Je suis Candide

ja vielä .... kupan kulttuurihistoria

su 19.2.2017

Voltairen Candiden ensimmäisellä lukukerralla tunsin vain voimatonta raivoa. Candide joutui bulgaariarmeijaan ja monta kertaa taistelijakoulutuksen vuoksi pieksetyksi. Lopulta kirjan päähenkilö karkaa rintamalta, sillä bulgaarit olivat abaarikylässä lävistäneet pistimellä vanhuksia ja raiskanneet nuoria naisia, joiden vatsat olivat raiskauksen jälkeen viilletty auki. Aivoja oli valunut maahan katkottujen käsivarsien ja jalkojen viereen. Sama toistui seuraavassa bulgaarikylässä, jossa abaarit olivat tehneet bulgaareille samoin kuin vähän aikaa sitten bulgaarit abaareille.

Voltaire kertoi kaiken kevyesti. Vertasin Voltairea pakistanilaiseen Nadeem Aslamiin. Hänen Afganistanista kertovaan kirjaansa Elävältä haudatut sisältyy lukuhistoriani vaikuttavin ja satuttavin väkivallan kuvaus. Kirjassa nuori venäläinen nainen etsii veljeään, joka on hävinnyt Neuvostoliiton Afganistanin-rintamalla. Kansiliepeessä kerrotaan, että jonkinlaiselta kirjan keskushenkilöltä brittiläiseltä Marcus Caldwellilta Afganistan on vienyt vaimon, tyttären ja toisen käden.

Itkin ja nauroin, kun kirjan loppupuolella Marcus Caldwell lähtee pitkästä aikaa käymään lähikaupungissa. Sattumoisin hän joutuu pommiattentaattin, kun ekstremistit räjäyttävät koulun. Yht´äkkiä alkaa sataa ihmisten käsiä ja jalkoja. Räjähdyksen jälkeen syntyy kaaos, jossa joku tarjoaa Marcus Caldwellille irtonaista käsivartta. Ystävällinen ohikulkija luulee, että irtokäsivarsi on ýksikätisen Caldwellin, jolla menee jonkin aikaa ennen kuin hän saa sanottua, että on menettänyt käsivartensa maan väkivaltaisuuksissa jo oikeastaan aika monta vuotta aiemmin.

Kuvaus oli taitavaa. Täysin absurdi ja täysin mahdollinen tilanne. Syytin Voltairea siitä, että hän ei kertonut Candidessa kauheuksista tarpeeksi riipaisevasti.

Kun pääsin Candiden loppuun, oivalsin, mistä oli kyse. Väkivallan kevyet kuvaukset olivat tarkoituksellisia. Ne alleviivasivat Candiden naiivia pölkkypäisyyttä. Cancide oli raivostuttava kuin neuvostovalmisteinen Stanka-Vanka. Stanka-Vanka on kahdesta muovipallosta valmistettu iloisenvärinen nukke, jonka voi tönäistä kumoon, mutta se nousee aina hilpeästi kilisten pystyasentoon.

Olen joskus itseäni kuvannut Stanka-Vankaksi. Nukke ei ole mikään pehmolelu. Se on kylmää ja kovaa muovia.

Epärealismi pitää elossa

Candiden piti kirjan verran elossa täysin epärealistinen haave avioliitosta serkkunsa Kunigunden kanssa. Tai sitä Voltaire ei kerro, tiesikö tyhmänpuoleinen paronin elätti, joka rakastui paronin tyttäreen, että myös hänellä itsellään on tiedossa 72 sukupolvea esi-isä taaksepäin, sillä oli paronin sisaren ja lähistöllä asuvan aatelismiehen äpäräpoika.

Joka tapauksessa kirjan alussa Candide karkotetaan paratiisista ja hän seikkailee läpi 1700-luvun maailmanhistoriaa - aivan kuin Mika Waltarin Mikael Karvajalka vähän aikaisemin historiassa. Candidea ajaa elämässä eteenpäin se, että hän haluaa Kunigunden kanssa naimisiin.

Mielenkiintoista on, että Candide tapaa maailmanhistorian kuohuissa, tarkalleen ottaen Paraguayssa, sattumoisin Kunigunden veljen ja koska veli ei ole sitä mieltä, että perheen elätti voi mennä naimisiin niin jalosyntyisen naisen kanssa kuin sisko niine 72:ksine sukupolvineen taaksepäin, Candide surmaa veljen, joka sitten päätyy kaleeriorjaksi samaan laivaan, jonka Candide lopulta on hankkinut päästäkseen rakkaan Kunigundensa luokse Konstantinopoliin.

Sillä välin Kunigunde on vanhentunut. Hän hankkii elantonsa Konstantinopolissa pyykkärinä ja on laiha, ruskettunut ja ryppyinen. Kun Candide oli häneen joskus aikoinaan rakastunut, Kunigunde oli kalpea, lihava ja vehmas. Rakkauden illuusio karisee hetkessä, mutta kuitenkin Candide jotenkin tokenee ja kuitenkin kosii. Kunigunden veli, Candiden vapaaksi ostama kaleeriorja, asettuu vastustamaan avioliittoa, koska Candidella ei ole tiedossa 72:a sukupolvea esi-isiä.

Paitsi, että on, sillä hän on kummankin jalosukuisen serkku.

Se, että veli niin kovasti vastusti sisarensa epäsäätyistä liittoa, sai lopulta Candiden ryhtymään naimajärjestelypuuhiin, vaikka mitään vetoa tulevaa vaimoaan kohtaan hän ei enää tuntenut. Veli annettiin vähin äänin samaan levattilaislaivaan kaleeriorjaksi ja lähetettiin takaisin Romaan.

Haaveissa niin ihana Kunigude kävi päivä päivältä yhä rumemmaksi ja ärtyisämmäksi, mutta hänestä tuli ihan kelpo sokerileipuri. Reissussa monta kertaa elämän kölin ali uitettu teologi-metafyysikkko-kosmolonikologi Pangloss oli kyllä aika lailla katkera siitä, että hän ei opettanut jossakin hienossa Saksan yliopistossa, mutta ei se mitään. Koko porukka tuntui elävän parhaassa mahdollisessa maailmassa.

Kun pääsin kirjan loppuun, jouduin lukemaan sen uusin silmin uudestaan. Raivoni hälveni. Se ei ollutkaan pointti, että väkivaltakuvausten olisi jotenkin pitänyt olla riipaisevia. Väkivaltakuvaukset olivat kepeitä sen vuoksi, että tarinan oli edettävä laukaten. Niihin lukijan ei ollut tarkoitus jäädä viipymään, sillä Candidekaan ei jäänyt.

Candide laukkasi eteenpäin hullun epärealistien toivon siivittämänä. Ja mikä oli lopputulos. Nuoruuden rakastettu oli kurttuinen ämmänkäpy. Thih, semmoista on käynyt 2000-luvullakin.

Tässä Candiden lukumuistiinpanoni - kupan kulttuurihistoria on siellä välissä. Rivit hieman harottavat:

Voltaire Candide

synopsis:

- karkotus paratiisista

- oppi Panglossilta, joka oli metafyysikko-teologiko-kosmolonikologi

- lonikologi????

- Panglossi opettaa käytännön fysiikkaa Candiden sedän vaimon (ylläpitäjiensä, elättäjiensä, Candide on paronin linnassa elättinä) palvelijattarelle ja siitä Candiden elämänmittainen rakastettu Kunigunde saa idean olla käytännön fysiikan perusteena Candidelle (itse asiassa serkulleen, pieni pervo vivahde tässä kohtaa). Panglossi saa Panquette-palvelijattarelta kupan, josta hauska kuvaus myöhemmin.

- Candide joutuu raakalaismaiseen bulgaariarmeijaan

- bulgaariarmeijasta hän vain kävelee tiehensä yli ruumiskasojen

- päätyy Hollantiin ja joutuu vastaamaan siellä kysymykseen, onko Paavi hänen mielestään antikristus. Candide on nälkäinen; paavi antikristuksena on siinä kohtaa aivan samantekevää. Hollantilaiset olivat siis 1700-luvulla … protestantteja…?

- ”Oi taivas, kuinka ylenpalttiseksi naisten uskonnollinen into voikaan tulla!” (s. 13) Candide saa päälleen täysinäisen laskiämpärin.

- Mies, jota ei ollut koskaan kastettu, kelpo anabaptisti Jaques, vei Candiden kotiinsa ja syötti.

- Candide tapaa Panglossin – tältä kuppa oli syönyt nenän.

- Paquette oli saanut kupan oppineelta fransiskaanimunkilta, joka oli käynyt itse (kupan) lähteellä. Lähde oli ollut eräs vanha kreivitär, joka oli saanut sen ratsuväen kapteenilta, joka oli saanut sen markiisittarelta, jolle sen oli antanut joku hovipoika, joka oli saanut sen eräältä jesuiitalta (hm, homosuhde), joka oli saanut sen eräältä Kristoffer Kolumbuksen matkakumppanilta tästä suoraan polveutuvana…. Siis tässä kohtaa on myös insesti. On saanut suoraan polveutuvana kupan isältään, joka oli Kristoffer Kolumbuksen seurueessa. (s. 15-16)

- Onko Panglossin kuppa tai ylipäätänsä kuppa Euroopassa peräisin latinalaisesta Amerikasta?

Arno Forsius kirjoittaa netissä:

”Kuppatauti, joka leviää enimmäkseen ketjutartuntana sukupuoliyhdynnän välityksellä, lienee ilmaantunut Eurooppaan vuonna 1493, Kolumbuksen ensimmäiseen löytöretkeen osallistuneiden miesten tuotua tartunnan Amerikasta. Kuppatautia muistuttavaa tautia epäillään olleen Euroopassa jo aikaisemminkin, mutta asiasta ei ole saatu pitäviä todisteita. Portugalin, Espanjan ja Italian satamakaupungeista tauti levisi hämmästyttävän nopeasti yhä laajemmalle ympäristöön.”

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/syfilis.html

- Ilman kuppatartuntaa (vai Kolumbuksen matkaa Amerikkaan) meillä ei olisi suklaata tai kokenilliväriä (s. 16)

- Jaques otti Panglossin ja Candiden, filosofit, kanssaan liikematkalle Lissaboniin, johon he päätyivät vuonna 1755. jolloin Portugalissa oli maanjäristys ja Lissabonissa tsunami

- kaunis autodafee, jossa Panglossi hirtettiin ja Candide piestiin. Äitikummin nainut isäkummi ja kaksi portugalilaista, jotka olivat leikanneet syömästään kanasta pois rasvan. Autodafee on uskon toimitus (inkvisitio), jolla koetettiin saada kansan huomio pois omasta kurjuudesta.

- vapaa tahto esiintyy monessa kohtaa kirjaa (s. 21)

- vanha nainen (Kuniguden toimeksiannosta), jolla ei ole toista pakaraa, koska se on piiritystilanteessa syöty, ottaa Candiden hoiviinsa.

- Cadide tappaa kummatkin Kunigunden ylläpitäjät: juutalaisen ja suurinkvisiittorin.

- Cadizissa laivaan ja kohti Amerikkaa.

- vanhan naisen tarina on karu; hän kertoo kuitenkin, että maissa, joissa on kulkenut ja nähnyt ihmisiä, jotka inhoavat elämäänsä, hän on tavannut vain kaksitoista, jotka ovat halunneet tappaa itsensä: kolme neekeriä, neljän englantilaista, neljä geneveläistä ja erään saksalais(-ruotsalaisen) professorin. Nimi Robeck.

https://en.wikipedia.org/wiki/Johan_Robeck

Robeck hukuttautui vuonna 1739 osana monimutkaista teologista hahmotelmaansa (Timothy J. Demy, Gary Stewart (1998). Suicide: a Christian response : crucial considerations for choosing life. Kregel Publications. ISBN 0-8254-2355-4.)

- läksivät laivalla ja saapuivat Buenos Airesiin, mutta pian heitä takaa-ajava laiva on myös Buenos Airesissa ja Candiden sekä Panglossin tulee paeta taasen.

- Cacambon oli Candide ottanut mukaan Cadizista. Palvelija.

- Candide tapaa Kunigunden veljen. Hän on nyt jesuiitta Buenos Airesissa. Tapaamisen ensi-ilon jälkeen Candide kertoo, että Kunigunde on hengissä ja että hän aikoo naida Kunigunden. Veli sanoo, että se ei ole mahdollista, sillä Kunigundella on 72 polvea esi-isiä tiedossa. Candide surmaa rakastettunsa veljen ja pakenee taas veljen jesuiitan kamppeet yllään jesuiitaksi naamioituneena.

- hauska kohta. Candide sanoo, kuinka Cacambo voi kuvitella, että hän voi tällaisessa tilanteessa syödä liikkiötä (kinkkua), ja syö puhuessaan koko ajan (s. 57)

- s. 58 apinoita, jotka ovat saavuttaneet naisten suosion, neljäsosa ihmisiä apinat siis

- Candide, Pangloss ja Cacambo tapaavat 50 alastonta paksukaulaa, jotka haluavat syödä jesuiitan.

- Candide todistelee, että hän on juuri itse asiassa tappanut jesuiitan.

- s. 59

- Candide ja Cacamboa ei syödä

- Eldorado, tarunhohteinen Eldorado, Candide ja matkalaiset saavat mukaansa rikkauksia ja lampaita (laamoja?), heidät vivutaan jollain laitteella Eldoradosta pois (Mark Helprin Talvinen tarina)

- risaiset kultaborkadivaatteet lapsilla, jotka leikkivät rubiineilla ja safiireilla

- Surinamissa Candide puhuu orjan kanssa, jonka omistaa hollantilainen kauppias Vanderdendur. Hän on puhdasverinen kolonialisti: Hän on katkaissut neekerinsä käden ja toisen jalan rankaisuksi. “Siitä hyvästä te syötte sokeria Euroopassa.” (s. 75)

- s. 79 Candide valitsee jatkomatkakumppanikseen kirjankustantajan, sillä ei voi kuvitella tympäisevämpää ammattia (tylsä ammatti, tylsä elämä). s. 79

- Kirjankustantaja Martin ei ollut sociniaani, vaan manikealainen (Augustinus on ollut manikealainen ennen kirkkoisyyttään.)

- https://en.wikipedia.org/wiki/Socinianism (protestanttinen suuntaus)

- vapaa tahto s. 86

- Candide sairastuu ja viettää toipilasaikanaan huonohkoa elämää…. s. 87 eteenpäin

- Porukka juonittelee Candidea vastaan ja joku naikkonen tekeytyy sairaaksi Kunigundeksi… s.

- Kunigunden piti olla Venetsiassa, ei ollutkaan

- Paquette ilmestyy kuvioihin teatiinimunkin kainalossa, Panglossin kupan lähde

- signor Pococurante, kyyninen mies, hauskat jutut taiteesta, taideteoksista, Homeroksesta, kirjoista, oopperasta s. 108 alk.

- kuusi muukalaista illallisella, kaikki onnettomia entisiä hallitsijoita

- Venetsia? Ks. historia, miksi Venetsia on rakennettu

- Konstantinopoliin

- laivalla kaleeriorjina oli sekä Panglossi (palasi Lissabonin autodafeen hirttäjäisistä vasta tähän kohtaan kirjaa) että Kunigunden veli, paroni ja jesuiitta ja Candiden surmaama…. Oli pelastunut

- Candide, Panglossi, Kunigunden veli, Cacambo ja Martin lähtivät kohti Konstantinopolia

- Kunigunde on transsilvanialaisen ruhtinaan astianpesijänä