Naapuri jäi junan alle

ti 7.3.2017

Ei tee mieli kirjoittaa mitään. Naapuri jäi eilen kello 18.30 nurkalla junan alle. Hän oli oikaissut radan yli oikopolkua, josta minäkin aina kiireessäni kunnantalolle juoksen. En juokse enää. Takana on huono yö. Ikään kuin aivojen tilalla olisi hiekkaa.

Annan piti lähteä puoleksi seitsemäksi illalla lentisharkkoihin. Vähän yli kuudelta hän "yhen äkin", kuten täkäläinen sanonta kuuluu, sanoikin, että ei lähdekään. Kahdeksalta vein koirat ulos ja ihmeteltiin yhdessä, mikä kolke Meijerin parkkipaikalta kuuluu. Luulin, että metsuri-Seppo, jonka kahdesta autosta koottua maasturia ihailen, takoo jotain maasturin akselia jumista. Ajattelin, että en mene siihen koirineni häiritsemään, vaikka tekisi mieleni tutustuttaa meidän uusi Pöhveli naapureihin. Jotta Seppo osaisi kertoa koirahöpölle, mihin suuntaan juosta, jos karkaa pihasta.

Junan alle jäänyt ei kuitenkaan ollut Seppo, sillä tämä liikkuu aina juuri sillä upealla ja näyttävällä maasturilla, joka starttaa aamuisin usein jo ennen kuutta Meijerin pihasta ja jota ihailen.

Kello 21.30 Anna sai viestin, että joku on jäänyt junan alle S-marketin takana. Minä aloin heti miettiä, hyppäsikö draamoissaan junan alle joku niistä nuorista, jotka liikehtivät levottomasti vähän ennen kello 17:ää S-marketin aulassa. Jotain hieman hälyttävää siinä  joukossa oli meneillään. Nuoret olivat rauhattomia, mutta suurin osa heistä kuitenkin tuli Juhani Ahontietä tunnelia pitkin tälle puoelle kirkonkylää.