Mielenkiintoinen tilanne

ma 10.4.2017

Ei tässä voi Lapinlahdella kuin alkaa kannattaa kristillisiä ja toivoa, että heidän toivoa herättäneet puheensa sote-palvelujen firmoittamista vastaan pitävät vaalien jälkeenkin. Eilen Ylen vaalistudiossa jotain sai sanottua kristillinen heppu, jonka puheenvuoron perusteella ajattelin, että tämä on nyt varmaan demari. Ei ollutkaan ja jäin monttu auki.

Kristillisten eteneminen Lapinlahdella oli Sari Essayahin ansiosta huimaa. Mukavaa oli, että valtuustoon pääsivät myös Jouni Majala, Noora Knapp ja Nissis-Olavikin on ihan jees - hänelle ainakin uskaltaa mennä sanomaan jotain. Olisin toki myös toivonut Esa Heikkisen valintaa.

Toinen mielenkiintoinen pointti oli se, että keskustalaisista eniten ääniä sai Tarmo Heiskanen Varpaisjärveltä. Tulevan valtuustokauden vallanjaosta Lapinlahdella on tulossa mielenkiintoinen. Vassuista olisin toivonut Juha Halosen valintaa, vaikka onkin sellainen Hannu Taanilan seläntaputtelija. Juhalla on kuitenkin otsaa ja itsetuntoa sanoa sanottavansa. Juha ei olisi lössötellyt tai öllöttänyt, jos olisi tullut valittua.

Timo Harakka (dandy-sdp) kuvasi kirjassaan Viemärirotta Vihreiden puheenjohtajavalintaa vuoden 1997 väentapaamisesssa. Provinssivihreät kostivat ja nostivat Satu Hassin puheenjohtajaksi. Kun bambivihreä Tuija Brax ei tullut valittua, Tuija Braxin mies Antti otti pariskunnan vauvan syliinsä ja kuiskaili tämän korvaan: "Meille kävi kuule nyt hyvin!"

Voin kuiskailla nyt samaa. Siitä, että Ollikaisen Risto meni vassuista valtuustoon Matin sijaan, olen perhepoliittisista syistä iloinen. Saan pitää aviomieheni itselläni seuraavatkin neljä vuotta! Tai lähinnä niin, että saatan tavata aviomiehen jopa ihan kotona silloin tällöin.

Asetelma meillähän oli kuin suoraan Ylen kunnallisvaalikonemainoksesta. Siinähän Samulin vaimo oli kylpytakkiin ja tohveleihin pukeutuneena huolissaan siitä, mitä hän tekee kaiket illat yksin kotona, jos mies pääsee hoitamaan yhteisiä asioita.

Yönsisar ja Feministinen puolue

Lauantaina oli Uskon Sisaren Railin Yönsisar-kirjan julkkarit Oravikosken Kaivospubissa. Keskustelut surisevat vieläkin päässäni. Uskomatonta, miten kapakan pöydässä päästiin mielenkiintoisiin aiheisiin. Se varmaan johtuu siitä, että Oravikosken ovat täyttäneet eriasteiset vasemmistolaiset.

Kirjailija Gerry Birgit Ilvesheimon kanssa tuumasimme, että Feministinen puolue kiinnostaa kyllä. Feministisellä puolueella on esimerkiksi kolmen puheenjohtajan malli, mutta yhdistysrekisteri vaatii virallisesti, että yhdistyksessä on vain yksi puheenjohtaja. Varapuheenjohtajat ovat käsittääkseni tasa-arvoisia Katju Aron kanssa.

Luulin Maryan Abdulkarimin olevan Feministisen puolueen puheenjohtajia, mutta ei kait sitten olekaan. Sen sijaan löysin Feministisen puolueen ehdokkaista äänen menneisyydestäni: heavypastori Haka Kekäläisen! Jes, pitää lähettää Hakalle sähköpostia, muistaako vielä rasisminvastaisen kampanjaviikkomme Kuopiossa 1990-luvulta. Valovoimaisen ja tilaa vievän Hakan sihteerinä oli ilo olla.

Feministisen puolueen perustajiin kuuluvan Maryan Abdulkarimin terävyyttä kehuin lauantaisessa keskustelussa ja mietin sitten, mihin sen perustan. En Kaivospubissa, jossa Luojan kiitos ei karaoke moukunut ja saattoi jultella, muistanut. Perustan Abdulkarimin kehumisen siihen, että puheenjohtaja oli 30. maaliskuuta Karl Marx -seuran yleisöillassa. Yleisöillan otsikkona on "Trumpin aika, näkymiä poliittisen ideologian ja kansainvälisen järjestyksen murrokseen".

Karl Marx -seuran yleisöiltakutsun mukaan Trumpin valintaan on päättymässä vuodesta 1991 jatkunut uusliberalismin ja vapaakaupan periodi. Siitä, mitä on tulossa tilalle, ei oikein ole selvyyttä, mutta voisihan sen sanoa näinkin: "Joko sosialismi tai barbaria!" Amerikkalaisista nuorista kuulema jo kolmasosa kannattaa sosialismia. Eikä sillä ole mitään väliä, että heidän käsityksensä mukaan sosialismi on semmoista, mitä on Ruotsissa.

Uusimmassa Tiedonantajassa oli Keijo Lakkalan kolumni Mitä kapitalismi on ja mitä se ei ole. Pitää lukea se vielä muutamaan kertaan uudelleen. Hyvä kolumni!

Vihreätkin ovat muodostumassa kiinnostaviksi, jos kerta puheenjohtajaehdokkaana on köyhyystutkija Maria Ohisalo. Eilen Ylen vaalilähetystä katsoessa alkoi naurattaa, kun Li Andersson (vas. aiheesta kehuttu pj.) ja Ville Niinistö (vihr. väistyvä) olivat vierekkäin ja toimittaja kysyi jotain, joka johti puheen Helsingin pormestarivalintaan. Li Andersson sanoi synkeän mustanpuhuvasti ihmisten luulevan, että pormestarivaaleissä äänestämällä Helsingin valta järjestellään. Ville Niinistö tiuskahti kuin virkkuukoukulla kylkeen pistetty aviomies, että niinhän ihmiset äänestävätkin! Siis vallasta ja vallan järjestämisestä.

Toivottavasti vassut ja vihreät löytävät toisensa Helsingissä. Vihreäthän ovat siellä olleet kokoomuksen kyljessä.

PS. Viesti Ylä-Savon subcomandante Marcosille: Unhoon jääneiden huudon toinen kirjoittaja on Jussi Brax ja Jussi Brax ei ole Tuija Braxin aviomies, kuten luulin, vaan aviomies on Antti, kuten ylempänä kirjoitin. Tilaan Unhoon jääneiden huudon itselleni kohta netistä, koska se liittyy kirjallisuusopintoihin, joita aion joskus maailmassa vielä jatkaa - en ehkä ensi syksynä, mutta joskus. Tai jos tulee yleistä teologiaa Kuopion kesäyliopistoon, jatkan sitä. Siksi tein kirjallisuuskurssien lopputehtäviä sellaisista kirjoista kuin Kristinuskon puolustus tai kristittyjen Raamatun Jaakobin kirjeestä. Tieteessä tapahtuu -lehden tilaan nyt.