Ahmien rouva Bovary

la 1.4.2017

Gustave Flaubert´n Rouva Bovary on ensimmäinen kirjallisuusopintojen kirja, jonka lukemissessioita oikein odotin. Täytyy myöntää, että lumoiduin Flaubert´n hienosta psykologisesta kuvauksesta. Olen itsekin ollut (ja varmaan minussa edelleen elää) rouva Bovary ja minusta tuntui siltä, että kirjailija katsoi suoraan sisääni.

Silti olen hänelle, kuten Leo Tolstoillekin vihainen. Miksi mieskirjailijat panevat uskottomat aviovaimot, jotka kuitenkin oli vain etsivät seksiä sen jälkeen, kun erotiikka on päässyt avioliitossa kuivahtamaan, tekemään itsemurhan? Aika kohtuutonta. Mikseivät kummatkin naiset, Emma Bovary ja Anna Karenina, olisi voineet vain kypsyä ja rauhoittua iän myötä. He olisivat voineet muuttua teräviksi, lempeiksi, viisaiksi vanhoiksi naisiksi, jotka ovat nähneet ja kokeneet kaiken inhimillisen elämässään eivätkä pienistä enää hätkähdä.

Sellaisiksi Kaija Pennasiksi! "Ollos iäti muistettu...."

Tuli sellainen olo, että kumpikin mieskirjailja menestysromaaniensa lopussa tappoi itsessään kesyttömän animansa. Pitää lukea siivu Judith Butlerin Hankalaa sukupuolta ja sanoa sitten jotain painavaa. Ei vainenkaan. Pesukone pyörii jo. Kissanlaatikot olen tyhjentänyt. Ne ovat pesua vailla. Kohta alan imuroida. Pyry Kasper loukkaantui siitä, että Pimu pääsi Matin mukaan taidepiiriin. Poika tunkeutui Pimun luolaan ja tuntui siellä kolistelevan päänartun luuvarastoa. Ihan piruuttaan ja kostoksi. 

Eilen oli Jehovan todistajasisarten kanssa hyvä keskustelu sekä termista palvoa että lammasretoriikasta. Anni, rauhallinen, kunnioitettava, nuori Uskova nainen, katsoi palvoa-sanan, joka minulle on vaikea, määritteitä. Palvoa on minulle samanlainen vieroittava sana kuin Jumalan karitsa. Niskakarvani nousevat ne kuullessani pystyyn ja alan murista.

Jos otetaan sana palvoa vain merkityksessään "osoittaa jumalana tai pyhänä pitämälleen kunnioitusta, kunnioittaa jkta tai jotakin jumalana" on asia minullekin ihan ok, mutta jos liitetään verbiin merkitys "palvoa jtkn jumaloiden" mennään mielestäni aivottomuuden puolelle. Ja juuri aivottomuutta, laumasieluisuutta kaihdan lampaissa.

Eilisen keskustelun jälkeen suhtaudun lampaisiin hieman positiivisemmin, sillä Annilla ja hänen lapsuuden perheellään on ollut ihan oikeita kokemuksia elävistä lampaista. Samoin kuin minulla perheemme Järvelä-vuosilta. Minun nyt tulee vain koettaa irrottautua siitä ajatuksesta, että ihminen on jalostanut lampaat lampaiksi teurastamalla tiedonhaluiset ja itsepäiset yksilöt. Eivätpä minua koirissakaan kauheasti kiinnosta miellyttämishaluiset, rauhantahtoiset ja leppoisat rodut.

Minua kiinnostavat ristiriitaiset yksilöt. Esimerkiksi juuri borderin ja saksanpaimenkoiran yhdistelmäpennut. Nopeaa ja oppivaista älykkyyttä ja samalla jossain määrin kovaa taistelutahtoa arvelisin sellaisissa olevan. Pyry Kasper on myös kiehtova. Eilen juoksin koirapojan perässä pitkin Linnansalmentien töyrään pohjaa. Sitten Pyry Kasper suuntasi karkumatkansa lukion sisäpihalle ja yht´äkkiä jostain hetken mielijohteesta juoksi luokseni ja tuntui sanovan, että nyt tutkimusmatka riittää, mennään kotiin.

Ihan turha olisi ollut huutaa sitä naama punaisena tai koettaa juosta kiinni.