Matkamies maan osa 4

su 16.10.2016

Perjantaina oli taas kaksi ihanasti aivoja rassaavaa juttua: aamun metsäkurssi ja iltapäivän Raamatun tutkiskelu. Metsäkurssin nuotiolla oli taas niin hyvä keskustelut, että pitäisi kantaa mukana nagraa. Kurssin saksalainen mainitsi sanan yhteiskunnallinen kompromissi. Hänellä oli Saksan järjestelmästä termi, joka kääntyi sosiaalisena markkinataloutena.

Kurssin saksalainen sanoi, että Soziale Marktwirtschaft on yhteiskunnallinen kompromissi. En älynnyt vastata siinä kohtaa, että hegeliläinen teesi-antiteesi-synteesi ei välttämättä tuota huonoa lopputulosta. Juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että uusliberalismin antiteesi puuttuu maailmasta tyystin.

Tai kait jotain globaalia vastavinkunaa on, mutta tiedotusvälineet huolehtivat tomerasti, etteivät rypyt uusliberalian sileässä pinnassa pääse läpi. Kuka uskaltaa edes vähän kyseenalaistaa markkinataloutta? Edes kompromissi ei ala kehittyä, ellei joku asetu vastahankaan.

Eilen sain aikaan pikkuisen. Pesin pyykit ja tukan. Illalla mietin, mihin päivä oikein hävisi. Toki jonkin aikaa meni Antti Heikkisen Matkamies maan loppuun saattamiseen. Menköön nyt tässä viidennentoista kerran, että Pihkatappi, Matkamies maan ja Heikkinen ovat tärkeitä. Heikkinen kirjoittaa maaseudun ihmisistä. Ehkä olemme ihmisroskia, kuten Jari Tervo on kirjoittanut Ylen kolumneissaan, mutta se mikä on surullista, on se, että kirjailija Tervon analyysikyky ei riitä miettimään fasistista mekanismia:

"Tämän huonosti koulutetun, epäterveellisesti syövän, homoja ja muukalaisia vihaavan, kulttuuria inhoavan ja omasta pseudo- ja kiihkoisänmaallisuudestaan jäykistyvän kansanosan suurin pelko on tämä: mikä tahansa maahan saapuva ihmisryhmä ohittaa heidät hetkessä sosiaalisessa hierarkiassa ja jättää heidät edelleen alimmaiseksi." http://yle.fi/uutiset/3-8336058

Miksi osa porukasta on jätetty kouluttamatta ja syötetään kuoliaaksi halvalla paskalla - ja miksi meidät on ennen kaikkea jätetty vaille työtä? Emme me ole omasta tahdostamme jääneet "kapitalismin hitaalle kaistalle"? Näitä Tervo ei pohdi lainkaan. Eivät ilmeisesti riitä siihen porvaripossun resurssit.

Heräsin tähän todellisuuteen katsoessani parisen vuotta sitten MTV3:n aamutelkkaria. Siinä oli jokin televisiostudiokokki laittamassa ruokaa kirjailija Tervolle ja toimittajalle. Kirjailija Tervo ja toimittaja puhuivat niitä näitä kissanpäitä. Taustalla valkoisesta ihmisroskasta studioon hetkeksi nostettu alaluokkainen palvelija valmisti kahdelle eliittinilviäisille ruokaa. Molemmat eliitin edustajat muistuttivat possua, yök, mitä vaaleanpunaisia porvarisyöttösikoja, ajattelin.

Oksetti. En jäänyt odottamaan, että ruoka valmistuu. Panin telkkarin kiinni ja lähdin metsään.

Sosiaalityötä Rautavaaran malliin

Fasistinen mekanismi saa alaluokan etsimään itseään alempaa kastia. Mamut ovat taivaan lahja SSS-hallitukselle. Alaluokka on saatu tappamaan toisiaan, kuten Jimi Karttusen tappo Elielinaukiolla 10. syyskuuta 2016 osoitti. Sosiaalityön professori Jorma Sipilä oli sanonut sarkastisesti 1980-luvun lopussa, että valtaapitäville kaikkein kätevintä olisi, jos köyhät söisivät toisensa.

Näinhän meillä Rautavaaralla oli tapana 1860-luvun nälkävuosina. Osa pohjoisemman Savon nälkää näkevistä käveli Korpijärvelle, kuoli ja tuli haudatuksi Koiraharjun hautausmaalle. Sipilän sanoman tallensin tarkasti Seppo Knuuttilan haastatteluun. Haastattelu oli menossa Kodin Kuvalehteen. Olin haastatellut Knuuttilaan huumorista, mutta Knuuttilan huumori ei ollutkaan uusliberaalia ja juttu pamahti sensuurihyllylle, kuten osa Neljänkymmenen kirjeen ajankohtaispätkästäkin.

(Haastattelin Seppo Knuuttilaa Joensuussa kesällä 1991. Olin syksysllä lähdössä Moskovaan opiskelemaan eikä haastattelua julkaistu koskaan. Knuuttila väitteli vuonna 1992 folkloristiikan tohtoriksi tutkimuksellaan Kansanhuumorin mieli. Kaskut maailmankuvan aineksena.)

Helsingin kaupunginjohtaja Pekka Sauri puhui muuten asiaa yhtenä iltana televisiossa. Sauri sanoi, että somessa raivoava alaluokka on syytä ottaa vakavasti. Siitä nimenomaan on kysymys. Meidät, kapitalismin hitaalle kaistalle jääneet, olemme tähän asti olleet melko näkymättömissä. Nyt emme enää ole.

(Pekka Sauri oli Pressiklubissa perjantaina 14. lokakuuta 2016. Ne, jolla on enemmän valtaa, kavahtavat sosiaalista mediaa!!!!!)

Otan kantaa ja rikon ikkunan. Aivan. Hiljaisia kynttilämielenosoituksia on ollut ja vaikka mitä kulkueita, seminaareja ja kokoontumisia, mutta vasta kun alkaa tulla raatoja, meistä kirjoitetaan.

Matkamies maan tärkeys

Antti Heikkisen romaanissa Matkamies maan oli taas tavallinen ammattimaisen romaanin rakenne. Ensin jännitettä kehitellään pitkin matkaa, sitten vähän ennen lopun seestymistä revitellään ihan tosissaan Mälsää. Olisin lukenut kirjan muutenkin, mutta ehkä on pakko, jotta saa kirjansa kovien pahvikansien väliin, kirjoittaa ennalta arvattavasti.

Mielestäni elämä riittää, mutta minähän olenkin päätalolais-knausgårdilaisia. Heikkinen kuitenkin tuntuu pohtivan omaa(kin)kaavamaisuuttaan Matkamies maan sivuhenkilön, poliisi Mauri Antero Väätäisen, suulla:

"Voi kun ihminen osaisi elää niin kuin Kari Hotakainen kirjoittaa. Jäsennellysti, harkitusti, vähin turhin täyttein ja älykkäiden ihmisten makuun." .... "Ei lennä hänen teoksistaan siemenneste silmille. Muut prosaistit ovat pikkupoikia, jotka ovat löytäneet kikkelinsä tietämättä mitä sille tehdä. Hotakainen on askeleen edellä, hän on rakastelun jälkeinen raukeus ja seksinpäätteeksi nautittu savuke." (Antti Heikkinen Matkamies maan s. 335)

Rautavaaran tappaja-Kapanen jäi salaperäiseksi ja vähän hämäräksi hahmoksi. Pitänee lukea uudelleen Kapasen ruotsivoittoiset monologit.

Myös taksiyrittäjä-Säkkisen suuhun Heikkinen oli pannut ajateltavaa: "Ennen oli elämässä joku järki, nyt ei ennee mittään. Kukkaan ei oo oikeessa, kukkaan ei oo viärässä ja kehenkään ei uskalla luottoo. Kun minä olin nuor kommunisti, niin myö sentään uskottiin sammaan asiaan usseempi vuos kerrallaan. Nykysin on  jo jouluna hommeessa se lippu, joka juhannuksena heiluteltavaks ommeltiin." (Antti Heikkinen Matkamies maan s. 272)