Uupuneisuus
(muun muassa palveluntuottajayritykseen)

Minunkin tulee olla kokonaisena totta

su 20.11.2016

Olin viime viikon uupuneiden Kela-kuntoutuksessa. Tarkoituksenani oli laihtua kolmesta viiteen kiloon. Ehkä lihoin kilon tai pari kuntoutusvuoden aikana. Aikuisiän diabetes on lähempänä kuin koskaan.

Siitä huolimatta kuntoutusvuosi oli käänteentekevä. Voimauduin kuntoutusryhmästämme. Kaikkein parasta oli ryhmän tuki ja lämpö sekä ihan konkreettiset ideat ja ohjeet, joita sain ryhmältä. Uppouduin viikon aikana niin totaalisesti itseeni, ettei edes yhtään merkintää syntynyt. Tein Aarrekarttani, josta en sano toistaiseksi mitään muuta kuin, että se oli massiivisen iso ja täynnä värikkäitä kuvia.

Viikon toisessa rentoutusharjoituksessa ärsyynnyin ensin, kun ohjaaja alkoi puhua viiden portaan laskeutumisesta. Minä en erityisesti rentoutunut, sillä näin limaiset kellarin kiviportaat, joille en uskaltanut liukastumisen pelossa astua. Sain loppupalaverissa yhdeltä kuntoutujalta Irja Askolan runon koristeltuna taidokkailla ja turkooseilla lasimaalauksen kaltaisilla piirroksilla:

"Mitä elämässäsi tapahtuisi ystäväni
jos astelisit mielesi kellariin
löytäisit hillopurkkeja hyllyittäin
hyvässä järjestyksessä,
hyvin säilöttyinä,
vuosiluvut yhä luettavissa
katselisit, koskettaisit
purkkeja varovasti.

Suolaantuneita kyyneleitä
kolmen litran verran
niin, se oli silloin
puolen litran purkeissa
kuorimatta jääneitä kysymyksiä
juuri sinä vuonna sato oli hyvä.

Unelmien purkki
päältä jo homehtunut
- käyttämättä kokonaan

Pienten mielihalujen purkeissa
sisältö kuivettunut
- vedessä liottamalla
ehkä tuoksun vielä tavoittaisi

kauimmaisessa kellarin nurkassa
kököttämässä suurin pirkku
kansi kovasta paineesta kuprullaan
kovettunutta vihaa, kärjistettyjä kirouksia...."

Tässä vaiheessa runoa itkin kuin vesiputous kuntoutuspsykologin kahviservettiin, joka mureni käsissäni pieniksi vaaleanvihreiksi hippusiksi. Minunkin tulee olla kokonaisena totta.

Nyt soitti Päivi Herttuan kurssilta. Voi, että oli ihanata. Aloin heti suunnitella Joensuun-matkaa Päivin tykö. Muitakin pohjoiskarjalaisia olisi mukava nähdä.

Tärkeä tapaaminen

Tapasin kuntoutusviikon aikana veljen ja tämän vaimon luona entisen jumppaopettajani ja matikan maikkani. Tapaaminen oli hirmuksen tärkeä ja siitä iso kiitos veljeni vaimolle Maijalle, jonka opiskelukavereita entiset opettajani ovat. Ovat valmistuneet samana vuonna Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä, mikä se nyt silloin on ollutkaan, kuin minä olen syntynyt.

Opettajapariskunnan tapaaminen antoi perspektiiviä omalle elämälleni vuosina 1969-1984, jolloin asuin Etelä-Hämeessä Kärkölän Järvelässä ja suurimman osan ajasta Nummenkulmella lähellä Hollolan rajaa. Huttuset kertoivat ajastaan Järvelässä - he näkivät pitäjän jännitteet aikuisten silmin. Minä näin vain jännitteet ja uusinnin vanhempieni ulkopuolisuutta. Tiistai-ilta Kärkölä- ja Järvelä-juttuineen risteilee mielessäni vielä monta kuukautta. Niin pitkään, kunnes saan koko ajanjakson purettua jossain kirjallisuusterapiassa.

Toivon todella, että sellainen alkaa vuoden päästä syksyllä! Odotan ja toivon. Ja tarvitsen. Vintin matkalaukut pursuavat läpi käytäviä kirjeitä, isän sotilaspasseja ja kirjahyllyt valokuvalaatikoita.

Korostin tapaamisessamme sitä, että kyllä itäsuomalainen itäsuomalaisen haistaa Järvelässä ja tarkoitin esimerkiksi sitä, että koin erityisen läheiseksi sellaiset ystävät, joiden sukujuuret ovat idässä: Korhosen Riitan, jonka vanhemmat olivat Tervosta ja Karvisen Seijan, jonka juuret ovat Enossa.

Matikanmaikka kysyi, jäikö minulta Järvelästä joitain pysyviä ystävyyssuhteita. Vastasin, että ei, sillä yhteydenpidossa Karvisen Seijaan oli vuosikymmenien taukoja. Nyt kirjoittelemme jälleen ja kirjoitinkin Seijalle heti Kerimäen Herttuan kahviosta kortin, että tapasin nämä ihmeelliset ihmiset täysin toisesta maailmasta.

Kun palasin kotiin

On sunnuntai. Pitää kirjoittaa yksi työtodistus. Meinasin vielä tänään tulostaa tilaajavastuupapereita, mutta jätän ne suosiolla huomiseen, kuten laskutuksen. Myöskään nettisivujamme en ala tänään uudistaa.

NettiTieto Oy:n kohtelee todella mielenkiintoisesti asiakkaitaan. Kun kerroin taannoisessa merkinnässäni, että emme aio vaihtaa firman kotisivujen toimittajaa, vaikka toimittajayritys on paska lafka ja sensuroitu, sensuroitu, sensuroitu, yrityksestä otettiin yhteyttä facebookin kautta uhkaavan sävyyn.

Minun oli vain tarkoitus aloittaa nettisivujemme totaalinen päivitys ja uudistus, sillä ihan omasta syystä firman sivuilla lukee, että rakennusliikkeemme on lähtenyt uusille urille - olikohan se armon vuonna 2011 tai jotain. Samalla NettiTieto Oy olisi saanut muuttaa sivumme mobiilisivuiksi omine monimutkaisine termeineen, joita puhelinmyyjä minulle puhelimessa lateli, vaikka sanoin, että en ymmärrä koko asiasta tuon taivaallista, mutta tietenkin ostamme palvelun, jotta tulisi palveluntuottajaltammekin tilattua edes joskus jotain.

Facebook-yhteydenottaja uhkasi kunnianloukkaussyytteellä. Mielenkiintoinen tapa lähestyä asiakasta, jolla ei ole aikomustakaan vaihtaa palveluntuottajaa. Minä jopa korostin, että koska pelkään sähköpostiemme menevän mahdollisessa palveluntuottajanvaihdoksessa jälleen sekaisin, roikumme palveluntuottajayrityksessämme kuin apinalapsi äitinsä kaulassa.

Se, mikä mielestäni tekee NettiTieto Oy:stä arveluttavan, on se, että kaupparekisterin täysin julkisten tietojen mukaan yrityksen y-tunnus on jakautunut aprillipäivänä vuonna 2005 toiseksi y-tunnukseksi. Toisen y-tunnuksen alla on seuraavia yrityksiä:

Endora Oy

Kovin on yritteliästä väkeä siellä Endora Oy:ssä. Tosin Suomen Yritysrekisteristä ja Telehakemistosta - ja mitä noita nyt onkaan Enduroita ja Pim Pam Pampuloita - meidän firmamme pääsi eroon uutterilla irtisanomisilla. Irtisanomisia tein useiden vuosien ajan kirjallisesti aina vuoteen 2011 asti.

Kuitenkin vielä vuonna 2015 voimissaan näytti olevan Suomen Yritysrekisteri. Tässä hauska blogimerkintä aiheesta:

https://www.stara.fi/2015/03/05/suomen-yritysrekisteri-endora-oy-luettelopalvelu/