Hämeenkulman voi lukea netistä

to 27.4.2017

Kärkölän ja Hausjärven paikallislehden Hämeenkulman voi lukea netistä. Ajattelin pannan ilmestymispäivät kalenteriin, sillä lehti on nykyisessä muodossaan ilmaisjakelu ja tulee vain kerran kuukaudessa. Kappasta, Hämeenkulman nettisivuilta voi tilata sähköpostiin muistutuksen siitä, että lehti on ilmestynyt. Näppärätä!

Jonkinlainen järkytys oli, kun havaitsin, että Hämeenkulma, lehti, jonka nuorisosivuista aloitin journalistisen urani, oli lopetettu. Ilolla tervehdin netti-Hämeenkulmaa, nyt kun sen löysin, vaikka suurena lehden sivuilla pojottaa parrakas kokoomuslainen, joka ensin ilmoitti itsensä valtuustoon ja sen jälkeen kiittää näkyvästi. No, jollainhan lehden teon kustannukset on katettava. Hämeenkulmassa ei tosin ollut hiirenhipsaustakaan Kärkölä-ryhmästä, joka kiinnostaisi kovasti.

Kärkölä-ryhmä on jotain semmoista, mihin suuntaan uumoilen lähidemokratian menevän. Ihmiset itsepintaisesti haluavat vaikuttaa suoraan ilman jauhautumista tuhannen tuusan paskaksi tai pillun päreiksi puolueorganisaatioissa.

Eilen uppouduin Estetiikan perusteiden ykkösosaan. Kahlasin läpi valistuksen ja kun pääsin vihdoin modernismiin, oli kuin kirjan sivuilta olisi virrannut raikasta ilmaa. Oli utopiasosialisteja, Arts & Craftsia, Marxia ja Engelsiä, oli John Ruskinia ja miellyttävä yllätys oli heppu, josta en ole koskaan kuullutkaan, Théophile Gautier (1811 - 1872). Gautierin esipuhe kirjaan Mademoiselle de Maupin oli hervottoman hauska.

Gautier oli sitä mieltä, että hän mieluummin panee jalkaansa saumoistaan ratkenneet kengät kuin runoihinsa ontuvia säkeitä eikä hänellä ole mitään sanottavaa ihmisille, joiden mielestä myllyt ovat tärkeämpiä kuin kirkot ja ruumiin ravinto tärkeämpää kuin hengen ravinto. No, tähän voisi sanoa, että Gautier varmaankin kuului aikansa sivistyneistöön ja eliittiin, jonka ei tarvinnut miettiä, mitä panisi leipänsä päälle tai ylipäätänsä, onko koko leipää, mutta hauskaa hänen tekstinsä on. Häpeämättömän nautintoja ylistävää.

Gautier lukeutui samaan sakkiin kuin dandy-Baudelaire, jonka Pahan kukat tuli kyllä maailmankirjallisuuden klassikkosarjassa kahlattua, vaikkakin tykkään enemmän solistiyhtye Suomen Mahtava peräsin ja pulleat purjeet -biisistä kuin sitä hämmästyttävästi muistuttavasta Baudelairin Upea laiva -runosta. Baudelairin ja Gautierin ohjenuorana on ”taidetta taiteen vuoksi” -periaate.

Eieiei, EI!

Mielestäni taiteen tulee sekä paljastaa epäkohtia, ottaa kantaa ja jos mikään näistä ei auta, on taiteilijoiden alettava saarnata!

Ja pappien myös, kuten Kai Sadinmaa nyt näköjään tekee.

1800-luvun modernisteilla, taidetta taiteen vuoksi -nautiskelijoilla sekä korkeamma päämäärän Jumal´uskoisilla utopiasosialisteilla, kuten John Ruskin, taisi olla yksi yhteinen vihollisjoukko: utilitaristit. John Ruskin kirjoittaa esseessään Taiteen tehtävä: "... He kutsuvat itseään julkeasti utilitaristeiksi ja, jos saisivat päättää, muuttaisivat kernaasti itsensä ja sukunsa vihanneksiksi." (Reiners-Seppä-Vuorinen Estetiikan klassikot I, Platonista Tolstoihin, s, 441.