Kimmo Ohtosella on Alma

to 30.3.2017

Lähetin vihdoin kirjallisuustieteen perusteiden oppimistehtävän. Se oli lähteineen kahdeksantoista sivua pitkä. Ihan liian pitkä niin kuin blogimerkintänikin. Uusimmasta Eevasta en jaksanut katsoa kuin Jenni Haukion haastattelun ja sen, minkärotuinen koira Kimmo Ohtosella on.

Jenni Haukion runokokoelman Paitasi on pujahtanut ylleni olen lukenut kertaalleen läpi. Iisalmessa Kahvila Hillassa. Söin samalla jotain pientä suklaavadelmaleivosta, joka suli sormiini jasmiiniteestä ja jätin runokirjan sivuille sormenjälkeni.

Kuuntelen tänään ainakin kolmatta kertaa Ylen Areenalta ortodoksista liturgiaa Pyhän Nikolaoksen katedraalista. Liturgiassa on keskivaiheilla jokin gregoriaaninen tai itäinen säveljakso. Se kuulostaa omituiselta, mutta lienee tottumiskysymys. (Lukija, Markus Hänninen, lukee Paavalin kirjettä heprealaisille ihan eri tavalla kuin olen tottunut.)

Kulttuurivihkot luin kokonaan. Siellä oli nyt tuttujakin! Liisa Enwald, joka on kirjoittanut yhdessä Esko Karppasen kanssa kirjan Auringon tanssi ja pimeän pidot,oli kirjoittanut lehteen kirjoittamisesta, kirjailijuudesta, julkaisemisesta ja ITE-kirjallisuudesta. Oiva oli essee. Luin nyt loppuun Auringon tanssin ja pimeän pitojen ensimmäisen luvun Juudas ei ole poissa. Sellaisia tekstejä minä haluaisin alkaa kirjoittaa.

Siksi opiskelen kirjallisuutta.

Kimmo Ohtosella on sileäkarvainen mäyräkoira, Alma, joka on rotunsa mukaisesti kuulema melkoinen "jästipää". Ohtonen sanoo lyhyessä haastattelussa, että koira on niin kuin lapsi; se ei tule toimeen ilman aikuista. Tori.fi:stä löytyy tänään myynnistä tsekkoslovakian susikoira, ceskoslovensky vlcak. Se on saatu risteyttämällä saksanpaimenkoira ja susi. Wow, mikä ilmestys.

Kannuksessa olisi bordercollien ja saksapaimenkoiran risteytyspentuja. Mielenkiintoista. Border on hysteerisyyteen asti tottelevainen ja haluaa tehdä kaiken niin kuin isäntä tai emäntä toivoo. Saksarit taas ovat kovia, rohkeita ja taistelunhaluisia. Minkäköhänlainen näiden yhdistelmä on?