Yhteyksiä

pe 24.3.2017

Eilen raahauduin Myllylle monikulttuurikahvioon. Kirjoitin koko päivän kirjallisuusteoriaesseetä ja menin aivan tukkoon. Kirjoittaminen ja yhtä aikainen ajattelun opettelu on ihanata, mutta jos ajattelee ja kirjoittaa tuntikausia tuvan pöydän ääressä kyyhöttäen, alkavat loppuvaiheessa viitemerkinnät tanssia silmissä. Selkää särki, päätäkin, aivot kirkuivat happea. Onneksi ehdittiin hieman hiihtää ja niinpä menin kulttuurikahvioon hiihtosaappaat jalassa ja koiravyö vatsan ympäri.

Ja kivaa oli! Jotenkin Lapinlahti on muuttunut. En saanut vieressä istuvalleni Siipiille oikein selkeästi selitettyä, mitä tarkoitin sillä, että on muuttunut, mutta pitää koettaa pukea ajatus joskus vähän jäsennellymmin. Kohta Raamatun tutkiskelu. Tein kirjallisuusteorian tehtäväni Jaakobin kirjeestä. Jos Raamatun teksti ei käy tehtävän aineistoksi, suostun kyllä tekemään tehtävän uudelleen, mutta ihan tämä teoreettinen reissu kylllä kannatti.

Eilen kulttuurikahviossa tutustuin kultturelliin venäläisrouvaan, venäjän kielen opettajaan. Kyllä tämä Lapinlahti vielä tästä. Marja-Sisko Aalto, jonka Maija-Siskoksi synestesiani aina kääntää, on sunnuntaina Hoijakassa kello13. Pitää ehdottomasti tälläytyä Hoijakkaan, sillä mehän suunnittelimme Marja-Siskon kutsumista AikaTaikaan. Me, siis Matti Pulkkisen muistoseura ry. Eipä se mitää haettoo, pittää esittää dekkaristille kutsu sunnuntaina.

Jotain muutakin piti tähän kirjata. Aivoni ovat sumussa, sillä tein koko viime yön muuttoa jostain Helsingin-opiskelukämpästä takaisin Lapinlahdelle ja herätessäni olin kuoleman väsynyt. Löysin kirjaston hyllystä Merete Mazzarellan Sielun pimeä puoli, jonka minun pitää selättää illan ja ensi yön aikana, sillä huomenna kello 10-12 on kirjallisuusperusopiskelijoiden lukupiiri Mary Shelleyn Frankensteinista, mutta se ei ollut se, mitä piti kirjoittamani.

Imagessa oli aivan loistava Riikka Virrannan aviomiehen Antti Hurskaisen essee gospelista ja nuoren miehen uskontoetsinnästä. Essee ansaitsee kokonaan oman kommenttinsa.

Niin! Se, mitä piti, oli se, että ehkä Pentti Rythin metsäkurssi saanee jatkoa syksyllä. Aivan mahtavaa. En voisi elää ilman saksalaista filosofia, virolaista nuorta kaveria, pitkää ja hoikkaa entistä yrittäjää, jonka sukulaiseksi itseni miellän, koska hän on Matin siskon entisen poikakaverin veli enkä vaitonaista metsätuntijaa, joka joutuu puhumaan enemmän ilmeillään kuin sanoilla ja muita kivoja tyyppejä.

Nyt lopetan. Alkaa tulla ylimakeata tekstiä. Menen keittämään kahvia.