Kansansivistystä

ti 9.5.2017

Voiton päivä tänään tai Popedin (День Победы). Neuvostoliittolaiset löivät fasismin murskaksi ja 9.5.1945 kello 00.03 Moskovan aikaa saksalaiset sotaherrat allekirjoittivat antautumisensa. Kuvioissa pyöri sellainen neukkuheppu kuin marsalkka Georgi Žukov. Heppu kuulostaa tutulta. Ehkä hänen mukaansa on nimetty katuja tai jotain. Kun Neuvostoliitto kaatui - tai mehän Turusen Riitan kanssa se kaadettiin kymmenien tuhansien muiden moskovalaisten kanssa mieltä osoittaen -, asuin Moskovassa Usievitšinkadulla, joka oli lähellä ulitsa Kuusinenaa.

Grigori Aleksandrovitš Usievitš nappasi laukustaan pikkuruisen punalipun, joka päänsä päällä hulmuten muudan pakolainen nimeltä Vladimir Iljitš Lenin pääsi palaamaan kotimaahansa, rodinaan. Näin Keskipohjalainen Lenin saapumisesta Tornion rautatieasemalle:

"Tornion rautatieaseman katolla liehui punainen lippu, joka näkyi jäälle asti. Siitä Usievitš-niminen nuorempi bolševikki muisti, että hänellä oli laukussaan pienempi punalippu. Kun Leninin reki ajoi hänen ohitseen saattueen kärkeen, hän työnsi lipun Leninin käteen."

https://www.keskipohjanmaa.fi/140140/vallankumous-tuli-junassa-venajan-lansirajalle/s/7eaad859

День Победы on vapaapäivä Armeniassa, Azerbaidžanissa, Kazakstanissa, Kirgisiassa, Moldovassa, Tadžikistanissa, Ukrainassa, Uzbekistanissa, Valko-Venäjällä ja Venäjällä. Torstaina kello 22 alkaen televisiosta tulee Ulkolinja Venäjästä. Pitää katsoa se, sillä olen lukenut jonkun turvallisuuspoliittisen raportin, jonka mukaan Venäjällä on Организация Договора о коллективной безопасности Armenian, Kazakstanin, Kirgisistanin, Tadžikistanin, Uzbekistanin ja Valko-Venäjän kanssa.

Kaikki nämä ovat maita, joissa toivoisin joskus pääseväni käymään. Yhden uzbekin tunsin. Konevitsassa oli nuori Anwar, joka oli saanut ortodoksisen nimen Januari. Muistan, että hän kertoi nimensä olevan jokin enkeli, vähempiarvoinen tosin kuin Mikael tai Gabriel. Ajatelkaa sen vironkreikkalaisen venäjää puhuvan räppärin taiteilijanimi on Mikael Gabriel!

Minulla on olemassa jokin puolustusministeriön ihan julkijulkinen turvallisuusraportti, jossa oli maininta Организация Договора о коллективной безопасности -liitosta, mutta enhän minä nyt sitä tähän hätää korkeiden kirjojen rivistöstä löytänyt. Muistaakseni raportissa oli persulaisen Venäjä-tutkija Arto Luukkaisen kirjoitus. Luukkainen ärähti minulle sähköpostitse ja kun vastasin blogissani, vaikeni kuin muuri.

Mälsää.

Joensuun rauhanryhmän kanssa pääsisi parin viikon päästä suoraan Lapinlahden rautatieasemalta bussilla Rovaniemelle sodanvataiseen miekkariin.  

"Lapissa pidetään 22.5.-2.6. Arctic Challenge Exercise (ACE17) lentosotaharjoitus, johon osallistuu tuhat sotilasta ja toista sataa konetta yhdeksästä Nato-maasta + Sveitsistä, Ruotsista ja Suomesta. Parhaaseen vasomis- ja pesimisaikaan lennetään vakoilulentoja ja harjoitellaan ilmasotaa ja -torjuntaa Pohjoiskalotin taivaalla ja maassa. Suomessa keskuspaikka on Rovaniemi. Sotaisaa harjoittelua vastaan järjestetään mielenosoitus Rovaniemellä ma 22.5. aamupäivällä."

http://www.joensuunrauhanryhma.org/alustuksia/miekkaritiedote2017/

Sain miekkariretkestä rekrytointipuhelun isä Hannu Ketoharjulta Joensuusta. Olen nyt kuitenkin kieltänyt itseltäni kaiken muun siksi aikaa, että saan tehtyä estetiikan ja kirjallisuusanalyysin lopputehtävät, TAIP:n (en ikinä muista netistä lunttamatta, mikä taiteen ja kulttuurin perintö -kurssi se meidän sinne, tänne ja tuonne sinkoileva nettiluentosarja oikein on, sinkoilkoon sinne tänne ja tuonne, semmoisesta minä juuri pidän!) luentopäiväkirjat sekä kirjallisuusteorian lopputehtävän uusiksi.

Mindfullness

Tässä menee vielä valovuosia ennen kuin voi edes ajatella mitään muuta. Siitä huolimatta meinaan katsoa Venäjä-ulkolinjan. Koska en halua perjantaiksi päänsärkyä, katson Ulkolinjan netistä. Siunattu Yle Areena! Ylen Areenalta katsoin putkeen Pressiklubit, jossa olivat Katju Aro, Li Andersson ja nyt Antti Rinne. Kannatti katsoa. Kannatti myös katsoa vähän aikaa A-studiota, jossa toimittaja Jan Andersson ihan tosi mielessä tiukkasi sosiaaliministeri Juha Rehulalta soten rahoitusmallista. Kerrankaan ei päässyt ministeri vähällä. Koskahan kokoomusministerit pannaan Ylessä yhtä tiukoille? No, omnipotentin julli-Häkkäsen (kök.) spinnausta öin päivin jauhavaa suuta ei pysty ilmeisesti kukaan tukkimaan.

Hesarin kuukausiliitteessä oli erinomainen juttu Sari Essayahista (krist.) ja hänen nohevasta tyttärestään Noora Knappista (krist.). Haastattelu oli syvää luotaava ja haastateltavat epäsovinnaisia, suorapuheisia ja teeskentelemättömiä niin kuin olen sivusta seuraten ymmärtänyt Essayah-Knappin perheen olevankin.

Tai no suhtautumista tasa-arvoiseen avioliittolakiin en tässä yhteydessä nyt ota esille. Ei se yhtään sen hipleämpää taida olla Lapinlahden luterilaisessa seurakunnassakaan. Ymmärsin reformaatioluennolla eräästä kokoomusyleisöpuheenvuorosta, että kirkonmenoja voidaan uudistaa vaikka minkälaisen rokinrenkutuksen suuntaan, kunhan vain papit eivät vihi homoja. Jes.

Kaskikuusen kansalaisopistoa tahdon kuitenkin kiittää, että meillä sellainen sivistyslaitos on. Kävin luterilaisessa seurakunnassa pastori Juha Heikkilän reformaatioluennoilla, mutta juuri itse reformaatioalustuksen aikaan olin Kelan uupuneiden naisten kuntoutuksessa Kerimäellä. Ylihuomenna tarjolla on itse Wille Riekkinen, josta viimeksi kirjaston lukupiirissä ollaan mietitty, missähän emerituspiispa piilee.

Joku oli vilauksen Wille Riekkisestä televisiossa nähnyt ja puhumassa tapansa mukaan lempeän viisaita. Mietimme otsa rypyssä, mikä ohjelma se oli ja sehän oli Anastasia Lapshuin sekä Markku ja Johannes Lehmuskallion dokumentti Pyhä. Helevetin hyvä dokkari. Pyhästä tui mieleen, että Ortodoksiviestin piispakirjoituksessa Isä Esipaimen Ambrosius kirjoittaa, että sellaiset kirkot ja uskonnot menestyvät, jotka tarjoavat mahdollisuuden yhteisöllisyyteen, näkymättömään läsnäoloon ja kohtaamiseen sekää vahvaa uskoa ja kannustusta ihmisen kasvun mahdollisuuksiin.

Ortodoksinen kirkko - on pakko myöntää - tarjoaa parhaat puitteet kyllä näkymättömän läsnäolon kohtaamiseen.

Ja jotain piispa elintasokuilustakin kirjoitteli, mutta erityisesti silmiin pisti se, että piispa kirjoittaa meidän eläneen yli varojenne. Puhu nyt vain omasta, rikkaiden, puolesta! Uskallan väittää, että köyhä, joka nyt itkee toimeentulotukensa ja psyykenlääkkeidensä perään Kelan turvamiesten valvonnassa, ei ole elänyt yli varojensa. Turvaverkkomme eivät ole enää kunnossa, eikö tätä nyt yhteiskunnan yläpäässä millään voida tajuta?

Se kansan sivistys

Kun sunnuntaiaamuna kirjoittelin, että ei herranjestas, en aio olla rauhallisesti vanheneva nainen, joka käy kansalaisopiston porsliinimaalauskurssilla ja sisustelee vain keittiötään, pakkohan sitä on olla muutakin vanhuuden mallia kuin alati uhrautuva hoivamummeli, mietinkin sitten lopun päivää, että oikeastaan, hemmetti, olisihan se mukavaa olla vain ja mennä mukaan juttuihin, joita muut järjestävät.

Se siitä sitten. Ajatusta kesti sunnuntai-iltapäivän ja -illan. Heti seuraavana päivänä jäin kiinni ja taisin luvata itse taas ryhtyä järjestelemään! No, jos ei sotakirjallisuuspiiristä tule mitään eikä sinne kukaan halua, voin kuitenkin varmaan itse valmistautua piiriin ja siinä sivussa sivistyä. Matti toi jo kaupasta toimittajaopiskelijakollega Mikko Vienosen Alma Media historialehden Hitleristä. Suomen natsiaikaa tunnutaan siinä käsittelevän melko monipuolisesti.

Heti, kun sotakirjallisuuspiiristä tuli puhe, tuli mieleen ainakin viisi (kymmenen) kirjaa, jotka pitäisi lukea. Olen sosiaalinen lukija. Haluaisin lukea kaikkea sitä sun tätä siten, että saisin sitä mukaa tekstaroida lukemastani. Minun sotakirjallisuuspiirissäni luettaisiin ensin Ville Kivimäen Murtuneet mielet, sillä pelkään, että sonkajärveläinen kommunistijohtaja pitää siitä minulle jossain käänteessä vielä pistarit.

Tai oikeastaan lukujärjestys voisi olla tämä:

1) Pohjaksi Aapo Roseliuksen, Oula Silvennoisen ja Marko Tikan Suomalaiset fasistit (tätä ei varmaan saa julkisrahoitteisessa sivistyslaitoksessa kansalaisilla luetuttaa, joten pitänee lukea se itse pohjaksi kesän aikana. Arvelen, että kirjasta saa selkoa siitä, miten ihmisten mielet 1930-luvulla Suomessa muokattiin sotamielisiksi. Sama fasismi tekee nykyäänkin vaivihkaista tehtäväänsä.)
2) Ville Kivimäki Murtuneet mielet
3) Väinö Linna Tuntematon sotilas
4) Paavo Rintala Leningradin kohtalonsinfonia
5) Kalle Päätalo Tuulessa ja tuiskussa (minua tietysti kiinnostaa erityisesti se, kuinka Kalle joutuu Oulun iloitteluista Lahden Hennalan kautta sukupuolitautisairaalaan.)
6) Sami Hilvo Viinakortti
7) Teemu Keskisarja Raaka tie Raatteeseen
8) Teemu Keskisarja Hulttio
9) Pentti Haanpää Yhdeksän miehen saappaat
10) Pentti Haanpää Korpisotaa
11) Marja-Sisko Aalto Tappavaa lunta