Autoetnografia

su 13.11.2016

Luen parhaillaan toisaalle joululahjaksi lähtevää kirjaa. Nappasin sieltä käyttökelpoisen termin: autoetnografia. Hitsi, kun en voi kertoa kirjasta tämän enempää. Kirjoitan samalla periatteella kuin kana munii. Muna päivässä pitää kirveen loitolla. Tämän varastin joululahjaksi lähtevästä kirjasta.

No, nyt täytyy sanoa, että suurin piirtein merkintä päivässä. Harmittaa, että en ehdi kirjoittaa tänne. Kirjoittaminen on itselleni tärkeää. Ajattelen ääneen. Ajatukseni ovat nyt kuitenkin kuormittuneet. Mietin koko ajan jossain aivolohkossa länsimaisen kirjallisuuden historian lopputehtävää.

Eilen kirjallisuustutoroinnin jälkeen istuin Matkuksessa ja odottelin neitejä. Luin Marcus Minius Felixin kirjaa Octavius - kristinuskon puolustusta toiseen kertaan.

Ja jahas, behavoristinen käyttäytäymisteoria lähtee siitä, että tarkkaillan muita ulkonaisesti, mutta sen rinnalle on tullut autoetnografia, jossa tarkkaillaan omaa henkilöhistoriaa, omia kokemuksia ja omia havaintoja - kriittisesti totta kai. Minä niin toivon, että joku muukin joskus olisi kiinnostunut siitä, mitä osalle suomalaisista tapahtui 1990-luvun alussa.

Miksi meistä osa työnnettiin marginaaliin - niin, että olemme kuin spitaaliset - meidän kanssamme ei haluta olla tekemisissä tai jos ollaankin, emme saa kertoa sukupolvikokemuksestamme? Me looserit. Timo Isosaari kiteytti hyvin blogissaan Trumpin voittoa. Fasistihan se tyyppi on - ei auta, mutta sen siitä saa, kun panee kansan katselemaan televisiota vuosikymmenet, unohtaa työväen sivistyksen ja työntää sitten porukat täyteen maissitärkkelystä. Toimittajien tyhmistämät ihmiset, valkoinen roskaluokka, joka löytää nyt itsetuntonsa ylistämällä valkoista rotua, äänestävät Trumpia:

"Vika on siinä, että te, arvoisat harhaanjohtajat, olette omahyväisesti kusseet vuosikymmenet, ehkä hiukan vähemmän koulutettujen, vähemmän kyvykkäiden tai muuten vain vähempään tyytyväisten, sinänsä ahkerien ihmisten muroihin. Eikä sekään näytä riittävän, vaan vähenevät murot halutaan kompensoida kusemalla lisää."

http://iitimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225936-nytko-demokratia-onkin-huono-juttu

Porvarit saavat edelleen nukkua rauhassa. Poljetut äänestävät valtaan fasisteja, jotka sitten usuttavat meidät vähäosaiset toisiamme vastaan. Onhan tämä nähty.

Gerotranssendenssi

Joululahjakirjasta poimin myös mielenkiintoisen termin gerotransendenssi. Voikin olla ihan luonnollista, että vanhemmiten sosiaalisuuden tarve vain vähenee. Samaa kirjoitti ruotsalainen Bodil Jönsson kirjasessaan 10 ajatusta ajassa. Bodil Jönsson on ollut Lundin teknillisen yliopiston professori ja kirjoitti, että voikin olla aivan normaalia haluta olla yksin ja omien ajatusten parissa.

Yksinäisyyden kokemus on eri asia.

Minä, kulkuriveljeni ja ajattelevainen nuori nainen, johon olen tutustumassa, haaveilemme, että pääsisimme jonnekin kirjoittamaan. Kulkuriveli kävi jo kesällä irtautumassa, nuori nainen, johon olen tutustumassa, toivoisi pääsevänsä Lappiin ja minä jonnekin, missä ei tapahdu kerrassaan yhtään mitään. Puumala pitää kokea joskus marraskuussa tai sitten pyrkiä Utön saarelle.

Tahtoisin niin kaikessa rauhassa vain muistella ja tutustua itseeni eri ikäkausina. Nyt vähän raottelin matkalaukkuja, jossa on saamiani kirjeitä. En uskalla käydä perkaamaan matkalaukkujen sisältöä, sillä juuri nyt ei ole aikaa ottaa vastaan tunteiden hyökyaaltoa. Sen teen joskus sitten, kun on aikaa.

Toinen asia, jota välillä mietin, on se, mitä Merete Mazzarella sanoi viimeisimmässä kirjassaan Aurinkokissan vuosi. Mazzarella oli miettinyt ylisukupolvisuutta. Kuinka pitkälle tulevaisuuteen kantaa rakkaus? Jos en ehdi tutustua lasteni lasten lapsiin - onko välillämme mitään sidettä?

Enhän tunne isovanhempianikaan, sillä minulla ei ole heistä omia muistikuvia. Isän äiti kävi meillä kuulema pesemässä astioita - ilmeisesti Roosa Smolander on ollut oikeasti lämminhenkinen ja vieraanvarainen nainen, joka toi sukutaloon Vyyhtilään Puumalan Harmaalan kylään märänneen tavan nukkua nautinnollisesti aamulla myöhään, kuten olen monta kertaa kirjoittanut.

Minä en muista astioita tiskaavasta mummosta mitään. Enkä muista hänen hautajaisistakaan. Sen kyllä pystyn muistamaan, että olen jostain saanut hirveän kammon virsien laulamista kohtaan. Ilmeisesti mummon hautajaiset, jossa laulettiin virsiä ja ihmiset itkivät, on piirtynyt muistiini hirvittävänä kokemuksena. Kun lauletaan virsiä, pitää vaipua kyyneleiseen epätoivoon.