskisen ja Hannu Sorosen artikkelin Bourdieun makuteoriasta. Sosiaalisen erottelun avulla muista itsensä rajaa ja ylentää keskiluokka, joka on käsite, joka ei perustu mihinkään konkreettiseen - työväenluokkaan kuulumme me kaikki, jotka emme voi elää pääomillamme. Keskiluokka on mielentila ja siitä voi vallan hyvin kieltäytyä, kuten olen sen viisitoista tuhatta kertaa kirjoittanut.

Kapitalismin nopealla kaistalla on nyt Uusi Uljas Keskiluokka, joka varmasti pissaa kauhusta housuun, jos sitä uhkaa "risusavotalla":

"Uusi keskiluokka ei ole enää säästäväinen askeetti, joka panostaisi omaan tai lastensa tulevaisuuteen. Hän pyrkii sen sijaan elämään ja nauttimaan juuri nyt. Uuden kulutusetiikan tärkein piirre on se, että se tuottaa yksilöllisiä kuluttajia, joita eivät enää sido mitkään traditionaaliset säännöt. Tyylistä tulee elämänikuinen projekti. Uusi keskiluokka ei suosi mitään tiettyä tyyliä, vaan on kiinnostunut tyylistä ylipäätään." http://www.cs.tut.fi/~ihtesem/s2006/teoriat/esitykset/Raportti_Leskinen_Soronen_141106.pdf

Minä ainakin lähtisin niin mielelläni tietokoneen äärestä risusavottaan tai haravoimaan kuusen taimia esille heinikosta. Perjantaisen metsäryhmän Yrjö näytti konkreettisesti, miten suurelta alalta tainta pöpelikkö ja heinät tulee katkoa, ettei lumi paina niitä taimen päälle ja tukahduta. Vitsi, että olisi kivaa hommaa se.

En vain ihan sataprosenttisen varma ole, haluaisinko tehdä työtä jonkun renkinä, mutta jos olisi oma metsä niin kuin Ryyni-Riitalla, josta on ollut juttua juuri tässä hommassa: http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/muutaman_hehtaarin_tahden

Näin Perjantai-ajankohtaisohjelmasta vain pätkiä. Dokkariosuudessa oli pitkäpartainen survivalisti, joka sanoi, että tulevaisuuden dystopiassa selviytyvät vain sellaiset, jotka kykenevät yhteistyöhön. Dokkariin oli siinä kohtaa leikattu kuvaa muurahaispesästä. Jos haluaa tietää, kuinka järkevän järjestäytynyt on muurahaisyhteiskunta kaivaa nyt esille Maaseudun Tulevaisuuden, jossa oli aivan mainio Seppo Vuokon juttu otsikolla Muurahainen, karjapaimen ja peto (MT ke 21.9.2016 s. 27).

Maku

Ilmeisesti kirjailija Jari Tervo on Bourdieunsa lukenut, sillä vaikka hän itse on lihava, hänen mielestään alaluokka, roskasakki, on sitä sen vuoksi, että se vain ei älyä. Se syö epäterveellisesti. Jari Tervon lihavuus tai alkoholinkäyttö on jotain aivan muuta:

"Vastakkain ovat vapauden (yläluokkainen hyvä maku) ja välttämättömyyden (rahvas huono maku) maut." http://www.cs.tut.fi/~ihtesem/s2006/teoriat/esitykset/Raportti_Leskinen_Soronen_141106.pdf

Jari Tervolla on hynää pistellä läskiposkeensa lihavan hanhen maksaa ja siemailla vuosikertaviinejä pikku sormi pystyssä. Rahvas syö (hengen) köyhyyttään roskaruokaa, kuten ihmisroskien voi ajatellakin tekevän.

Olavi Kares

Lähdemme kohta syyslomareissulle Ilmajoelle. Otan mukaan Olavi Kareksen päiväkirjan joulusta 1959 jouluun 1960 Kierros auringon ympäri. Ruusun nimeä en ota mukaan, sillä pystyn matkalla keskittymään vain päiväkirjan fragmentaarisiin merkintöihin. Eikä Olavi Kares petä. Heti oli helmikuun alussa merkintä Marcel Proustista Kadonnutta aikaa etsimässä.