Kohta Leppävirralle

su 5.2.2017

Runebergin päivä. Kansallisrunoilijalla oli kuulema runoileva sisko, jonka ensimmäisenä suomalaisena naisena julkaisi runokokoelman omalla nimellään. Regina Rask sanoi perjantain Puoli seitsemän -ohjelmassa, että Carolina Runebergin runot ovat älykkäitä ja pienimuotoisia. Kokoelman nimi on Pieni runoyritelmä. Kuulostaa lupaavalta.

Hain eilen S-Marketin pakettiautomaatista Baudelairin runoelmakokoelman Pahan kukat. Antti Nylén ne on kääntänyt ja eilen matkalla Kuopioon niitä vilkuilin. Ei paha! Minähän jo menin ihan taivaaseen Elmer Diktoniuksen kera. Hänen lapsimotiivisista runoistaan tein kirjallisuuden perusteiden suomalaisen kirjallisuuden historian tehtävän.

En tiennyt, että sellaisia runoja voi olla. Ja on ollut jo 1920-luvulla.

Carolina Runebergilta tällainen runo:

Minäkin ajattelin pelkästään
vaeltaa naisen hiljaista polkua,
mutta poikkean nyt hämilläni
ihan vähän syrjään tieltä.
Små diktförsök 1855, käännös Kirsti Manninen.

Sehän se tässä on. Kun paiskon täällä kotona kattiloita, se ei kuulu mihinkään. Tänään Matti Pulkkisen seuran tiliasioita, apurahahakemuksia ja sitä ennen Pyhien Karjalan valistajien muistolle pyhitetty rukoushuoneella Leppävirralla liturgia. Panin merkille, että vuoden alusta on syntynyt Saimaan ortodoksinen seurakunta. Siihen kaiketi kuuluu Puumalakin. Tosin en tiedä, onko Puumalassa yhden yhtäkään ortodoksia - venäläisiä rouvia luulisi olevan.

Leonidin lisäksi olen pongannut Puumalan hautausmaalta toisen ortodoksin. Hän on varmaan karjalaista perua.