Maria Jotuni murhasi vanhat "mestarit"

pe 14.10.2016

Kohta juoksen metsäkurssille. Käymme Martikkalassa katsomassa metsän kaivutöitä. Nuotiomakkarat pitää ostaa. Ei sitä muuten metsässä kestä.

Eilen valmistellessani esitelmää Maria Jotunista Lapinlahden kirjaston lukupiiriin tuli monta oivallusta. Ja sitten Jotunin kollektiivisessa käsittelyssä vielä yksi. Muudan kurssilainen, ilmeisesti eläkkeellä oleva opettaja, Imatralla muuten syntynyt, ihmetteli, eikö Maria Jotunilla ja Minna Canthilla ollut kirjailijakollegiutta tai edes henkistä yhteyttä Minna Canthin kuoleman jälkeen.

Maria Jotuni ei tainnut sellaista haluta, vaikka Jotunin kotitalo Kuopiossa oli samalla Etelävuorikadulla kuin Kanttilakin. Nykyisin katu on nimetty Minna Canthin mukaan. Kun Maria Jotuni syntyi MInna Canth muutti takaisin Kuopioon. Maria Jotunin isoäiti ihaili kyllä Canthia ja tämän varmasti aika yläluokkaista salonkielämää.

Etelävuorikatu 36:n Haggrénit tulivat jäljessä. Sitä paitsi Maria Jotunin isä, Petter Johan Haggrén oli juoppo ja Minna Canth raivoava raittiusnainen. Tuntuu siltä kuin perheiden välillä olisi ollut vaikka mitä sosiaalista juopaa ja huonon itsetunnon piirtämää rajaa. Aloin arvella, että Maria Jotuni poti jollain lailla alemmuudentuntoa. Hänen elämäkertansa "Vain ymmärrys ja hymy" kirjoittaja Kari Tarkiainen huomautti, että Jotuni häpeili peltisepän perhetaustaansa Helsingin kulttuuripiireissä, vaikka hänen aviomiehensä Viljo Tarkiainen oli talonpojan poika Juvalta - ei mitään kulttuurisukua hänkään.

Alemmuudentuntoisen ihmisen pitää näköjään murhata edelläkävijänsä. Niinpä Jotuni oli sitä mieltä, että Minna Canth osoitteli epäkohtia karttakepillä, Aleksis Kiven kansankuvaus oli liian laveata ja hahmotonta, Eino Leino helskytteli turhanpäiväisesti sekä Runeberg ja Topelius olivat sietämättömän yleviä.