Queer-teorian alkeet

Act Up!!!

to 2.3.2017

Kuten aiemmin kerroin, meidän perheessä on tiettyjä periaatteita, vaikka minä perheen äitinä olen tasapainoton ja arvaamaton, usein ei-aikuiseksi vajoava epämäärinen tunnehyytelö. (Perjantai-ajankohtaisohjelman jakso Täydelliset vanhemmat ei ollut enää eilen illalla katsottavissa, joten en nyt kirjoita siitä, vaikka niin alunperin ajattelin, ajattelin eilen Annalle ruokaa tehdessä sen Areenalta katsoa, miettiä yön yli ja kirjoittaa siitä.).

Periaatteesta, että jokaisella Helsingin-käynnillä vien perheeni Kiasmaan saamaan uusia ajatuksia ja pohtimaan sitä, mikä on estetiikka ja samalla sitä, mikä on yhteiskunta, jo kirjoitinkin. Toinen periaate on se, että vien lapseni katsomaan Tom of Finlandia.

Vien vaikka väkisin. Meidän perheessä seksuaalisia vähemmistöjä ei dissata, saatana.

Arvelen, että toiselle lapselleni saan Tom of Finlandin läpi sillä, että elokuvan elämäkerrottava Touko Laakso on jo brändi. Väliäkö hällä, mikä on lapsen todellinen motiivi. Liikehdintä on pääasia. Toinen lähtenee leffaan mukaan sen vuoksi, että hänen kunnallisvaalikampanjansa olisi kuulunut: Vammaisten, mamujen ja homojen puolesta. Jos nimittäin olisi asettunut ehdolle. Olisi varmaan asettunut ehdolle, jos olisi voinut asettua ehdolle jossain muussa kunnassa kuin Lapinlahdella, josta joutui vaihtamaan koulua kiusaamisen takia. Arvet tuntuvat pitkään.

Eilen kirjoitin siitä, etten kävisi testaamaan minkään lapinlahtelaisen seurakunnan suhtautumista HLBT-väkeen (homo-, lesbo-, bi- ja trans). Haluaisin kirjoittaa asiasta enemmänkin, mutta mietin, voinko. Olen nyt kirjallisuusopinnoissani sivunnut queer-teoriaa (hatarasti, hatarasti) ja mietin tosissani, voinko genren ulkopuolisena kirjoittaa asiasta yhtään mitään.

Tätä hikoilin koko viime yön vaihdevuosipäissäni. Ja aamulla kello 5.32, kun Pyry Kasper alkoi marhata edestakaisin portaissa, tajusin välähdyksenomaisesti, miten niin genren ulkopuolisena? Olen transsukupuolinen hetero. Minun niin tekisi mieli ruksata joskus, kun pitää määrittää oma sukupuoli, että en halua sanoa. Tekisi mieli kirjoittaa lisätietoihin, että vitun väliä ja vaihtelee ainakin mulla.

Niin ne seurakunnat

Suomen ortodoksisen kirkon hallinnollista järjestelmää leimaa HLBT-kysymyksessä teeskentely ja vaikeneminen. Aamun Koiton päätoimittajaedeltäjäni oli erehtynyt kirjoittamaan HLBT-myönteisen pääkirjoituksen ja hänen uransa päättyi siihen, että heppu sai nettiin kreikkalaisperäiset häväistyssivut.

Oli myös muita syitä, miksi minua edeltänyt päätoimittaja heitti pyyhkeen kehään. En tiedä, käärikö yhtiökumppani hynät liiviinsä tai jotain, ainakaan minulle ei päätoimittajapalkkiota herunut edes Journalistiliiton taulukoiden mukaan, mutta minä tyydyin, sillä Aamun Koiton lisäksi hoidettavanani oli Solea sekä rakennusliike. Ennen kaikkea noloa Aamun Koitossa oli tilata entiseltä Hufvudstadsbladetin päätoimittajalta juttuja lehteen aivan naurettavaan hintaan. Arvelen, että friikku pyyhki Logosmedian palkkiolapuilla ruotsinkielistä ja arvelen, että sangen parempiosaista, takapuoltaan, mutta minua kohtaan kyseinen friikku oli korrekti ja ystävällinen.

Mutta no, se vuosi oli, mitä oli. Opettavainen ennen kaikkea.

HLBT-kysymystä Suomen ortodoksisen kirkon hallinnollisessa järjestelmässä en ruodi enempää, etten kirjoittaisi, mitä tiedän ja ajattelen. Joka tapauksessa tutustuin ortodoksipiireissä aivan ihastuttavaan homopariskuntaan, joka asuu jossain Päijät-Hämeen Iivantiirassa ja kasvattaa jotain nautaeläimiä. Pariskunta vei sydämeni. Muistaakseni he tulivat esille niihin aikoihin, kun olin mukana minäkin Yhteys-listalla. Lista oli Suomen luterilaisen ja Suomen ortodoksisen kirkon yhteinen ja sen allekirjoittajat olivat kirkon työntekijöitä, jotka kannattivat homoavioliittojen siunausta.

En muuten mainostanut listaa edes päätoimittamassani Solea-lehdessä. Sen verran opportunistia minustakin löytyy. Häpeäkseni tulee tällainen tunnustaa.

Lapinlahden luterilainen seurakunta on arvoitus. Ainoa, jonka olen kuullut sanovan jotain HLBT-myönteistä on Suuresti Arvostamani Kapinallinen Isä Markku Suokonautio, ja hänhän aiheutti harmaita hiuksia käsittääkseni myös täkäläisen luterilaisen seurakunnan toplokkaille. Ei varmaankaan ketään kaapista tulluttta ole mukana Lapinlahden luterilaisen seurakunnan jutuissa. Eheytyneitä homoja siellä ehkä on ja armo heille valitsemallaan tiellä, amen, amen, amen.

Nythän muuten kepulaisetkin voivat tulla kaapista. On Johanna Korhosta ja Markku Rossia ja ketä heitä onkaan. Mukavata ja ihanata.

Lapinlahden helluntaiseurakunnan kantaa tasa-arvoiseen avioliittolakiin en ole missään huomannut. Tosin en minä enää lue kuin Matti ja Liisa -lehteä, joka on historiallisesti vaiennut seksuaalisista vähemmistöistä. Ihan kuin koko asiaa ei olisikaan tai Lapinlahdella tai Varpaisjärvellä ei asuisi yhtään HLBT-ihmistä. Jopa Maaseudun Tulevaisuus on HLBT:ssä radikaalimpi haastateltuaan varpaisjärveläistä maatalouslomittajaa. Harmi, etten säästänyt juttua.

Ilmeisesti kysymys on etenkin Varpaisjärvellä yhtä kipeä kuin susien suojelu. Varpaisjärveläistä susiensuojelijaakaan Matti ja Liisa ei ole haastatellut, vaikka tämä on ollut esillä muistaakseni muun muassa Ajankohtaisessa Kakkosessa jokunen vuosi sitten.

Minä muuten olin ehdottamassa toukotaikatapahtumaan muutama vuosi sitten Elävää Kirjastoa Varpaisjärven kirjastolle. Ajattelin, että sinne voitaisiin pyytää Eläviksi Kirjoiksi jotain HLBT-tyyppiä, susien suojelijaa ja vaikka piispa Arsenia. Varpaisjärvellä ortodoksisuuskaan ei ole välttämättä kovin yksiselitteinen asia. Muistan, kun jonkun jutunteon yhteydessä arkkivarpaisjärveläisen miehen karjalais-ortodoksinen vaimo tuli melkein itku silmässä kertomaan omia karuja kokemuksiaan vääräuskoisena miniänä.

Kirjastotädit eivät ehdotukseeni suostuneet. Voisi tulla vaikka mellakka. Minä en itse asiassa usko, että varpaisjärveläiset persut olisivat alkaneet mellakoida. Uskon, että mukava varpaisjärveläinen runoilija-persu ja kunnanhallituksen jäsen, josta pidän kovasti, olisi vaikka voinut itsekin tulla Elävän Kirjastoon kirjaksi kertomaan siitä, mitä on olla yhtä aikaa runoilija ja persu.

Ette muuten taida tietää, mikä on Elävä Kirjasto. Se on syrjinnän vaarassa oleviin ryhmiin kohdistuvia ennakkoluuloja purkava menetelmä. Kirjaston kirjat ovat ihmisi, jotka haluavat keskustella Elävässä Kirjastossa kävijöiden kanssa. Kirjat edustavat erilaisia vähemmistöjä ja muita ryhmiä, jotka kohtaavat syrjintää, ennakkoluuloja, stereotypioita ja rasismia.

Kristillisten puheenjohtaja Sari Essayah on kirjoittanut tasa-arvoisesta avioliittolaista sekä Iltalehteen että Iisalmen Sanomiin viime kesänä: http://blogit.iltalehti.fi/sari-essayah/2010/08/03/normi-vai-neutriliitot/

En tästä oikein saa selvää, mutta ikään kuin kolumnisti sanoisi, että tasa-arvoinen avioliitto olisi jotenkin kristillisen opetuksen vastainen. No jos niin on, pitäkööt kristilliset piirit vain tunkkinsa ja opetuksensa. Onneksi on luterilaisia pappeja, jotka ovat jo ennen voimaan tullutta lakia vihkineet HLBT-väkeä.

Arvelen ja pelkään, että Lapinlahden hellariseurakunnassakin on HLBT-kysymyksessä defenssit ylleen ripustavia foobikoita, jotka saattavat vaikka ryhtyä väkivaltaisiksi. Joka paikassahan semmoisia on. Heihin auttaa vain aika.

Hankala sukupuoli ja Act Up -liike

Pitää alkaa tehdä verottajan ilmoituksia helmikuulta. Sen jälkeen lähden hiihtämään ja vien samalla helmikuun kuittikansion Lapinlahden Tili Oy:n toimistoon. Pyry Kasper pieree ja tuhisee taas takanani. Queer-teoriaa en nyt ehtinyt opiskella kuin nimimerkki Manna Grynin blogimerkinnän verran:

http://mannagryn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/112776-queer-teorian-alkeet

"Queer- tai pervoteoria tarkastelee kriittisesti essentialisoituja sukupuolen- ja seksuaalisuuden esityksiä, joita performoidaan toisteisesti normatiivisessa kontekstissa, useimmiten heteromatriisissa."

Sepä oli laittamattomasti kirjoitettu! Jonkin verran kirjoituksesta sattaa huoahtaa teoreettinen paperinmaku. Pitää etsiä populaarimpi selvitys asiakokonaisuudesta. Wikipediasta nopeasti googlaamalla pongasin amerikkalais-juutalaisen Judith Butlerin, joka on kirjoittanut, että sukupuoli ei ole olemista vaan tekemistä, se on performatiivi. Sitä tuotetaan sosiaalisissa käytännöissä, diskursseissa ja instituutioissa tiettyjä sääntöjä ja normeja toistamalla.

Butlerin teos on nimeltään Hankala sukupuoli. Ihanata! Minä olen aina halunnut olla hankala akka ja sitä varmaan yhä enemmän olenkin.

Tässä vielä parit siivut wikipediaa: Butlerin mukaan.... "... sukupuoli suoritetaan (engl. perform) toistamalla tuttuja eleitä ja että sukupuolen voi ymmärrettävästi esittää (engl. perform), koska on kulttuurisesti vakiintunut eleistö, joka on matkittavissa ja toistettavissa. Kulttuurissa siis vallitsevat tietynlaiset sääntöjärjestelmät, jotka ovat omaksuttavissa. Tiettyyn sääntöjärjestelmään liitetään tietynlaisen ruumiin kanssa syntynyt henkilö. Tämä on performatiivisuutta ja tämä tekojen korostaminen olemisen sijaan tulee kielifilosofi J. L. Austinilta. Radikaaliksi Butlerin ajattelun tekee, ettei hän oleta sukupuolen esittämisen taakse mitään alkuperäistä sukupuolta, vaan sukupuoli on kokonaisuudessaan tekemistä."

"Butler ei kiellä ruumiillisia eroja, mutta esittää, että ne voitaisiin ymmärtää myös toisin. Esimerkiksi miksi korostetaan juuri nykyisin valittuja sukupuolieroja, miksi sukupuolieroa ei tehdä esimerkiksi vasenkätisyyden, silmien värin tai pituuden perusteella. Toisin sanoen, anatomiset erot eivät sinänsä ole perusta niille eroille, jotka sosiaalisessa järjestelmässämme painottuvat sukupuolierona, binaarisena jaotteluna miehiin ja naisiin."

Hankala akka

Meinasin jo askeltaa johonkin Rutakko-kirjastoon hakemaan Hankalaa sukupuolta, mutta se onkin Iisalmen hyllystä lainassa.

En ehtinyt kirjoittaa ollenkaan Minna Marshin ja Heli Heinon yhteisesiintymisestä Ylen aamutelkkarissa. Kaksikko oli aivan upea ja heitä katsoessa teki mieli itkeä ja nauraa. Minun ongelmani ei nyt tällä hetkellä ole seksuaalisen syttymisen puute, vaan pikemminkin odotan innokkaasti vaihdevuosieni kulminoitumista siihen, että jotain edes hieman sammuisi minussa ja voisin alkaa tehdä jotain hyödyllistä.

En lisäänny enää, joten voisin lopettaa Paavalia mukaellen koko palamisen.

Muistaakseni mentaalivalmentaja Minna Marsh sanoi, että hän ei lapsena saanut koskaan kokea olevansa ihana pikku tyttö ja sen vuoksi seksuaalisuus oli hänelle itselleen vaikeaa. Minulla taas on päinvastainen ongelma. Elin ihan liian pitkälle elämääni sillä tavoin, että koin olevani vanhojen vanhempien ihana pikku tyttö. Jotta asia ei olisi ollenkaan niin yksinkertainen, se on  monimutkainen. Koska olin aina Se Ihana Pikku Tyttö, olivat vanhempani koko ajan näännyksissä, ja pelkäsin saattavani heidät haudan partaalle - niin kuin varmaan teinkin - pelkästään syntymällä.

Olin aina ihana pikku tyttö, mutta tosiasiassa vaativa lapsi. Heti mulle kaikki tänne! Jonkinlainen stoppi tuli elämässä, kun tapasin elämäni rakkauden Herra Julman Valtikan. Tuli tyyppi, joka ei tehnytkään niin kuin minä halusin. Herramujee, ajattelin, ihan elämä meinasi siihen loppua. Joku kieltäytyy tekemästä tahtoni mukaan. Maailma romahti, temppelin esirippu repesi kahtia.

Selviytymismaneerini elämässä on sellainen hellyttävä, olentomainen, ihana pikku tyttö, jolla todellisuudessa on korppikotkan kynnet. Sellainen on vaikeaa, jos on yli viisikymppinen ja haluaakin yht´äkkiä ihan oikeata valtaa. Suoraan. Ilman mitään "levitän silmäni apposen auki ja näytän yksinkertaiselta" -maneeria. Heräsin tähän tietoisuuteen, kun joku täkäläinen vassuli oli ihmetellyt, mihin puoletoiminnasta hävisi se kiva pikku Pia, jollainen joskus sata vuotta sitten ehkä olin.

Kun minä nyt en oikeasti edes halua olla mikään kivapikkupiapiikanen.

Totta kai edelleenkin olen altis sille, että jos minua joku piirissäni sanoo tytöksi, en tunne suuttumusta, vaan sulan äkkimakeaksi hunajalätäköksi Hänen jalkojensa juureen. Mutta sen verran olen nyt ryhdistäytynyt kaikessa vastuuntunnottomuudessani, että meinaan laihduttaa vain saadakseni beetasalpaajan pois jarruttamasta omaa itseäni.

En halua miksikään höyhensarjalaiseksi sirpukaksi, ihanaksi Matin pikku lapsivaimoksi. Perrrkele, olen tämän firman toimitusjohtaja. Ja alan tehdä niitä verottajan ilmoituksia. Sen jälkeen ripustan pyykkitelineelle Matin paidat.

Alapuolella vielä aamukirjoitus. Tämä oli aamukirjoituksen jälkeinen päiväkirjoitus, joka johti Act Up -aktivismista innostumiseen.