Decamerone, johan oli

la 28.1.2017

Tallennan tähän lukupäiväkirjan Giovanni Boccaccion Decameronesta. Kohta alkaa kirjallisuuden perusopintojen nettilukupiiri. En ehtinyt ihan kaikista Decameronen päivistä tehdä kaikkien novellien merkintöjä. Toinen ja kolmas päivä jäivät kesannolle. Voi olla, että saavat jäädäkin. Olen kyllä kaikki novellit kertaalleen lukenut, mutta osa on niin sekavia, että yhdellä lukemisella niistä ei tolkkua saa. Tässä ainakin huomasi, mitkä kertomukset jäivät monimutkaisuudessaan ja monipolveilevuudessaan minulta yhdellä lukemalla tajuamatta.

Tämä on varmaankin elämäni pisin blogimerkintä. Aloin kirjoittaa Decamerone-muistiinpanoja toissailtana ja heräsin tänä aamuna kello kuusi niitä tekemään. Ehdin juuri ja juuri ennen nettilukupiiriä käsitellä kaikki vaaditut päivät: nelosen, seiskan ja ysin.

Minulla on muodostumaisillaan ajatus myöhäiskeskiajan parisuhdedynamiikasta, mutta se on nyt vain ... tulollaan. Pitää syödä Matin tekemää makkarakeittoa, nukkua yö, lähettää Maria maailmalle ja käydä hiihtämässä ennen kuin ajatus syntyy. Historioitsija Jukka Korpelaa tässä pitäisi nyt lukea tarkemmin. Mutta ehkä en ehdi - etenkään jos meillä on Don Quijote jo viikon päästä. Ja nyt päätän tehdä lukumuistiinpanoja heti ensimmäisellä lukukerralla!

Etenkin tämä Miesparin siunaamisesta:

"Kirjan idea syntyi syksyn 2010 kiivaan homoliittokeskustelun yhteydessä. Avioliitto ja kristillisyys eivät ole monoliittisia asioita. Kristinusko on kehittynyt nykyiselleen kulttuurillis-poliittisena ilmiönä eikä sen nykyinen muoto ole kovinkaan vanha. Avioliitto taas on pitkälti kunkin yhteisön, kulttuurin ja elinkeinojärjestelmän ohjaama ja paljon kristillistä maailmaa ja maailmankatsomusta laajempi asia. Nykyinen suomalainen avioliitto ja perhe ovat muotoutuneet vasta viimeisinä vuosisatoina. Kristillisen kirkon historiassa on siunattu myös miespareja rakastamaan toisiaan. Siksi ihmisten pitäisi olla varovaisia puhuessaan jostakin alkuperäisestä järjestyksestä, koska sellaista ei tässäkään asiassa ole.

Teoksen kirjoittaja Jukka Korpela (s. 1957) on Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professori. Hän on väitellyt antiikin historiasta Helsingin yliopistossa 1987 ja sen jälkeen tehnyt tutkimustyötä erityisesti keskiaikaisen vallanmuodostuksen ja siihen liittyvien pyhimyskulttien parissa. Korpelan merkittävimmät teokset ovat 2001 Münchenissä ilmestynyt Prince, Saint and Apostle ja Berliinissä 2008 julkaistu The World of Ladoga."

Decamerone

Giovanni Boccaccio (1313-1375)

Renessanssi

vuoden 1348 musta surma

Vihtori Laurilan esipuhe:

- renessanssin elämänilo ja aistillisuus, elämä ei ole enää kieltäymystä (vrt. keskiajan asketismi)

- tieteessä ei oltu enää skolastikkoja, vaan käytiin kohti materialismia

- ritarilaitoksen rappio, kaupunkiporvariston ja käsityöläisten nousu

- tavat raaistuivat

- nainen tasaveroisena ihmisenä haaveellisen naisenpalvonnan sijaan

- rahvaanlatinaa kirjoittava suorasanaisen tekstin kirjailija

- Dante edeltäjä, Petrarca aikalaislyyrikko

- tekijän alter ego Dioneo

- kolmannes eroottisia tarinoia

- antiklerikaalisuus

- Herman Hessen viehättävä (?) Decamerone-essee: kiertomukset eivät sovi äkäisille, pikkumaisille ja juroille lukijoille.

 

Kirjailijan esipuhe:

- häntä on elähdyttänyt rakkaus

- rakkauden hehku aiheuttaa kärsimystä

- rakkaudesta pitää keskustella hyvien ystävien kanssa

- rakkauden liekki palaa tulisesti – varsinkin silloin, kun se ei saa purkautua

- koska naiset ovat aina kotona, heillä on enemmän aikaa hautoa rakkausasioita

- miehillä ei ole niin vaikeaa, sillä miehet voivat tahtonsa mukaan mennä ja tulla, metsästää ja kalastaa, ratsastaa ja pelata sekä tehdä kauppaa

- kertoo sata tarinaa lohduksi naisille, muut saavat tyytyä neulaan, värttinään tai viipsinpuuhun

- kukaan ei voi lukea niitä huonon tuulensa viipymättä

 

Johdanto:

- seitsemän nuorta naista ja kolme nuorta miestä pakeni ruttoa keväällä 1348 Firenzestä maalle linnaan

- rutto oli todella paha; jotkut perustivat eristäytyneitä ryhmiä sisätiloihin

- juominkeja, orgioita

- jotkut käyttivät rohtoja ja kukkia nenänsä alla

- viisaimmat pakenivat kaupungista

- kolme nuorta miestä tuli kirkon pihalle, jossa seitsemän nuorta naista suunnitteli pakoa Firenzestä, seitsemän joukossa oli kolmen nuoren miehen kunkin palvonnan kohde

 

Ensimmäinen päivä

- kukin sai kertoa, mitä mieleen juolahtaa

- Ensimmäinen tarina: Pyhästä Ciapellettosta, joka todellisuudessa oli ollut törkimys, Luther tunsi tämän kertomuksen

- Toinen kertomus: Juutalaisesta, joka käy Roomassa ja vaikka hän näkee katolisen kirkon turmeluksen, kääntyy katoliseksi, sillä vaikka ylimmät prelaatit tekevät kaikkensa, jotta usko ei leviäisi, se leviää

- Kolmas kertomus: mikä uskonnoista paras: juutalaisuus, kristinusko vai saraseenit? Kolme sormusta

- Neljäs kertomus: Dioneo kertoo tarinan kahdesta munkista, jotka käyttivät hyväksi nuorta tyttöä

 

Toinen päivä

- kertomuksia vastuksien voittamisesta

- Neljäs kertomus: Landolfo Ruffolo joutuu merirosvoksi ja pelastuu arkun avulla Korfun saarelle

- Kuudes kertomus: sosiaalinen laskutilanne, sosiaalinen nousutilanne

- Seitsemäs kertomus: Babylonian kuningas lähetti tyttärensä Algarven kuninkaalle puolisoksi, mutta tämä joutuukin neljän eri vuoden aikana eri paikkakunnille yhdeksän miehen käsiin, ja sitten päätyi lopulta Algarven kuninkaalle tahrattomana neitsyenä

 

Kolmas päivä

- kertomuksia tapauksista, joissa joku on älykkyydellään saavuttanut jotain haluamaansa tai saaneet takaisin menettämäänsä

- ensimmäinen kertomus: Mykäksi tekeytyvä Masetto menee puutarhuriksi nunnaluostariin ja joutuu nunnien hyväksikäyttämäksi

- toinen kertomus: tallirenki makaa kuninkaan puolison kanssa ja kuningas koettaa saada selville, kuka puolison rakastaja on ollut leikkaamalla palvelijalta tukkatupsun päästä, tallirenki leikkaa samalla tupsut kaikilta palkollisilta, kylläpä kaikki nukkuvat sikeästi

 

Neljäs päivä

- kertomuksia ihmisistä, joiden rakkaus on saanut onnettoman lopun

- johdannossa pojasta, joka on kasvatettu näkemättä naisia

- Ensimmäinen kertomus: Fiammetta: ruhtinas Tancred surmaa tyttärensä rakastajan ja lähettää tämän sydämen tyttärelleen kultamaljassa, tytär kaataa sen päälle myrkkyvettä, juo sitä itse ja kuolee, Griselda – käytetyin Decameronen kertomuksista

- Toinen kertomus: Pampinea: enkeli Gabrielin sulka, (Vanha sananparsi sanoo, että jos huono mies on päässyt hyvään maineeseen, hän voi tehdä kuinka paljon pahaa tahansa, kenenkään uskomatta sitä todeksi.)

Gabriel kävi erään typerikön luona ja typerikkö oli niin innoissaan, ettei paita meinannut pysyä pyllyn päällä, lopuksi Gabriel hyppäsi Canal Grandeen

- Kolmas kertomus: Filostrato: kolme nuorta miestä ja kolme nuorta naista, sisarista vanhin surmaa rakastajansa mustasukkaisuudesta; Ninetta myrkyttää rakastajansa elämän ja saa tämän entistä enemmän rakastumaan toiseen, Ninetta myrkyttää rakastajansa myrkkyjuomalla lopulta, Ninetta poltettiin roviolla, toinen sisar koettaa pehmitellä suloillaan herttuaa rankaisemasta vanhinta sisarta, toisen sisaren rakastaja tappaa hänet ja kolmas sisar rakastajineen pakenee paikalta, säilyttävät henkensä, mutta elävät elämänsä kurjuudessa

- Neljäs kertomus; Elisa: kasa ruumiita, Kuningas antaa tyttärensä Tunisian kuninkaalle ja tyttären rakastaja hyökkää laivan kimppuun. Sitten hyökkäillään ja tapetaan jne jne

- Viides kertomus: Filomena: rakastetun pää kukkaruukussa, löytyy Andersenilta Rosenalfen, Keatsin lyriikassa myös. Kun Lorenzo, palvelija, huomasi, että kolmen veljeksen sisar Lisbetta vastaa hänen rakkauteensa, hän lopetti kaikki muut lemmensuhteensa.

- Kuudes kertomus: Panfilon: Unia, rakastettu Gabrietto nauraa Andreuolan unelle, mutta kuolee kuitenkin sydänkohtaukseen, vähän kuten unessa symbolisesti. Andreuolaa epäiltiin rakastettunsa myrkyttämisestä. (Ei kait tässä ole epäluotettava kertoja? Oliko Andreuola sittenkin murhannut rakastettunsa? Tai Andreuolan isä?) Andreuola meni luostariin Gabrietton kuoleman jälkeen.

- Seitsemäs kertomus: Emilia: Simona ja rakastettu kohtaavat puutarhassa ja rakastettu hankaa hampaitaan salvianlehdellä ja saa myrkytyksen ja kuolee. Samalla tavalla käy Simonalle itselleen, kun hän hankaa omia hampaitaan saman salviapensaan lehdillä. Pensas ilmeisesti oli jokin myrkkysalvia. Pensaasn juurella tavattiin mahdottoman suuri rupisammakko, josta kaikki arvelivat myrkyttäneen pensaan. Pensas poltettiin.

- Kahdeksas kertomus: Nefile: Tunteelle on ominaista, että mikään ei kiihdytä sitä niin kuin se, että tunne koetetaan tukahduttaa. Poika rakastaa Salvesraa jo lapsesta pitäen. Salvestra oli vain naapuriräätälin tyttö ja poika Girolamo rikkaan kauppiaan poikaperijä. Pojalle jäi äiti sekä holhoojat! Siis pelkkä äiti ei riittänyt. Hm. Äiti houkutteli pojan kanssaan Pariisiin – ensin vuodeksi ja lopulta kolmeksi. Sillä aikaa Salvestra oli mennyt naimisiin ja unohtanut Girolamon, joka kuitenkin työntyy exänsä sänkyyn ja kuolee sinne suruun. Lopulta Girolamon hautajaisissa Salvestra heltyy ja rakkaus täyttää hänen sydämensä ja hän kuolee Girolamon ruumiin päälle. Rakastavaiset haudataan yhdessä ja he yhtyvät kuolemassa katkeamattomin sitein, vaikka rakkaus ei voinutkaan yhdistää heitä elämässä.

- Yhdeksäs kertomus: Filostrato: Aviomies surmaa vaimonsa rakastajan ja syöttää petolliselle vaimolle tämän sydämen. Vaimo haukkuu miestään petolliseksi ja heittäytyy alas ikkunasta.

- Kymmenes kertomus: Dioneo: Lääkärin vaimon rakastaja nauttii unijuomaa vahingossa ja häntä luullaan kuolleeksi, vaimo ja palvelijatar panevat hänet arkkuun ja arkku joutuu koronkiskurin kotiin, jossa rakastaja herää ja joutuu syytetyksi varkaudesta. Vaikka lääkärille kerrotaan koko stoori ja hän varoittaa vaimoaan rakastajan tuomisesta enää taloon, rakastavaiset nauttivat kielletyn hedelmän nauttimisesta edelleen.

Seuraavana päivänä kuningatar Fiammetta kuulla tarinoita, joissa rakastavaiset ovat saaneet lopulta toisensa.

Viides päivä:

- Kuningatar Fiammetta, kertomuksia rakastavaisista, jotka vastoinkäymisiä koettuaan ovat saavuttaneet onnen.

- Ensimmäinen kertomus: Panfilo: Tyhmä Cimeno (Kimeno Ilmari Lahden ja Vilho Hokkasen käännöksessä ja Cimeno Joel Lehtosen käännöksessä) rakastuu Iphigeniaan. Cimonesta sanotaan, että hän kyllä rakastumisessaan liioitteli, kuten nuorukaiset yleensä. Hän katsoo naista suoraan silmiin ja hänen sydämensä lävistää Amorin nuoli. Tyhmä Cimone ryöstää merellä rakastettunsa, jonka isä oli luvannut rhodoslaiselle aatelismiehelle. Kun Iphigenia on saatu Cimonen laivaan, nousee myrsky ja Iphogenia kiroaa Kimonen rakkauden. Morsiamen ryöstölaiva pelastautuu Rhodokselle, vaikka se oli matkalla Kreetalle. Cimon joutuu vangiksi eikä häntä vastoin kaikkia odotuksia tuomittu kuolemaan, vaan elinkautiseen. Samalla Iphogenian tuleva mies ajatteli, että olisi halvinta mennä pikku veljen kanssa yhtä aikaa naimisiin. Pikku veljen rakastetun exä Lysimakhos alkoi kuitenkin juonitella ja päätti ryöstää Kassandran, exänsä, Iphogenian tulevan miehen pikku veljeltä. Lysimakhos liittoutuu Cimeno kanssa. Cimeno tappaa miekallaan molemmat sulhaset suoraan hääjuhlassa. Cimeno lähti Iphogenian kanssa takaisin Kyprokselle ja Lysimakhos palasi Kassandaransa kanssa Rhodokselle. Tarina päättyi onnellisesti. Ikään kuin kummallakaan morsiamella ei olisi ollut asiain kulkuun mitään sanomista.

- Toinen kertomus: Emilia: Gostanzan isä ei anna tyttärensä kättä ei tarpeeksi rikkaalle Martucciolle. Martuccio suuttuu ja ryhtyy merirosvoksi ja vannoo, että ei palaa Liparin saarelle ennen kuin rikastuu. Hän käy merirosvona liian ahneeksi ja joutuu vankeuteen Tunisiaan. Samaan aikaan Gostanza lähtee merelle pikku veneessä pelkin purjein ja toivoo, että kuolisi merelle. Hän ajautuu kuitenkin Susan kaupungin lähistölle Tunisian rannikolle ja muuda kristitty nainen ohjaa Gostanzan palvelijattareksi eräälle saraseeninaiselle (muslimi). Granadalainen nuorukainen hyökkää Tunisiaan ja koettaa anastaa vallan Tunisian kuninkaalta. Martuccio kuulee käänteestä ja pyrkii antamaan kuninkaalle sodankäyntineuvoja. Tässä on se nuolijuttu!!!! Tunisian kuninkaan joukkojen piti pienentää jousipyssyn jänteitä ja tehdä omien nuoliensa uurteista niin pieniä, etteivät ne mahtuisi vastustajan jousipyssyihin. Näin tunisialaiset voisivat hyödyntää vastustajan nuolia, mutta vastustajat eivät voisi hyödyntää tunisialaisten nuolia!!!!!! Martuccion maine kiiri Constanzan korviin ja pian Constanza etsi Martuccion käsiinsä. He saivat toisensa ja elivät levossa ja rauhassa ja rakkaudessaan. Lapsista ei tässäkään puhuttu mitään.

- Kolmas kertomus: Elisa: Nuoret rakastavaiset rakastavat toisiaan, mutta heidän sukunsa eivät jotenkin tulleet keskenään. Syytä ei novellissa selitetä. Rakastavaiset pakenevat metsään ja tyttö joutuu johonkin linnaan ja sinne päätyy myös sulhanen ja sitten kumpikin jää kiinni ja loppujen lopuksi kaikki leppyvät kuin taikaiskusta ja rakastavaiset saavat toisensa.

Joel Lehtosen käännöksestä vuodelta 1914, jota selasin la 28.1.2017 e-kirjana, puuttuu tästä välistä neljäs, viides, kuudes, seitsemäs ja kahdeksas kertomus.

- Neljäs kertomus: Filostrato: Ricciardo rakastuu kauniiseen Katariinaan ja pyytää tämän nukkumaan parvekkeelle. Tyttö kysyy lupaa äidiltään, koska haluaa nukkua viileässä ja kuunnella satakieltään. Äiti ei anna ensin lupaa. Sitten äiti myöntyy, mutta isä panee vastaan ja myöntyy sitten. Lopulta Katariina pääsee nukkumaan parvekkeelle ja Ricciardo tulee seuraksi ”satakielijahtiin”. Isä käy vakoilemassa Katariinaa ensin ja hälyttää sitten äidin hätiin. Ricciardo pyytää Katarinan kättä ja Katarina anelee armoa. Isä heltyy ja nuori pari pääsee naimisiin.

- Viides kertomus: Neifile: Orpotyttö tulee kasvatti-isänsä kanssa Raennaan, kaupunkiin, joka on alkanut toipua sodasta ja jonne asukkaat alkoivat palata. Orpotyttö kasvaa naiseksi ja hän saa paljon kosijoita. Kaksi kosijaa ovat erityisen tulisia ja sitten alkavat mustasukkaisuudessaan vihata toisiaan. Käy kuitenkin niin, että toinen paljastuu nuoren naisen siskoksi ja toinen sitten saakin naisen. Vähän hämärä juttu ja pitää lukea ainakin kolme kertaa tajutakseen, kuka on kuka ja kuka kenenkin sisko ja kuka mitäkin. Välissä oli morsiamen ryöstökin.

- Kuudes kertomus: Pampinea: Nuori nainen tulee ryöstetyksi ja lahjoitetuksi kuningas Federicolle, sillä tämä pitää kauniista naisista. Koska juuri lahjoituksen saamisen aikaan kuningas on hieman kipeänä, hän sulkee herkun linnaan odottamaan parempaa terveyttä. Rakastettu Gianni kuitenkin löytää naisensa ja ”käy nukkumaan” tämän viereen. Kuningas Federico saa heidät kiinni ja ensin suuttuu. Hän antaa vangita rakastavaiset ja juuri ennen häpeällistä polttoroviota kuninkaalle puhuu hänen amiraalinsa: nuorten tappaminen ei nyt ole oikein viisasta, sillä kummankin nuoren sukulaismiehiä kuningas saa kiittää kuninkuudestaan. Kuningas heltyy ja päästää heidät lähtemään, antaa heille lahjojakin läksiäisiksi.

- Seitsemäs kertomus: Lauretta: Teodoro rakastuu isäntänsä tyttäreen ja saattaa hänet raskaaksi (kerrankin raskaus seuraa rakastelusta). Hän on tässä vaiheessa kertomusta kuitenkin nimeltään Piedro. Tytär synnyttää lapsen ja isä tulee juuri synnyttämisen hetkellä paikalle ja uhkaa tappaa Violetan, jos tämä ei kerro, kuka on lapsen isä. Kuultuaan, kuka on lapsen isä, Violetan isä vangittuttaa Piedron ja toimittaa tämän raipaniskujen saattelemana mestauspaikalle. Matkalla Pedron oikea isä huomaa poikansa ja kutsuu tätä oikealla nimellä: Teodoro. Oikea isä on korkea-arvoinen Armenian lähettiläs ja hän pelastaa poikansa rangaistukselta. Violetan ja Teodoron lastakaan ei ehditä surmata. Rakastavaiset saavat toisensa ja Armenian lähettiläs saa kivan miniän.

- Kahdeksas kertomus: Filomena: Nastagio rakastuu tyttöön, joka oli hänelle kova, kylmä ja karsas. Nastagio lähtee asiaa pakoon jonkin matkan päähän Ravennasta. Pakopaikkansa metsässä hän näkee oudon näyn, jossa kaunis alaston nainen pakenee miekkamiestä ja verikoiria. Ninen jää koirien ja miehen saaliiksi ja mies syöttää naisen sydämen koirilleen. Mies kertoo, että hän oli joskus aikoinaan nuorena ollut rakastunut naiseen, joka oli vieläkin kylmempi ja kovempi kuin kopea tyttö Nastagiolle. Sen vuoksi mies oli surmannut itsensä miekallaan ja kirottu kuolemansa jälkeen ajamaan rakastettuaan takaa samaa miekkaa heiluttaen. Kun mies saa rakastettunsa surmatuksi, rakastettu pian lähtee taas juoksemana ja sama rumba alkaa alusta. Tapaus uudistui joka perjantai. Nastagio järjestää pidot rakastetulleen ja hänen perheelleen niin, että kaikki näkevät takaa-ajoepisodin sydämensyötteineen. Nastagion rakastettu pelästyy ja tulee toisiin ajatuksiin. Hän suostuu Nastagion vaimoksi ja muutenkin sen seudun naiset alkavat myöntyväisemmiksi miehille.

Joel Lehtosen käännöksestä:

- Yhdeksäs kertomus: Filomena: Kertomus nimeltä Metsästyshaukka löytyy erillisenä novellina kokoelmasta Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja, mutta Ilmari Lahden ja Vilho Hokkasen käännöksenä. Novellissa entinen rakastettu käntyy köyhtyneen kosijansa puoleen, koska hänen poikansa on vakavasti sairas ja toivoo saavansa metsästyshaukan itselleen. Äiti käy entisen salarakaskosiskelijansa puoleen, mutta ei heti kerro, mitä aikoo tältä pyytää. Federico pyytää äidin luokseen illalliselle, jotta pyynnöstä voitaisiin keskustella ja käy niin, että Federico katkaisee metsästyshaukaltaan kaulan ja valmistaa siitä aterian exälleen. Poika kuolee ja äiti jää yksin entisen miehen rikkauksien kanssa. Sen jälkeen hän ottaa Federicon miehekseen siitä syystä, että haluaa ennemmin miehen, joka tarvitsee rikkauksia kuin rikkaudet, joka tarvitsee miestä. Ihan kumma loppuhuipennus! Antikliimaksi, sanoisin.

Tätä ei ole Joel Lehtosen käännöksenä:

- Kymmenes kertomus: Dioneo: Pietron vaimo survoo rakastajansa kanahäkkiin ja aasi astuu rakastajan käden päälle, jolloin Pietro löytää rakastajan sieltä häkistä. Rakastavaiset jäävät kiinni ja rakastaja tunnistaa Pietron vanhaksi homoksi, joka on ahdistellut häntä. Vaimo puhkeaa puhumaan: ”… Kulkisin mieluummin paljain jaloin ja ryysyissä, kunhan sinä vain hoitelisit minua hyvin vuoteessa etkä kohtelisi kuten nyt teet. Sanon sinulle suoraan; Pietro, että olen nainen siinä, kuten muutkin ja että ninulla on samat halut kuin heilläkin. Kun sinä et pysty niitä tyydyttämään, ei sinulla pitäisi olla sanomista siihen, että haen tyydytystä muualta.” (s. 336) Sen jälkeen kaikki kolme kävivät yhteiselle aterialle ja seuraavana aamuna nuorukainen ei tiennyt, kumpi aviopuolisoista oli pitänyt hänelle enemmän seuraa. Huh.

Seitsemäs päivä

- kertomuksia kuningas Dioneon johdolla, kertomuksia, joissa onnistuneista tai epäonnistuneista kepposista, joita aviovaimot ovat tehneet miehilleen joko rakkauen vuoksi tai pelastaakseen nahkansa.

- Ensimmäinen kertomus: Emilia: Villankarstaaja Gianni, joka oli taitava mies työssään, mutta ei voinut paljoa kehua älyllään. Santa Maria Novellan kirkkouoro oli valinnut hänet johtajakseen ja monta muuta sen sellaista tehtävää miehellä oli. Vaimo Monna Teresa oli älykäs ja tunsi mainiosti miehensä typeryyden. Hän oli rakastunut komeaan ja nuoreen Federicoon. Erääksi yöksi Tessa oli varannut rakastetulleen ja itselleen herkullisen aterian puutarhaan, mutta aviomies tulikin kotiin. Tessa teeskenteli, että ovelle koputtaja on kummitus. Hän punoo nopeasti juonen, jonka avulla rakastaja saa ateriansa eikä epäile Tessan pettäneen häntä. Kertomuksesta oli toisiakin versioita muun muassa sellainen, jossa aasinkallon asennosta Federico olisi saanut päätellä, onko aviomies kotona ja joku maatyöläinen olisi kepillä pamauttanut kalloa, joka olisi kääntynyt väärään asentoon. Ja voi olla, että että kyseessä on kaksi eri tapausta, Emilia sanoo.

- Toinen kertomus: Filostrato: Peronellan mies tulee yllättäen kotiin ja Peronella työntää rakastattunsa viinitynnyriin ja huijaa miestään, että rakastaja on tullut vain ostamaan viinitynnyriä ja tutkii sen pohjaa parhaillaan. Sen jälkeen Peronella houkuttelee aviomiehensä tarkistamaan viinitynnyrin pohjaa ja rakastaja saa, mitä olikin etsimässä Peronellalta takaapäin viinitynnyrin reunaa vasten (tarkahko kuvaus sukupuoliyhteydestä! Niitä ei kuitenkaan montaa ole Decameronessa.)

- Kolmas kertomus: Elisa: Veli Rinaldo makaa kummipoikansa äidin kanssa. S. 376: ”Kaikki munkithan ovat samanlaisia. Voi maailman turmelusta! He eivät häpeile siintyä lihavina ja hyvinvoipina, kasvot turpeina ja naismaisissa vaatteissa ja naismaisin elein. He röyhistelevät rintaansa ja kulkevat kuin kukko harja pystyssä.” Lisäksi munkeilla on kammioissaan voide- ja hillopurkkeja, makeisrasioita, hajuvesi- ja öljypulloja, sekä kreikkalaisia ja muita viinejä. Munkit kärsivät hekumallisuutensa vuoksi kihdistä! Rouva Agnesa ei harrastanut erityisesti logiikkaa, mutta oli sen sijaan halukas leikkimään lemmellä, ja niin hän oli ottavinaan munkin todistelun täydestä; hän tyydytti veli Rinaldon toiveet, vaikka tämä oli hänen poikansa kummisetä. Mies tulee kotiin kesken kaiken ja Agnes keksii, että veli Rinaldo olisi ollut pelastamassa kummipoikaansa, jolla olisi matoja. Veli Rinaldon seuralainen, joka oli ollut samaan aikaan opettamassa puutarhassa Agnesin palvelijattarelle neljä isämeitää ja lahjoittanut tälle joltakin nunnalta saamansa pienen valkoisen kukkaron sekä tehnyt tämän rippilapsekseen. Hm? Seuralainen oli mukana juonessa ja isäntä palkitsi Hengen Miehet viinillä ja leivoksilla.

- Neljäs kertomus: Lauretta: Ghitan aviomies oli käynyt syyttä mustasukkaiseksi. Ghita oli tietysti kaunis ja aviomiehellä taipumus juomiseen. Ghita alkoi houkutella miestä juomaan. Kun mies sammui, Ghita lähti rakastajansa luokse. Kerran mies kuitenkin tokenee humalastaan ja sulkee talon ovet. Ghita jää ulos, mutta keksii, että huijaa miestä saaden tämän luulemaan, että Ghita hyppäsi epätoivoissaan kaivoon. Mies tuli ulos talosta nostamaan vaimoa ylös, mutta tämä menikin talon sisään ja käänsi koko stoorin toisinpäin. Kaikkien naapureiden ja Ghitan sukulaisten mielipide kääntyi aviomiestä vastaan ja aviomies joutui toteamaan, että hänen oma mustasukkaisuutensa on johtanut hänet ikävyyksiin. ”Eläköön siis rakkaus, mutta riitely älköön menestykö!”

- Viides kertomus: Fiammetta: Mustasukkainen mies pukeutuu papiksi ja ottaa vastaan aviomiehensä ripin. Uskoton vaimo kuitenkin huomaa, kuka pappi on ja alkaa ripittäytyä tälle rakastauneensa erääseen pappiin. Mustasukkaista aviomiestä pitääkin kertomuksen mukaan vetää nenästä, sillä myös aviovaimon pitää saada huvitella edes sunnuntaisin. Vaimo kehittää todella monimutkaisen strategian tavatakseen naapurin nuorukaista ja huvitellakseen hänen kanssan. Lopult mies purkautuu vaimon ripistä ja vaimo sanoo: ”On hauska nähdä, miten yksinkertainen nainen voi taluttaa järkevää miestä kuin lammasta teurastuspenkkiin.” (s. 387) Vaimo sanoo miehelleen, että hänhän tarkoitti rakastavansa ”erästä pappia” siis aviomiestään. Ja mies lopulta uskoo ja häpeää mustasukkaisuuttaan. Vaimo sanoo: ”Lakkaa pitämästä minua silmällä alinomaa. Vannon, että jos tahtoisin tehdä sinusta aisankannattajan, voisin tyydyttää haluni huomaamattasi, vaikka sinulla olisi sata silmää kahden asemesta!” (s. 387) Ja varovaisuutta noudattaen vaimo saikin viettää useasti hauskoja hetkiä rakastajansa kanssa.

- Kuudes kertomus: Pampinea: Isabetta on maalla rakastajansa kanssa. Toinen mies, joka on myös rakastunut Isabettan, tulee yllättäen maatilalle ja Isabetta ei voi sulattaa tätä toista kosijaansa. Myös aviomies tulee maatilalle. Rakastaja, joka Isabetta ei rakastam huvittelee rouvan kanssa, ja rakastaja, jota Isabetta rakastaa, on sängyn alla. Isabetta keksii juonen. Rakastaja on muka juossut Isabettan sängyn alle pakoon tikarimiestä, joka pakenee hevosellaan. Aviomies oli sitä mieltä, että oli oikein, että Isabetta pelasti toisen miehen murhaajalta, sillä aviopari olisi joutunut ikävyyksiin, jos heidän talossaan olisi tapahtunut murha. Ja lopulta aviomies antaa nuorukaiselle hevosen ja saattaa tämän Firenzeen asti

- Seitsemäs kertomus: Filomena: Anichino-nimen ottanut nuorukainen saapuu Bolognaan katsomaan kaunista rouva Beatricea, koska oli kuullut tästä ritareilta. Anichino pestautuu rouvan aviomiehlle palvelukseen. Rouva Beatrice vastaa Anichinon rakkauteen ja alkaa huokailla. Rouva punoo monimutkaisen juonen ja lopulta aviomies lähtee yöllä puutarhaan rouva Beatriceksi pukeutuneena ja Anichino saa tilaisuuden pieksää rakastajattarensa aviomiehen. Kylläpä oli mutkallinen juttu! Monimutkaisen juonen avulla rakastavaiset saivat entistä suuremman vapauden pitää hauskaa keskenään.

- Kahdeksas kertomus: Neifile: Aviovaimo sitoo varpaaseensa narun, jotta rakastaja pääsisi hänen luokseen. Aviomies huomaa narun ja sitten tulee meöoinen sekasotku. Aviomies luulee lyöneensä vaimoaan ja repineen tältä tukan. Sängyssä olikin kuitenkin aivan toinen nainen, joka vain otti vastaan lyönnit ja raivon – maksua vastaan. Asiaan sekaantuvat vielä anoppi ja vaimon veljet, jotka alkavat uhkailla aviomiestä. Ja näin vaimo voi tehdä jatkossa aivan mitä haluaa pelkäämättä miestään.

- Yhdeksäs kertomus: Panfilo: Lydia rakastuu Pyrrhokseen. Aviomies ei pysty tyydyttämään Lydiaa, koska on iäkäs. Välittäjänä on Lusca, palvelijatar. Asiaan liittyy mätä hammas ja vielä lumottu päärynäpuu. Puu kaadetaan, koska se toi siihen kiipeävälle häpeällisiä näkyjä!

- Kymmenes kertomus: Dioneo, itse kuningas: Kaksi miestä ja nainen. Toinen naisen lapsen kummi. Kummisetä makaa naisen kanssa ja kuolee. ???? Kertomuksen tarkoitus jää hämäräksi.

Filomena on rakastunut ja muut ovat kateellisia????

 

Kahdeksas päivä

- Kuningattarena Lauretta.

- Ensimmäinen kertomus: Neifile: Vaimo makaa Gulfardon kanssa rahasta ja sitten Gulfardo lainaa rahat vaimon aviomieheltä ja antaa ne aviomiehen vaimolle todistajan läsnäollessa ja putosin kärryiltä. Käy sitten niin, kun aviomies alkaa perätä Gulfardolta rahaa, hän sanoi, että oli ne jo vaimolle antanut, joten hänen velkaansa tuli lyhentää. Gulfardo sai siis petolliselta lainamiehen vaimolta ilmaiseksi piparia.

- Toinen kertomus: Panifilo: Pappi makaa rouvan kanssa ja jättää viitan pantiksi. Sitten on jotain huhmarelainaamista ja sen sellaista. Lopulta oli jokin sellainen terveinen, että papille rouva käski sanoa, että ellei pappi lainaa hänelle huhmartaan, ei rouvakaan lainaa papille petkeltään.

- Kolmas kertomus: Elisa: Calandrino ja näkymättömäksi tekevä kivi. Lopputulos on, että vaimo saa pahasti turpaansa. Vastenmielinen vaimon hakkaamiskuvaus. Tämä ei enää ollut mikään hupikirjoitus: ”Hän riensi pieneen sivuhuoneeseen jätti kivet sinne ja ryntäsi raivoissaan vaimonsa kimppuun, tarttui häntä palmikoista ja paiskasi hänet maahan sekä löi ja potki häntä silmittömästi, niin että häneen tuskin jäi ehjää paikkaa. Sekään ei auttanut, että vaino huusi kädet ristissä häneltä apua.” (s. 425) Calandrino menetti kasvonsa.

- Neljäs kertomus: Emilia: Rovasti haluaa naida leskirouvaa, mutta tämä ei suostu, vaan antaa palvelijattarelle palkaksi paidan, jotta rovasti naisi palvelijatarta. Leskirouva järjestää vielä piispan yllättämään rovastin palvelijattaren kimpusta. Kyyninen juttu. Ällöttävä.

- Viides kertomus: Filostrato: Tuomarilta riisutaan housut tämän istuessa oikeutta. Jahah.

- Kuudes kertomus: Filomena: Bruno ja Buffalmaco älyttävät Calandrinoa inkivääripastilleilla. Joo.

- Seitsemäs kertomus: Kirjailijalle itselleen sattunut tapaus. Nuori mies rakastuu leskeen, joka naipi jotain toista ja jättää nuorukaisen pakkaseen. Nuorukainen huijaa lopulta lesken rakennuksen katolle, jossa tämä päivän koitettua paistuu kuin pahainen makkara. Tääkin on ällö kertomus. Ja leskirouva ei sitten enää pitänyt rakastajia. En kyllä ymmärrä, miksi leski ei saisi rakastaa, mutta ehkä aika oli toinen.

- Kahdeksas kertomus: Mies viettelee ystävänsä vaimon. Aviomies nai arkun, jonka sisässä ystävä oli, päällä ystävänsä vaimoa. Aviomies ja ystävän vaimo aloittivat trevisolaistanssin. Sitten he keksivät, että näin on hyvä, he alkavatkin vaihdella vaimoja. Hm.

- Yhdeksäs kertomus: Lauretta: Mestari Simone haluaa Buffalmaccon ja Bruno kanssa kurssaamaan. Tästä novellista käy ilmi, että maalarit eivät itse asiassa saa kunnollista palkkaa työstään, vaan ikään kuin elävät sponsorinsa kustannuksella ja sitten tekevät kaikenmoista muuta puijausta henkensä pitimiksi. Ja mestari Simone de Villan taidot tuskin riittivät muuhun kuin lasten maitoruven parantamiseen. Maalaaminen tuntuu olevan sellainen sivujuttu siinä, miten Buffalmacco ja Bruno kurssaavat eli huijaavat ihmisiä. Maalasi Bruno mestari Simonen ruokasaliin ”Paaston” ja ”Agnus dein” makuuhuoneen oveen ja yöastian ulko-oven yläpuolelle ikään kuin kyltiksi asiakkaille. Tässäkin täytyy olla kompa. Paasto ruokasaliin ja Agnus Dei makuuhuoneen oveen? Hm. Agnus dei on Jumalan karitsa. Hm. Kirjailija taitaa vittuilla.

- Kymmenes kertomus: Dioneo: Sisilialinen kauppias tulee rouvan petkuttamaksi ja lainaa tälle rahaa. Sitten kauppias punoo juonen, jolla hän petkuttaa rouva Jancofiorea. Jne jne jne. ”Rakkaus”, petollisuus. Petkutus.

Yhdeksäs päivä

- Kuningatar Emilia: kukin saa kertoa mieleisestään aiheesta. Paratiisilliset tunnelmat. Ovat metsässä ja eläimet ovat kesyjä.

- Ensimmäinen koertomus: Filomena: Rinuccio ja Alessandro rakastavat rouva Fransescaa ja kun tämä ei välitä kummastakaan, hän asettaa heille monimutkaisen ja monipolvisen sekä melko morbidin tehtävän. Sitä miehet eivät kykene täyttämään ja rouva Fransesca pääsee miehistä näppärästi eroon.

- Toinen kertomus: Elisa: Abbedissa yllättää nunnan rakastajansa parista, mutta menettää uskottavuutensa, koska hänellä on papin housut päässä. Joopa joo. Tähän ei voi oikein muuta sanoa kuin, että jopas.

- Kolmas kertomus: Filostrato: Älykkäät ja vittumaiset frescomaalarit Bruno, Buffalmacco ja Nello juonittelevat tyhmän lääkärimestari Simonen, joka ei älyä paljoakaan mistään mitään, että typeryydestään kuuluisa Calamandrino on raskaana. Näin kolmikko pääsisi hyötymään Calamandrinon saamasta tädin perintörahoista. Ainakin salvukukkoja Bruno, Buffalmacco ja Nello pääsevät syömään.

- Neljäs kertomus: Nefile: Fortarrigo huijaa isäntäänsä. Jättää tämän paitasilleen. Kynii siis putipuhtaaksi. Juu.

- Viides kertomus: Fiammetta: Calandrino rakastuu nuoreen tyttään. Bruno antaa tälle amulehtin ja tyttö lähtee amuletin kosketuksesesta lempimään Calamandrinon kanssa ja Calamandrinon vaimo Brunon vihjeestä yllättää lempivät ja Calamandrino-parka saa kuulla kunniansa. Vaimo lisäksi kynsi Calamandrinon kasvot verille, tarttui hänen tukkaansa, riepotti tätä ja huusi.

- Kuudes kertomus: Panfilo: Parinvaihtoa. Kaksi nuorta miestä. Toinen tykkäää äidistä ja toinen tyttärestä. Aviomiestä huijataan muun muassa pikkuvauvan kehdon avulla. Jerusalemin suutari vuoteiden kanssa.

- Seitsemäs kertomus: Pampinea: Aviomies näkee unta, että susi raatelee vaimon kasvot ja kertoo unestaan vaimolle. Vaimo ei ota enneunesta vaaria, vaan lähtee metsään ja niin susi todella raatelee vaimon kasvot. Hänestä tulee ruma lopuksi ikäänsä, koska hän luuli, että mies kieltää häntä menemästä metsään sen vuoksi, että miehellä on siellä rakastelukohtaus jonkun naisen kanssa.

- Kahdeksas kertomus: Lauretta: Ciacco, suuri herkkusuu, tätä kertomusta en tajunnut yhdellä lukemalla. Ciaccolle ei kuitekaan kepostella.

- Yhdeksäs kertomus: Filomena, kuningatar: Salomonin ohje kahdelle miehelle: Rakasta kaikkia! Ja mene Hanhisillalle. Toinen mies kurittaa uppiniskaista vaimoaan ohjeen Mene Hanhisillalle! mukaisesti ja toinen saa kuulla, miksi hänestä ei pidetä.

- Kymmenes kertomus: Dioneo: Toinen melko suorasanainen sukupuoliyhteyden kuvaus. Pappi alkaa muuttaa Pietron vaimoa tammaksi ja asettaa tammalle hännän. Liian alas. Joten taikameno keskeytetään. Tosin juurimehu, joka kaikki kasvit kasvattaa, oli jo kihonnut eikä keskeytyksellä ollut niin väliä.

Kymmenes päivä

- Kuningas Panfilo. Jalomielisyyttä ja suurpiirteisyyttä osoittaneet.

Hmmmmmmm. Viimeisen päivän paahteessa seurue palasi linnaan kävelyltä ja huvitteli varjoisassa puutarhassa ruoka-aikaan asti!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

- Ensimmäinen kertomus: Neifile: Ritaritarina siitä, miten ritari saa asianmukaisen palkkion Espanjan kuninkaalta.

- Toinen kertomus: Elisa: Apotti joutuu roisto-Ghinon vangiksi. Paavi sai tietää apotin joutumisesta vangiksi ja jotenkin apotille tuli Tukholma-syndrooma. Rosvo päästettiin Roomaan paavin hoviin ja hänestä tuli sairaalan johtaja. En tod. tajunnut tätä kertomusta.

- Kolmas kertomus: Filostrato: Nathan oli suurpiirteisistä suurpiirteisin. Ja Mithridanes kateellinen hänelle, sitten Mithridanes meinasi tappaa Nathanin ja lopulta he olivat ystäviä, sillä Mithridanes oli sittenkin suurpiirteisempi kuin Nathan. Kait jotenkin niin.

- Neljäs kertomus on nekrofiilinen: Lauretta: Joku pelastaa rakastamansa naisen, joka on haudattu valekuolleena. Pelastaja menee umpirakastuneena suutelemaan ruumista ja sitten alkaa kopeloida hänen rintojaan. Tuntee, kuinka kuolleeksi julistetulla sykkii sydän. Nainen synnyttää lapsen. Nainen palaa miehensä luokse.

- Viides kertomus: Emilia: Rakkauden tavoittelija saa taikurin taikomaan itselleen puutarhan ja rakkaudessa tavoiteltu joutuu paljastamaan hänelle juonensa. Ja sitten kaikki olivat jotenkin ihmeen tyytyväisiä ja minulla silmät ristissä tämän Decameronen kanssa.

- Kuudes kertomus: Fiammetta: Kuningas tuijottaa kuola valuen kahta viisitoistavuotiasta miss Märkä Teepaita -tyttöä. Yäk. Pedofiilinen juttu. Tätä ei mielellään teini-ikäisen tyttären vanhempi lue! Tytöt olivat jonkun ihme Nerin. Sitten kuningas naittoi tytöt hyvin. Kuinka jalomielistä! Muudan nainen seurueesta, joka oli ghibelliini, ei tahtonut ylistää kuningasta. Ghibelliini?

1. Erään keskiaikaisen italialaisen puolueen jäsen, joka tuki keisaria, ja oli paavia ja hänen kannattajiaan, guelfeja, vastaan.

Jaa, jaa, Pampinea sanoo, että kukaan järkevä ihminen ei voi olla seurueen kanssa eri mieltä Kuningas Kaarlen jalomielisyydestä – paitsi sellainen, joka on kuninkaalle muista syistä nyreissään. Siis kukaan ei voi olla pitämättä Kaarlen jalomielisyydestä, kun tämä ei sittenkään ollut pedofiili?????? Joko tämä on viiltävää satiiria tai sitten ajat ja käsitykset olivat todella erilaiset. Hm. Hm. Hm.

- Seitsemäs kertomus: Pampinea: Lisa-tyttö rakastuu kunigas Pietroon ja haluaa rakkautensa kuninkaan tietoon, sillä uhkaa riutua kuoliaaksi. Kuningatarkin on siinä kuviossa mukana ja kaikki hymisevät, että kukaan ei voi määrätä rakastumisestaan! Siis ymmärsinkö oikein? Lisa annetaan jollekin nuorelle miehelle, mutta kuningas saa ensibylsiä Lisan? Voi, menen oksentamaan. Ghibeliineihin kuuluva nainen ylisti etujoukoissa kuningas Pietroa. Tässä on jokin kompa ja piikki nyt.

- Kahdeksas kertomus: Filomena: Ystävyksien välisestä suuresta rakkaudesta. Ystävykset olivat kumpikin rakastuneet Sofroniaan. Sit ne veivaa ja veivaa ja veivaa, kumpi sen nai. Kuinka jalomielistä. Hirsipuukin siinä vilahtaa.

- Yhdeksäs kertomus: Panfilo: Pitkä on kertomus. Sormus suussa ja sitten tunnistetaan vaimo tai joku semmoinen. En jaksa enää keskittyä. Luen tän joskus uudestaan. Oon tän yhteen kertaan lukenut, mutten muista oikein mitään.

- Kymmenes kertomus: kauheaa vaimon nöyryyttämistä. Lähisuhdeväkivaltaa. Sitten vielä muka rakkauteen naamioitunut aviomies ottaa toiseksi vaimokseen tyttärensä tai jotain. Nöyrä nainen Griselda vain sanoo, että ihan kuin mies haluaa. Aivan kuin kesällä lukemassani amerikkalaisessa avioliitto-oppaassa Heikko Vahva vaimo (Laura Doyle).