
su 12.3.2017
Olen ollut päivä-, viikko- ja kuukausipöllö ehkä noin puolen vuoden ajan. Luulin, että Hannu Taanila oli eilen lukiolla puhumassa aiheesta Entä jos ei hyökkääkkää...? En minä olisi paikan päälle mennyt eilenkään, sillä Humisevan harjun blogimerkinnän loppuosa ei syntynytkään aamulla ennen lukupiiriä. Se syntyi vasta lukupiirin jälkeen ja tämän päivän ajattelin pyhittää opiskelulle.
Perjantaina Raamatun tutkiskelussa Jehovan todistajasisarten kanssa... no persepppppp...rrrrreeeeikä. Pyry Kasper meinaa tulla ikkunasta läpi. Pitää päästää koira sisään.
Otin koiran sisään ja vein matot ulos. Kohta käyn vaihtamassa pyykit pesukoneeseen. Mies tekee lähtöä lukiolle. Miesten juttuhan Taanilan tilaisuus täällä on. Olkoot miekkoset keskenään.
Tutkiskelussa perjantaina päätin, että teen kuitenkin kirjallisuustieteen perusteiden kurssityön Jaakobin kirjeestä. Se vain on niin kaunis! Siinä puhutaan köyhyydestä ja Uuden Maailman käännöksessä on käytetty sanaa luokkaero. Hannu Taanilalta oli Vartija-lehdessä erinomainen artikkeli aiheesta Raamattu ja kirjallisuudellisuus. En vain äsken löytänyt lehteä mistään, vaikka olen mielestäni sen jonnekin arkistoinut.
Uskon harhailun ystäväni, kirjailija Raili Miettinen vinkkasi, että tänään on radioitu ortodoksinen jumalanpalvelus kello 11 alkaen. Nyt se on taustalla. Palvelus tulee Vaasasta ja sen toimittaa joku uusi isä, josta en ole koskaan kuullutkaan. Ihanata, että Suomen ortodoksisen kirkon hallinnollinen järjestelmä on täynnä tyyppejä, jotka ovat minulle "never heard". Vaasan radioisä kuulostaa venäläiseltä.
Arto Luukkanen, jonka sanoin Heikki Patomäen lainauksesta höperehtineen Venäjän hyökkäävän Ukrainaan tammikuussa, lähetti minulle lakonisesti linkin vastaukseksi:
http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226943-heikki-hyva-ei-rahan-puolesta-vaan-rauhan-puolesta
Ajattelen tätä sitten, kun on aikaa. Nyt jos en ala opiskella kirjallisuusteorioita, minut perii hukka. Tilasin netistä Jukka Norvannon kirjan Raamattu elämään: Hedelmää kantava usko : Jaakobin ja Juudaksen kirjeet sekä samaisesta kristillisestä kirjakaupasta.Jukka ja Lauri Thurénin Katoliset kirjeet. Olen kummankin jo Lapinlahden kirjastosta kerran lainannut ja sitten palauttanut, kun ajattelin, etten hirviä kiusata kirjallisuusopettajaparkoja enempää Raamatulla. Tein kirjallisuushistorian kurssin lopputehtävästä osan apologeettiseen kirjallisuuteen kuuluvasta Marcus Minucius Felixin Kristinuskon puolustuksesta ja tehtävä oli vähän kiikun kaakun, oliko se edes kirjallisuustehtäväksi käypä.
Niinpä niin. Minäpä olen wanna-be teologi.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]