Nato - vastaus Arto Luukkaselle alempana

Olisin katsonut kristillisiä Ylen kunnallisvaalipäivässä
tänään, mutta siellä olikin taas kokoomus

to 16.3.2017

Eilen Ylellä oli demaripäivä. En ehtinyt aamulla muuta kuin tehdä huomion. Aamuäänessä oli Sanna Marin. Hyvä juttu, Marin on jees, Mattikin siitä tykkää. Illalla mies raahusti yläkertaan ja sanoi, että Antti Rinne oli pärjännyt hyvin Ylen testosteronimullikan sorkissa. Antti Rinne oli vain tuumaillut rauhallisesti ja ärtymättä, että annapa nyt minä sanon tämän loppuun.

Ensi alkuun iltaisessa A-Studiossa näytettiin Suomen demaripitoisinta paikkakuntaa, Harjavaltaa. Joku heebo, joka lähti haastattelusta hienolla autolla, sanoi, että demarit ovat menneet liikaa vasemmalle. Hän oli selvästi Jutta Urpipurpilaisen kolmannen tien kulkija, sillä piti Purpiaista parempana kuin Rinnettä.

Mielenkiintoista asiassa on, että vasemmisto-oikeisto -jako ei ole kadonnut minnekään, vaikka sovinnainen uusoikeisto väittääkin ja vääntää kaiken liberaali-konservatiivi-akselille. Poliittiset puolueet sijoittuvat nelikentälle. Asiaa on ihan tutkittu ja kaivan joskus toiselta tietokoneelta tutkijan nimen. Se oli ruotsinkielinen.

Sen lisäksi vasemmisto-oikeisto -jako menee puolueiden sisällä. Välillä ihmiset eivät vain kestä painetta ja siirtyvät sinne, minne kuuluvatkin. Esimerkiksi Juhana Vartiainen, joka sentään rehellisesti on ainakin joskus sanonut sanan uusliberalisti ja liputtanut aatteen puolesta (taisi olla Image-lehden haastattelu), pakeni kokoomukseen. Siellä hänen on hyvä olla.

Tosin Vartiaisesta ei kokoomuksen vasemmistosiipi hyötynyt millään lailla. Muistatteko vielä, kun Juhana Vartiainen pääsi joka tiedotusvälineeseen sanomaan, että Suomeen tarvitaan 30 000 maahanmuuttajaa vuosittain. Kappasta vain! Tuli 30 000 irakilaista. Onko Vartiainen jokin selvänäkijä?

Panin merkille, että hörönlörönlöröttäjä Ilja Janitski, joka Youtbessa suoltaa puuduttavaa tajunnan virtaansa, esitti aivan helvetin hyvän kysymyksen sisäministeri Paula Risikolle: "Miksi Suomeen tulleet pakolaiset eivät ole syyrialaisia?" Risikko vastasi yks´kantaan, että en tiedä. Hörönlörönlöö, kyllä kanisteri tietää. Miksei kukaan uskalla kysyä tätä ulkoministeri Timo Soinilta (kat.pers. Arto Luukkasen puoluetov.)?

Ja laskun Suomen valtio voi lähettää Amerikalle, kun kerta on paskonut asiat läsnäolollaan Irakissa, Afganistanissa ja myös masinoinut Libyan "hirmuvaltiaan" murhan. Libya on kaaoksessa ja seuraukset kelluvat nyt Välimerestä.

Kukaan ei kysy asiaa Soinilta, sillä persuruhtinas ei enää lupsakkaasti esiinny "kansan parissa". Pelkääkö hän ehkä omiaan? Mielestäni hän on sankari. Uhrasi puolueensa kannatuksen ylevämmälle aatteelle kuin tympeä "maahanmuuttokriittisyys".

Korostan, että mielestäni Suomen tulee ottaa vastaan kaikki irakilaiset, jotka ovat joskus olleet tekemisissä amerikkalaisten kanssa tai muuten profiloituvat länsimaisiksi. Mielestäni kaikille suuressa junamarssissa Suomeen tulleille turvapaikanhakijolle on annettava turvapaikkapäätös. ISIS tappaa heidät. Katsokaa vaikka kanadalaisen elokuvaohjaajan Brandy Yanchykin Finding Edge road -dokumentti. Siinä on muitakin pakolaisia kuin somaleita. Me saimme nähdä dokkarin tapahtumapaikoilla Lieksassa toissa syksynä, kiitos joka paikkaan ehtivän Pentti Straniuksen.

Kristilliset

Olisin äsken kuunnellut kristillisten Sauli Ahvenjärveä, joka myös selvitti ilman tunnevyöryjä sitä, että kristillisten kunnallisvaalilistoille oli päätynyt joku, joka kieltää holocaustin. Ei siinä mitään sen suurempaa dramatiikkaa, semmoista sattuu, tyyppi on varmaankin poistettu listoilta. Matti tuumasi, että onhan kristillisten listoilla Lapinlahdella ollut vastapainoksi juutalainenkin. En tosin ymmärrä, miksi Matti ja Liisa ei tätä silloin haastatellut, mutta nämä on näitä outoja taboojuttuja, joita en ymmärrä. Lehden outoa ylihygieenisyyttä.

Tahdon nähdä senkin päivän, kun joku Matti ja Liisa -lehden sivuilla päästetään ulos paikkakunnan homokaapista. Ehkä asiat, jotka minä koen mielenkiintoisiksi ja kirjoittamisen arvoisiksi, on Matti ja Liisa -lehden mielestä jotenkin kiusallisia, hankalia ja vaikeita. No, pääasia on, että tukka on hyvin ja kello näkyy.

Studiokeskustelussa oli Ahvenjärven lisäksi joku nainen, mutta jostain syystä toimittaja päästi puhetta dominoimaan kökkäre-Antti Häkkäsen. Luulin, että Ylessä on kristillisten päivä! Ylessä on näköjään kokoomus eilen, tänään, huomenna ja ylihuomenna sekä toissapäivänä. Kokoomus jaanaa, kokoomus paasaa, kokoomus saarnaa, kokoomus mylvii, kokoomus dominoi, kokoomus tietää kaiken ja muut istuvat studiossa kuin puulla päähän lyötynä; miten tässä taas näin kävi?

Toimittajalla ei käynyt pienessä mielessäkään, että voisi sanoa omahyväiselle ja ylimieliselle Häkkäselle, että turpa tukkoon nyt. Ei käynyt, sillä Yle on kokoomuskanava. Antaa olla, ajattelin ja läimäsin töllön kiinni. Tätä tuubaa on tarjolla kyllä ihan riittävästi. Ei auta muuta kuin kopioida Kiteen rakennustyöläisen Auvo Rouvisen analyysi Ärräpäät-sähköpostikeskustelusta:

"30 v reilu o kok ollu hallitukses ja noudatettu sen politiikkaa.

työttömyys o vajaa miljoona
verot o korkeemmat ku 80 luvulla
sosiaaliturva o romahtanut
palkat ja työolot o 70 luvun tasoa
terkkarit ei toimi
junat kulkee miten sattuu
posti leikkaa nurmikoita, edes mainoksia ei jaeta
tiestön erottaa kynnöspellosta se et tien penkalla o nopeusrajoituksia, kynnöspelloilla ei

kyllähän toi menis jos ois toivoa paremmasta. ny vaan joka tuutista tulee uusia palkan alennus vaateita, monopoli burana o niin kallista et vassaritkin kivun hoitoon eutanasiaa ajaa.

ykskää taloustieteilijä ei väitä et yhteisvaluutta toimii ilman tulonsiirtoja alueiden välillä. eli euroalue ei voi edes teoriassa toimia. eikä ainakaan käytännössä.

sanotaa et 30 v o lyhyt aika. neuvostoliitto alkoi joskus 1917 - 1920 välil. 30 vuotta myöhemmin se oli teollinen suurvalta joka oli pelastanut euroopan natseilta, luonu ympärillee suojavyöhykkeen ja puuhastel raketteja joila pääsee avaruuteen. ydinpommikin oli väsäytymässä. kun ne alotti, niil ol maaorjuuteen pohjaava maatalousmaa.

kun meilä alotettiin, oltiin huipputekninen hyvinvointivaltio. et eiks tääl tapahdu mitää? 30 vuotta ja koko maa tuhottu." 

Tässä eilen kirjoittamani vastaus Venäjä-tutkija Arto Luukkaselle:
Onko Ukraina ihan täysin viaton?

Natonatonatonato

to 16.3.2017

Arvoisa Arto-setä,

sedittelen Sinua näin puolituttavalliseen sävyyn. Et muista minua, mutta olin vaimosi pikku siskon kanssa joskus vuonna 1989, 1990 tai 1991 hoitamassa teillä Porvoossa kissoja. Sen jälkeen olemme olleet yhtä aikaa Laterna-nimisessä kapakassa Tampereella. Ehkä se oli silloin, kun vaimosi pikku sisko filmasi jotain apokalyptista elokuvaa Finlaysonin vanhassa tehdaskiinteistössä ja me ensimmäisen suomalaisen aviomieheni kanssa olimme elokuvassa lavasteena.

Me olimme nimetöntä ja persoonatonta kansaa, joka oli pukeutunut riepuihin ja naamioinut kasvonsa tuhkalla. En muista elokuvan juonta enkä muista sitä, minne se oli menossa. Illalla kokoonnuimme kapakkaan ja muistan sinut. Olin opiskellut Moskovassa huippuvuoteni ja tiesin, että Sinä olet alkanut tutkia Venäjää.

En sanonut Sinulle mitään. Ehkä siinä vaiheessa itseäni alkoi jo ärsyttää se, etten koskaan osaisi brändätä tai tuotteistaa omaa Venäjä-osaamistani. Toisaalta. Ei haittaa. Tuotteistin sen verran osaamistani, että synnytin kaksi puoliksi venäläistä lasta.

Lähetit minulle linkkinä vastauksen Heikki Patomäen kirjoitukseen.

http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226943-heikki-hyva-ei-rahan-puolesta-vaan-rauhan-puolesta

Päällimmäinen fiilis kirjoituksestasi - minähän olen taipuvainen vetämään johtopäätöksiä viilispohjalta - oli kummallinen tekopyhä sävy. Olen toki samaa mieltä kanssasi siitä, että nyky-Venäjä "sotaa ajava oikeistolais-äärikapitalistinen hallinto ja siltä voitaisiin vaatia toimenpiteitä oman kansansa; sen työläisten puolesta – rauhan puolesta.  Ei rahan puolesta vaan rauhan puolesta!"

Kysyt Heikki Patomäeltä: "Ehkä sinä Heikki tunnustat vielä nämä arvot? Eivätkö ne tunnu tutuilta? Meille perussuomalaisille ne ovat perusarvoja."

Aloin hihittää hysteerisesti. Tässä kohtaa erityisesti paistoi läpi tekopyhyys. Persutko haluavat rauhaa?

(Vittujoo, persut mitään rauhaa haluavat. Natoon ne haluavat.)

Seurasin jonkin verran Maidanin mielenosoituksia. Keväällä 2014 järjestimme täällä Lapinlahden Venäjä-seurassa keskustelun Suomi, Nato ja Venäjä. Keskusteluun kutsuimme eduskunnan puolustusvaliokunnan silloisen jäsenen Jyrki Yrttiahon ja Spektr-lehden päätoimittajan Eilina Gusatinskyn.

Eilina Gusatinsky oli pannut merkille, että meille ei kerrota ihan kaikkea. Kun hän alkaa kysyä jossain kainosti, mitä on suomalainen demokratia tai millaista demokratiaa sitä oikein venäläisiltä odotetaan Ukrainassa, televisiokameroista loppuu yht´äkkiä akku ja toimittajat kääntävät katseensa jonnekin muualle.

Olen itse ollut todistamassa tällaista asiaa. Helsingissä Vapaus valita toisin -foorumissa televisiokamerat lähestyivät minua - ehkä siksi, että olin nuorehko nainen (silloin!) ja tuntematon naama. Sanoin, että ette te minua halua tästä haastatella, sillä olen toimittaja. Näytin Ylen televisioihmisille keskustelukumppaniani - en tosin muistanut, että hänkin on toimittaja - Eilina Gusatinskya ja väistyin syrjään.

Eilina alkoi puhua siitä, että hänen mielestään Suomessa ei välttämättä demokratia ole ihan vimpan päälle ja kappasta vain! Televisiokamerasta tosiaan meni akku. Toimittaja ja kameramies luikkivat äkkiä karkuun. Ei tällaista voi ihmisille näyttää. Kohta akku toimi mallikkaasti toisaalla.

Niinpä minäkin katselin Maidanin mielenosoittajia ja katsoin Ukrainan nuoria ihmisiä, joilla oli sellaiset silkkiset, leveät olkanauhat Ukrainan lipun väreillä varustettuna. Ylpeitä, upeita patrioottinuoria. Koetin huutaa heille televisioruudun läpi, että teitä kustaan nyt ihan täpöllä silmään, muroihin ja aamupuuroon.

Mitä ihmeen kansallista suvereniteettia on ehdoin tahdoin hamuta EU:n syliin? EU:han tekee ihan niin kuin IMF, WTO ja USA:n valtionvarainministeriö sanovat. Ne sanovat, että matokuuria kansalle. Julkinen sektori alas, yhteinen omaisuus sijoittajille ja sitten saatte te, ukrainalaiset patriootit, neuvotteluissanne vaikka laulaa Marseljeesia.

Krimin kysymyksestä joudun nyt lainaamaan Jari Sarasvuota. Jopa Jari Sarasvuo tajuaa, että Venäjä ei anna laivastotukikohtaansa potentiaaliselle Nato-maalle. Sarasvuo puhui tästä radiojutustelussaan mielestäni jostain muusta kuin Johan Bäckman -näkökulmasta. Sitä paitsi, jos olen oikein ymmärtänyt, Varsovan liiton purkamisen aikaan entiset Varsovan liiton maat sitoutuivat jäämään sotilasliittojen ulkopuolelle ja YYA-sopimusen rauettua Suomi on tehnyt Venäjän kanssa sopimuksen siitä, että Suomea ei käytetä edes hyökkäysalustana Venäjälle.

Minusta on aika tyhmää, että olemme tässä melkein Nato-maana tarjottimena sekä ISIS-terrorismille että Venäjän Nato-uhittelusta provosoitumiselle. Huvittavaa myös oli se, että Heikki Patomäki oli jossain keskustelussa leimattu Putin-mieheksi. Enemmän se tyyppi minusta on Pussy Riot -henkinen, kuten Teivo Teivainenkin.

Eniten ihmettelen, millaisille mutkille kokoomuslaiset joutuvat taipumaan. Hjallis Harkimo (kök.) on hyvää pataa Venäjän oligarkkien kanssa ja kokoomuslaiset junailevat Suomeen venäläistä ydinvoimalainvestointia. Samalla kokoomus haluaa meidät Natoon. Ilmeisesti puolueen väki on onnistunut mahdottomassa - hahmossa, joka pystyy pyllistämättä kumartamaan kahteen suuntaan yhtä paljon. Tai sitten heillä vain on kaksi ruskeaa kieltä suussa.

Venäjän keskiluokka

Lasteni veli asuu perheineen Pietarissa ja kun kysyin häneltä joskus, miten EU:n talouspakotteet ovat vaikuttaneet heihin, veli kohautti olkapäitään. Eivät oikein mitenkään. Matkat ulkomaille kyllä ovat kallistuneet, mutta eivät he matkustaisi muutenkaan mihinkään, koska perheessä on pieni lapsi.

Eikä nuori perhe ollut siihenkään mennessä kovin paljoa tuontitavaroita ostanut. Lasten veli on noussut karmivasta köyhyydestä jonnekin alemman keskiluokan alimmalle portaalle nimenomaan Putinin aikaan. Länsimaisella demokratialla on Venäjällä hieman huono kaiku.

Länsimainen "demokratia" kun tuli Venäjälle ryminällä "sosialistisen" Neuvostoliiton kaaduttua, mummot alkoivat kuolla nälkään kadulle ja lasteni veli kaiveli homeisia leivänpaloja keittiön kaapista. Lasteni täti, joka on ollut koko elämänsä tavallinen työläinen ei voinut elättää koko poppoota, joka hänen piti elättää, pienellä eläkkeellään, niinpä lasteni serkku joutui menemään 14-vuotiaana töihin ja täti raatoi omalla datshallaan kesäisin kuin hevonen.

Ruoka piti useamman vuoden ajan kasvattaa itse pienillä maatilkuilla.

Suomen Moskovan emeritus suurlähettiläs Heikki Talvitie kuvasi neuvostoliittolaisten yhteisomaisuuden yksityistämistä ja uusjakoa osuvasti radiohaastattelussaan jokunen vuosi sitten. Ensin yksistämisvouchereita oli jokaisella ja muutaman päivän päästä kaikki yksityistämisvoucherit olivat yksillä.

Tapahtui melkoinen pääomien kasaus. Jotkut kasasivat kaiken pääoman itselleen ja paljon resursseja, kansan yhteinen omaisuus, valui ulkomaisille pankkitileille. Tämän varmaankin tiesit. Tuli Jeltsin ja alkoholistina paskoi koko homman.

Tästä kaikesta tuli Venäjälle käsitys siitä, mitä on vapaa länsimainen "demokratia". Moni varmaan ajatteli jo 1990-luvulla, että Neuvostoliitossa oli lähestulkoon kaikki paremmin kuin vapaassa länsimaisessa "demokratiassa".

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi