Toimittajatutkinnon pojat

Ja Joosef....

ke 28.12.2016

Piian päivä. Ei siis Pian. Miksen vaihtaisi nimeäni Piijaksi? Niinhän nimeni lausutaan. Otan kuitenkin vastaan kaikki onnittelut, sillä koko lapsuuteni kärsin siitä, ettei mitään nimeeni viittaavaakaan ole kalenterissa. Ja sitten oltiin lähinnä huvittuneita, kun sain nimipäivän Viattomien lasten päivänä.

Nimeni on latinalaisperäinen ja se tarkoittaa vanhurskasta. Viattomien lasten päivä on kaikkea muuta kuin huvittava lähtökohdaltaan. Sitä vietetään lapsenmurhan muistoksi. Vuoteen 1774 asti Viattomien lasten päivä on Ruotsi-Suomessa ollut niin sanottu neljäs joulupäivä. Silloin ei saanut tehdä töitä, mutta pyhäpäivä ei ollut niin merkittävä, että sitä olisi pitänyt viettää uskonnollisin menoin.

"Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän raivostui. Hän antoi käskyn, että Betlehemissä ja sen lähistöllä oli surmattava kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, sen ajan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville." (Mat. 2:16)

Timo Haapalan viimeinen kolumni

MTV3:n nyt jo entinen ällöttävä porvaripossutoimittaja Timo Haapala on kirjoittanut viimeisen kolumninsa. Toivottavasti se on myös maailmankaikkeuden viimeinen timohaapala-aivopieru, sillä olen sanaton. Melkein on käytävä käymälässä oksentamassa ennen kuin voin kirjoittaa siitä mitään.

Noin. Kävin.

Tottahan tiesin toimittajatutkintopoikien olevan etupäässä supertyhmiä, mutta tämä on jo noloa koko ammattikunnan puolesta. Timo Haapala on yhdistelmä pahinta lajia. Tyhmä ja yhtä aikaa ovela. Nyt häntä vituttaa kuin pientä oravata, että joku sellainen kuin Markus Mustajärvi (vas.ry vai onko jo ihan vas.) on saanut äänensä kuuluviin Hesarissa. Voi voi, pikku Timoa.

Pikku Timo oli tulkitsevinaan niin, että Mustajärvi halusi joululomalle, kun tämä toivoi, ettei ulko- ja turvallisuuspolitiikasta keskusteltaisi silloin, kun melkein puolet eduskunnasta on jo lähtenyt kotiin. Markus Mustajärvi oli tietenkin paikalla. Voi Hyvän Tähden Haapala Porsasta - varmaan Isä Kokoomus Nato taputtaa häntä päälaelle:

http://www.mtv.fi/uutiset/mielipiteet/kolumnit/artikkeli/timo-haapalan-viimeinen-mtv-kolumni-politiikka-tulisitko-takaisin-jarkiisi/6222920#.WGLCUB0Gyg4.twitter

Tämä on suoraan Suomi24-keskustelusta viime kesältä - ja ei voi kuin yhtyä Kansan Mielipiteeseen: "Timppa on halpa huora."

Ortodoksit

Eilen kerroin, kuinka Ilmajoelta paluumatkalla vain selasin eri ortodoksiblogeja. En ehtinyt kertoa, mitä niitä selatessa mietin. Mietin sitä, että minusta metropoliitta Ambrosius teki oikein kutsuessaan piispa Irja Askolan ortodoksisen pyhäkön alttariin.

Mielestäni nainen voi olla pappi. Mielestäni kaikkien kirkkojen tulisi siunata kaikki pariskunnat, jotka edes yrittävät rakastaa toisiaan. Mielestäni ehtoollinen tulisi antaa kaikille ihmisille, jotka ovat sitä vailla, jaksavat tulla ehtoollismessuun tai jumalanpalvelukseen ja raahautua vielä alttarin äärellekin.

Itse asiassa Jehovan todistajien käytäntö on hyvä. Muistonvietossa ehtoollisaineet kiertävät salissa kädestä käteen. Joka tuntee kuuluvansa valittuihin, saa ottaa symbolisesta ateriasta. Muut eivät voi arvostella päätöstä. Jos todistaja niin tuntee, tuntemusta on kunnioitettava, jos oikein ymmärsin.

Raamatussa oikeasti puhutaan 144 000:sta sinetillä merkitystä. Kun kerran mainitsin tästä Aamun Koittoni toimituspalaverissa, alaiseni, joka oli myös siinä uskossa, että ortodoksi Mikko Junes on varmaankin ollut joskus kommunisti, kuiskasi, että eihän se nyt niin ole. Sanoin, että kylläpä niin on ja niinhän se on.

"Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta. ´Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan´. Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista." (Johanneksen ilmestys 7:4)

Ortodoksit tuntuvat jotenkin loukkaantuneen siitä, että on olemassa sinetillä merkittyjä. Pitääkin tätä asiaa kysyä ortodoksiveljeltä, joka harvinaisena yksilönä tuntenee varmasti myös ilmestyskirjan. Minä en loukkaannu, vaikka en sinetillä merkittyihin kuuluisikaan. Olisin täysin tyytyväinen siihen, että varsinaisille työmuurahaisille vilkuttavana seisoisin valtaistuimen ja kartisan edessä ylläni valkeat vaatteet ja kädessäni palmunoksa.

Itse asiassa myös tyhjiin raukeaminen tuntuu lohdulliselta. Ei mitään helvetin tulessa grillaamista, jos ei asetu ruotuun, vaan armollinen tyhjiin raukeaminen, ei-olo. Ei-tietoisuutta. Täysi lepo. Ei-mitään.

Ärsyttävää

Ortodokseissa ärsyttävää on, että Raamattua tuntemus on heikkoa. Raamattua pappi kyllä kantaa palveluksien saatoissa kohotetuin suorin käsivarsin, mutta siihen se sitten jääkin. Tampereen ortodoksisessa seurakunnassa oli kyllä vuonna 2009 raamattumeditaatiota, mutta eiköhän tuokin jollain mahtikäskyllä lopetettu.

Ettei vain kääntyisi moinen (naisten) anarkismi kontemplaatioksi tai jopa "rakkaudessa lepäämiseksi". Pyhä Liturgia on puhdistava ja parantava, Pyhän tuntu on siinä läsnä, mutta muuten ortodoksisissä piireissä tunnuttiin korostavan paljolti vaatimuksia. Aamun Koittoon tilasin eräältä jumalalliselta kirjoittajalta artikkelin Jumalansynnyttäjästä - tarkoituksenani oli pohdituttaa lukijoita siitä, miksi ihmiset ryntäävät äiti Amman syliin, vaikka tarjolla olisi ihan omasta (joskin itäisestä) kulttuuriperinnöstäkin oleva äitihahmo.

En yhtään ihmettele enää, miksi ihmiset ryntäilivät halimaan äiti Ammaa sen sijaan, että olisivat kansoittaneet ortodoksisia pyhäköitä. Artikkeli Jumalanäidistä oli rivitallaajalle aivan käsittämätön. Teksti oli kyllä kaunista kuin runo, mutta ei jostain kumman syystä puhutellut. Ymmärsin siitä, että ne, jotka menevät äiti Amman "halpaan", ovatkin niin yksinkertaisia, että saavatkin mennä. Äiti Amman halijat eivät "ymmärtäneet" pyyteetöntä rakkautta oikein.

Minusta Aamun Koiton teksti kuulosti ylemmyydentuntoiselta, kuristavan vaativalta ja pyyteelliseltä. Tyyliin pyristelkää siellä kaukana, heikot maan matoset, minä, JUMALANsynnyttäjä en lämpöä jaa kuin Oikeasti Oppineille.. No, sehän olikin Hyvin Oppineen Nuoren Miehen kirjoittama. Tyyppi oli varmaan vielä nuoruuden weltschmerzinkin vallassa artikkelia kirjoittaessaan.

Olen tästä blogissani kirjoittanut ennenkin ja kirjoitan vastakin.

Ja lopuksi otetaan aseeksi "muu ortodoksinen maailma"

Metropoliitta Ambrosiuksen koottuihin tempauksiin luin kuuluvaksi vielä Viron-matkalla pukeutuminen luterilaisen papin tavoin. Olisihan heppu nyt saanut vetäistä ylleen viitan, kun kerta määräys on seuraavanlainen: "Papiston tulee pitää päällysviittaa aina palveluksissa, joissa he eivät ole pukeutuneet täyteen jumalanpalveluspukuun sekä kaikissa julkisissa tilaisuuksissa."

http://www.ortodoksi.net/tietopankki/tekstiilit/viitta.htm (no, tällä tavoin tietoa edelleenkin löytyy www.ortodoksi.netin sivuilta. Mielenkiintoista.)

Kun kerta määräys on, että papin tulee myös kaikissa julkisissa tilaisuuksissa pukeutua päällysviittaan, kaipaisi määräys mielestäni perusteluita. Onko perustelu se, että pukiessaan päällysviitan, mies lakkaa olemasta mies - että hän on pappi, sukupuoleton? Jos niin on, asia on ok. Jos niin on, miksi nainen ei voisi pukea myös papin viittaa ja lakata olemasta siinä kohtaa nainen? Jos sukupuolettomuus kerta on niin tärkeää.

Kieltämättä luterilainen papin asu vaikutti jo aika lailla luterilaisten nuoleskelulta, mutta ortodoksisessa julkisuudessa korostuvat ainoastaan metropoliitta Ambrosiusta lynkanneet. En ole juurikaan lukenut, että häntä joku häntä kannattava olisi puhunut ääneen. Ortodoksipiirit ovat milloin huutaneet avuksi Konstantinopolin patriarkkaa, milloin vaikertaneet sitä, millaisen kuvan Suomen ortodoksisesta kirkosta maailman muut ortodoksit saavat.

Aika limboa ja jotenkin keskenkasvuista. Huh, olen aina inhonnut pelkoa: "Mitä muutkin meistä ajattelevat?" Jos ortodoksit kerta haluavat lynkata metropoliittansa, lynkatkoon rehellisesti, mutta jonkun isoisemman ja vallakkaamman selän taakse asettuminen ei ole mistään kotoisin.

Ja se Joosef...

Pahamainen entinen kommunistioletettu Mikko Junes kirjoittaa kyllä hyvin Maallikkoplokissaan, mutta olin minä sieltäkin havaitsevinani moralistisia äänenpainoja. Lisäksi Junes ei selvästikään pidä metropoliitta Ambrosiuksen mielivaltaisuudesta. Metropoliitta Ambrosiuksen vallankäyttö taitaa osin olla juuri mielivaltaista - siitä kaiketi osoituksena on Helsingin seurakunnan itä- ja keski-Uudenmaan papin valinta.

Toimeen oli neljä hakijaa ja seurakunnan valtuusto saa tammikuussa kolme ehdokasta valittavakseen. Kokonaan alintaprosessin ulkopuolelle jäi hakija, joka on muista poiketen ollut koko ajan papin virassa (ei mitään palveluskieltoja tai muuta hämminkiä) ja on edelleen naimisissa saman naisen kanssa, lastensa äidin. Kyllä on äärimmäisen mielenkiintoista!

Maallikkoplokin uusin kirjoitus koskettele luterilaisen eläkepiispan Eero Huovisen kirjaa Pitkä ilo - joulun evankeliumi, Luukkaan evankeliumista:

http://maallikkoploki.blogspot.fi/2016/12/jouluevankeliumi-huovisen-mukaan.html

Junes lainaa Huovista, joka vastaansanomattomasti lausahtaa: "Sivustakatsojana Joosef kelpaa Huovisen mukaan malliksi erityisesti joulunvieton kanssa kamppaileville miehille. Naisten ja lasten rinnalla riittää, että käyttäytyy kelvollisesti, ajattelee itsekseen, vähän ihmettelee eikä pelkää ottaa luokseen."

Huusin tässä kohtaa, kriik ja seisseis, mitä miespiispa oikein hömisee? Ei jumankekka se voi olla niin, että naisten ja lasten rinnalla riittää kelvollinen käytös. Roskapusseja on miehenkin vietävä ulos ja tiski- sekä pyykkivuoret on jaettava, kakkapyllyjen pesu järjestettävä vuorotellen!

Lisäksi Huovisen mukaan neitsyen raskaaksi tulemisesta on puhuttu vain varovasti. Ihmeet ovat kuulema kuin sateenkaaret, tosia mutta tavoittamattomia. Siis niin kuin mitä häh?

Minä olen valmis liittymään vaikka heti huomenna siihen uskonnolliseen yhteisöön, joka sanoo selvästi, että minun ei tarvitse uskoa Jeesuksen neitseelliseen sikiämiseen eikä etenkään neitsyt Marian ikuiseen neitseyteen.