Rikos ja rangaistus

la 6.5.2017

Eilen oli kirjallisuuden perusopiskelijoilla vuorossa kuunnella minua Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta. Äsken kävimme läpi Franz Kafkan Oikeusjutun. Heräsin kello 5.30 ja kello 5.50 olin jo ulkona koirien kanssa. Ennen nettilukupiiriä kuuntelin Risto Niemi-Pynttärin alustuksen Danten Jumalaisesta näytelmästä. Nyt tekisi mieleni käydä päiväunille, mutta taidan keittää hieman kahvia. Aamukahvi onnistui olemaan laihaa, vaikka punnitsin kahvijauhot.

Rikoksen ja rangaistuksen polyfonia

Fedor Dostojevski

- syntyi vuonna 1821 Moskovassa

- kuoli vuonna 1881 Pietarissa

- toisiksi vanhin poika, isä alkoholisoitunut lääkäri, opiskeli Pietarissa insinööriksi

- vaikka oli motivaatio-ongelmia, valmistui ja työskenteli kartanpiirtäjänä

- tuomittiin kuolemaan 28-vuotiaana, vuonna 1849, koska oli kuulunut sosialistivallankumouksellisiin fourieristeihin

- Fourieristit olivat utopiasosialisteja. Heidän mukaansa ruumiillista ja henkistä työtä ei saanut erottaa toisistaan. Lisäksi työn tuli olla ihmismieltä miellyttävää ja orgaaninen osa jokapäiväistä elämää, ei tehdaskurin uuvuttavaa raatamista. Palkkatyön kuriin alistuminen teki ihmisestä esineen.

- Dostojevski vältti kuolemantuomion, joutui neljäksi vuodeksi pakkotyöhön ja sen jälkeen kuudeksi vuodeksi sotilaspalvelukseen

- valeteloitus on julmimpia kidutuksen muotoja, Suomen PEN:n entinen puheenjohtaja Jukka Mallinen kirjoittaa, että se on keino murtaa vangitun psyyke. USA:N armeija käyttää sitä tiedustelussa ja Venäjän nykyinen armeija muun muassa Tšetšenian sodassa.

- vankeudessa ainoa sallittu kirja oli Raamattu

- visioi venäläistä sosialismia, siihen kuuluisi Venäjän ortodoksinen kirkko

- ensimmäinen teos Köyhää väkeä jo ennen pidätystä, ilmestyi v. 1846

- venäläinen kriitikko Belinski ylisti Köyhän väen yhteiskunnallista sanomaa sekä realistisuutta. Belinski otti Dostojevskin kirjaillijapiiriinsä

- Dostojevskilla nousi menestys hattuun ja sen jälkeen kirjallisuuden eshtablishment-piirit alkoivat kiusata nuorta kirjailijaa (kiusaamisen Dostojevski tallensi kirjaansa Kellariloukko, myös nimellä Kirjoituksia kellarista)

- Kaksoisolento v. 1846, pirstoutunut mieli

- Kirjallinen tuotanto voidaan jakaa kahteen osaan: ennen pidätystä (Köyhää väkeä v. 1846 ja Kaksoisolento v. 1846, Netotška Nezvanova v. 1849) ja sen jälkeen, Dostojevski palasi pakkotyöstä ja karkotuksesta hartaana uskovaisena ja venäläisenä nationalistina

- Muistelmia kuolleesta talosta v. 1860-62

- Sorrettuja ja solvattuja v. 1861 ilmestyi ensin Dostojevskin veljesten yhdessä omistamassa kantaaottavassa lehdessä (Vremja, suom. Aika) lehti kuitenkin kiellettiin ja veljekset velkaantuivat

- Kellariloukko v. 1864 (myös nimellä Kirjoituksia kellarista)

- Dostojevskin laajat aateromaanit käsittelevät rikoksen ongelmaa: Rikos ja rangaistus v. 1866, Idiootti v. 1868, Riivaajat v. 1871-72, Karamazovin veljekset v. 1879-80

- Dostojevskin ensimmäinen vaimo Maria Isajeva kuoli samoihin aikoihin kuin veli

- Kirjailija masentui ja hahmotteli romaaneita kahdesta eri teemasta: alkoholismista ja murhasta, Rikoksessa ja rangaistuksessa teemat yhdistyivät

- Dostojevski otti toiseksi vaimokseen pikakirjoittajattarensa Anna Snitkinan, jonka isä oli ukrainalainen, mutta äiti pietarinsuomalainen Anna Maria Miltopaeus, Dostojevski oli peliriippuvainen ja velkaantunut, anopin rahat auttoivat hänet pinteestä ja Dostojevski kirjoitti pikavauhtia romaanin Pelurit, jotta Rikoksen ja rangaistuksen julkaisuoikeudet eivät menisi häneltä yhdeksäksi vuodeksi

 

Rikoksen ja rangaistuksen suomennokset:

1. M. Vuori v. 1899, Lea Pyykkö tarkistanut Vuoren käännöksen vuonna 1986,

2. J. A. Hollo v. 1922

3. Olli Kuukasjärvi v. 2008

 

Rikos ja rangaistus – kuin facebook

Romaanissa voi ”seurata” joko eri romaanihenkilöitä tai asioita

- pelkästään Raskolnikovin veritahraisesta sukasta voisi kirjoittaa oman esseensä, se on vaietun, kätketyn häpeän inha symboli, sitä koetetaan peitellä ja aina se vain on siinä!

- romaani ilmestyi aluksi jatkokertomuksena

- teemana alkoholismi ja rikos

- Päähenkilö Raskolnikov on muuttanut maalta Pietariin opiskelemaan ja murhaa suunnitellusti vuokraemäntänsä, samalla vahingossa myös vuokraemännän sukulaisen Lizavetan

- Raskolnikovin äiti ja sisar Dunja tulevat Pietariin, Dunjan haluaa mennä naimisiin aviomiehen kanssa, jota ei rakasta, pelastaakseen veljensä taloudellisesta ahdingosta

- Raskolnikov ei halua sisarelta uhrausta, lahjan totalitarismi?

- Sulhanen haluaa pelastaa Dunjan köyhyydestä, sama lahjan totalitarismi?

- muka pyyteetön teko saattaa lahjan ja palveluksen saajan ikuiseen velkavankeuteen, kiitollisuuden velkaan, lahjan saaja jää ikään kuin vangiksi

- Raskolnikov tutustuu kapakassa alkoholisoituneeseen Marmeladoviin, pelastaa tämän hevosvaunuonnettomuudesta ja tutustuu Marmeladovin perheeseen

- Aloin jostain syystä seurata romaanissa Katerina Ivanovnaa, vaikka tämä on sivuhenkilö. Hän on kuitenkin osa Rikoksen ja rangaistuksen polyfoniaa, mielenkiintoisempi ja elävämpi hahmo kuin uhrautuvat Sonja ja Dunja

- Marmeladov juo kaiken, mitä irti saa, hänen vaimonsa Katerina Ivanovna katuu, kun on ottanut niin kelvottoman miehen – Marmeladov on tosin sitä mieltä, että hän pelasti Katerina Ivanovnan, lesken, jolla oli kolme pientä lasta, ja joka asui surkeassa syrjäisessä piirikunnassa

- Marmeladov oli leski itsekin, hänellä oli 14-vuotias Sonja-tytär, kun meni naimisiin Katerina Ivanovnan kanssa

- Ristiriita: Marmeladov ihmettelee, miksi niin sivistynyt, hyväsukuinen ja hyvin kasvatettu nainen otti hänet miehekseen

- Köyhien ylpeys sai Katerina Ivanovnan järjestämään miehelleen hienot hautajaiset, jossa tosin ruokailuvälineet olivat lainatavaraa ja eri paria, Katerina Ivanovna tekee miehestään melkein puhtoisen tämän surkean kuoleman jälkeen ja kutsuu ylhäisöä hautajaisiin. Ylhäisö ei tule. Tulee vain Amalia Ivanovna Lippewechselin (Lippe on huuli ja wechsel vaihto… mikä ihmeen rouva Vaihtohuuli?) vuokratalon roskaväkeä

- Katerina Ivanovna keuhkotautinen, sylkee jo vertakin, mutta haaveilee perustavansa yksityiskoulun aatelisneidoille

- Katerina Ivanovna polyfoninen hahmo, ristiriidassa itsensäkin kanssa

Rikoksen ja rangaistuksen Suomi-kuva

- pietarinsuomalaisetkin kirjassa. Marmeladovien vuokraemäntä Amalia Ivanovna Lippewechsel väittää, että hänellä on ollut vater aus Berlin (isä Berliinistä), mutta Katerina Ivanovna ei usko tätä: ”...ettei Amalia Ivanovnalla ole mitään vateria koskaan ollutkaan, vaan että Amalia Ivanovna on pelkkä pietarilainen suomalaisjuoppo, joka on aiemmin ollut jossain kyökkipiikana tai ties vaikka sitäkin pahempana” (s. 489, Olli Kuukasjärven suomennos)

- M. Vuori (Lea Pyykön tarkistama) on kääntänyt Amalia Ivanovnan isän virolaiseksi… s. 368

- venäläisessä versiossa tsuhonka, joka kyllä tarkoittaa suomalaista...

- Mihail Bahtin, Dostojevskin poetiikan ongelmia: Rikos ja rangaistus polyfoninen romaani

- Raskolnikovin sisäinen monologi heti kirjan alussa (Sisar Dunja uhrautuu veljensä vuoksi) on Bahtinin mukaan mikrodialogi (Bahtin s. 113-114): sanat ovat kaksiäänisiä ja äänet käyvät kiistaa (...oletteko mitanneet uhrinne suuruutta (Sonjakin)? Entä jos voimanne eivät riitä? Minä en halua teidän uhrianne, Dunja, en halua, äitiseni!)

- Dostojevski ja ideat. Bahtin sanoo, että esim. Sonjaa on tarkasteltava Dostojevskin idean prototyyppinä (ehkä siksi Sonja ei mielestäni ole kiintoisa hahmo ollenkaan.) (Bahtin s. 138) tai sitten absoluuttinen hyvyys ja lammasmainen uhrius ei ole ollenkaan kiinnostavaa

- Dostojevskin muotoa luovasta ideologiasta puuttuvat kaksi ideologian peruselementtiä: yksittäinen ajatus ja järjestelmä. - D:n ideologiassa ei siis ole yksittäisiä ajatuksia eikä myöskään järjestelmän ykseyttä

- D kehittelee ideologiaansa dialogisesti, mutta ei kuivan loogisesti, vaan asettamalla yhteen kokonaisia yksilöllisiä ääniä (Bahtin s. 140)

- Bahtin siteeraa saksalaista Otto Kausia: Dostojevski on päättäväisin, johdonmukaisin ja järkähtämättömin kapitalistisen ihmisen runoilija

- Bahtinin mukaan Kaus oli oikeassa, sillä polyfoninen romaani saattoi toteutua vain kapitalismin aikana ja Venäjällä kapitalismin tulo oli lähes katastrofaalinen

- Kapitalismi kohtasi Venäjällä äkisti sosiaalisten maailmojen ja ryhmien koskemattoman monimuotoisuuden.

- Kääntäjä Olli Kuukasjärvi kirjoittaa käännöksensä loppusanoissa, että Pietarissa oli Rikoksen ja rangaistuksen tapahtumien aikaan nousukausi

- Jotkut putosivat silloinkin yhteiskunnan rattaista. Koskettava kuvaus oli nuoresta noin 15-16 -vuotiaasta tytöstä humalassa ja todennäköisesti raiskattuna (silkkipuku repeytynyt ja päälle ikään kuin väkisin puettu) s. 59

- Dostojevski kuvaa kuhisevaa Pietarin alaluokkaa ja ympärillä on kalkkia, rakennustelineitä, tiiliä, pölyä (nousukausi, voimakas rakentaminen, riisto) s. 8

- Sonja ja Dunja jotenkin liian ihannoituja hahmoja, Katerina Ivanovna elävämpi ja Amalia Ivanovna varsin lihallinen, pelkkää särmää

- Viktor Jerofejev kirjoittaa kirjassaan Miehet Sonjan hahmosta seuraavasti: "Venäläinen korkeakulttuuri ei sietänyt tätä periaatteesta. Ostaminen ja myyminen sai sen vääntelehtimään. Se oli ainutlaatuisen epäkaupallista. Asian ydintä tajuamatta, yksityiskohtiin paneutumatta se julisti venäläisen naisen korvaamattoman arvokkaaksi. Juuri siksi venäläinen kulttuuri suhtautuikin niin kireästi prostituutioon. Sonetška Marmeladova. Eläviä, mutta myytävinä. Ympäristö kalvoi. Kaikki itkivät ja säälittelivät. Älymystö pohti, miten kitkeä SE pois. Älymystö (kansakunnan aivot) ei ylipäätään ole koskaan saattanut ymmärtää, että myös nainen tykkää naida. Tatjana Larina - puhdas ja viaton nuori tyttö, päähenkilö Puškinin runoromaanissa Jevgeni Onegin - TULEE? Mitä te oikein puhutte! Ei voi olla totta! Anna Karenina? Mutta ympäristöhän kulutti hänet loppuun!" (s. 145-146)

- Jerofejev käyttää Sonja Marmeladovia hyökätäkseen venäläisen sivistyneistön sovinnaisuutta kohtaan (nimenomaan 1800-luvun sivistyneistön, nykyäänhän Venäjällä ei mitään sivistyneistöä ole, intelligentsija hävisi siinä samalla kuin Neuvostoliittokin.)

- Jukka Mallinen Varastettua ilmaa -kirjassa on essee Kaksi patriarkkaa (Tolstoi ja Dostojevski)

- Dostojevskin mielestä lännen ateismi, katolisuus ja sosialismi ovat nykymaailman vaarallisimmat vitsaukset, mutta Venäjä voi pelastaa maailman ottamalla sen johtoonsa.

- Dostojevski näyttäytyy Malliselle kiihkomielisenä Solženitsyninä. Mallinen huomaa, että Dostojevskin maailmoja syleilevä ihmisrakkaus on sentimentaalista ja itse asiassa kirjailija oli antisemitisti (käytti juutalaisista sanaa žid)

- Ylioppilas Raskolnikovin ylimielisyys ja halveksunta yhteiskuntaa kohtaan lähti kohu-uutisesta. Pierre Francois Lassener tuomittiin vuonna 1835 ryöstömurhasta kuolemaan. Lassener julisti olevansa ”aatteellinen tappaja”.

- Taustalla Mallisen mukaan toinenkin, opiskelija Daniilovin tapaus vuonna 1866. Daniilov tappoi koronkiskuri Popovin ja tämän piian M. Nordmanin. Talonpoika M. Glazkov, kuten Rikoksessa ja rangaistuksessakin

- Dostojevski piikittelee journalisti Nikolai Gavrilovitš Tšernyševskiä – pidettiin Neuvostoliitossa Leninin edeltäjänä, hänen mukaansa on nimetty katuja – sillä Tšernyševski oli tunnetussa vallankumousvetoomuksessaan kutsunut talonpoikaista Venäjää kirveen varteen eli aseelliseen kansanvallankumoukseen

- Taustalla myös Napoleon III:n aatteet (kansa jakaantuu kahteen osaan: aktiivisiin ja passiivisiin)

- Raskolnikov kiehuu Mallisen mukaan omassa umpiossaan, atomisoitunut, yksinäinen antisankari

Romaanit:

· Köyhää väkeä (Bednyje ljudi, 1846)

· Kaksoisolento (Dvojnik, 1846)

· Netotška Nezvanova (Netotška Nezvanova, 1849) (suom. vuonna 1981 Eila Salminen osana kokoelmaa Valkeat yöt ja Veikko Koivumäki Minervan julkaisemana 2008)

·Vanhan ruhtinaan rakkaus (Djadjuškin son, 1859) (suom. Juhani Konkka, 1939)

· Narri kartanon valtiaana (Selo Stepantšikovo, 1859)

· Sorrettuja ja solvattuja (Unižennye i oskorblennye, 1861, suom. myös nimellä Alistetut ja loukatut)

· Muistelmia kuolleesta talosta (Zapiski iz mertvogo doma, 1862)

· Kirjoituksia kellarista (Zapiski iz podpolja, 1864, suom. myös nimellä Kellariloukko)

· Rikos ja rangaistus (Prestuplenije i nakazanije, 1866)

· Pelurit (Igrok, 1867)

· Idiootti (Idiot, 1869)

· Ikuinen aviomies (Vetšnyi muž, 1870)

· Riivaajat (Besy, 1872)

· Keskenkasvuinen (Podrostok, 1875)

· Karamazovin veljekset (Bratja Karamazovy, 1880)

Novellit:

· Роман в девяти письмах (1847)

· ”Herra Prohartsin” (Gospodin Prohartsin, 1847)

· ”Emäntä” (1847)

· ”Polzunkov” (1848)

· ”Heikko sydän” (1848)

· ”Rehellinen varas” (1848)

· ”Елка и свадьба” (1848)

· ”Vieras rouva” (Tšužaja žena, 1848)

· ”Valkeat yöt” (Belyje notši, 1848)

· ”Pieni sankari” (Malenkij geroj, 1849)

· ”Krokotiili” (Krokodil, 1864)

· ”Ikuinen aviomies” (Vetšnyi muž, 1870)

· ”Bobok” (Bobok, 1873)

· ”Pietarilaiskuvia” (Malenkie kartinki, 1874)

· ”Lempeä neito” (Krotkaja, 1876)

· ”Talonpoika Marei” (Mužik Marej, 1876)

· ”Poika Kristuksen joulujuhlassa” (Mal’čik u Hrista na jolke, 1876)

· ”Naurettavan ihmisen uni” (Son smešnogo čeloveka, 1877)

 

Muut teokset

· Kirjailijan päiväkirja (Dnevnik pisatel’â, 1873–1881)

· Talvisia merkintöjä kesän vaikutelmista (Zimnie zametki o letnih vpetšatlenijah, 1863)

· Kirjeet

 

Suomenkielisiä kokoelmia:

Valitut kertomukset. Heikko sydän (1848), Pieni sankari (Malenkij geroj, 1849), Rehellinen varas (1848), Emäntä (1847), Herra Prohartsin (Gospodin Prohartsin, 1847), Vaaleat yöt (Belye noči, 1848), Ilkeä tapaus (Skvernyj anekdot, 1862), Krokotiili (Krokodil, 1864), Lempeä luonne (Krotkaja, 1876), Naurettavan ihmisen uni (Son smešnogo čeloveka, 1877). Suom. Konkka, Juhani. 4. painos (1. painos 1960). WSOY, 2002. ··ISBN 951-02317-6-2.

· Valkeat yöt. Netotška Nezvanova (Netočka Nezvanova, 1849), Valkeat yöt (Belyje notšǐ, 1848), Pietarilaiskuvia (Malenkie kartinki, 1874), Bobok (Bobok, 1873), Poika Kristuksen joulujuhlassa (Mal’čik u Hrista na jolke, 1876), Talonpoika Marei (Mužik Marej, 1876), Satavuotias (Stoletnjaja), Lempeä neito (Krotkaja, 1876), Naurettavan ihmisen uni (Son smešnogo čeloveka, 1877). Suom. Salminen, Eila. 3. painos (1. painos 1981). Karisto, 2007. ··ISBN 978-951-23485-5-8.

· Vieras rouva. (Tšužaja žena, 1848). Suom. Ahava, Juho. 2. painos (1. painos 1908). Helmisarja 29. Hämeenlinna: Karisto, 1966.

Diat pusasi Pia Valkonen Lapinlahdelta pe 21.4.2017