Postlokaalisen maailman apokalyptikko

to 29.6.2017

"Media, moderni tiede, feminismi on vaatinut modernille ihmiselle oikeutta hallita ruumistaan ja nauttia seksuaalisuudestaan, tajuntateollisuuden toimijat kirjailijoista, seksuaaliterapeuteista paikallisradioiden tiskijukkiin ovat tehneet pilkan kohteiksi kyläyhteisöjen seksuaali-ihanteet: absoluuttinen moraalin, neitsyyden kunnioituksen ja aviollisen uskollisuuden."

Siinä siivu taas emeritysprofessori Matti Sarmelaa, johon aina törmään, kun etsin jotain muuta. Heeboa kannattaa lukea, vaikka useassa kohtaa tämä haikaileekin puhtaiden neitsyiden perään. En takerru nyt siihen. Ja melkoinen postlokaalisen maailman apokalyptikkohan Sarmela on, mutta osuu monessa kohtaa valitettavan oikeaan.

En kuitenkaan usko, että ihmiset, se 99 prosenttia maailman väestöstä, ovat niin tyhmiä, kun Sarmela vimmautuneena kirjoituksissaan antaa ymmärtää. Antaa globaalikapitalismin tukehtua omaan mahdottomuuteensa. Ja muistakaa, että maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki on sanonut maailmassa olevan meneillään valtaisa kollektiivinen oppiminen. Ihmiset keskustelevat keskenään ja ovat jo lakanneet taputtamasta, kuten dandysosialisti Timo Harakka joskus toivoi. Globaalikapitalismi ei saa enää ablodeja, olettehan huomanneet.

Mielestäni globalisaatio ja globaalikapitalismi ovat eri asiat. Globalisaation avulla voimme yhdessä kampittaa globaalikapitalismin. Ja siihen tarvitaan niitä pikkuruisia ja idealistisia nykyvihreitä, jotka puhuvat kansallisperhosista ja lemmikkieläinten oikeuksista. Toki myös työttömän ja työttömyysuhan alaisen suomalaisen lihansyöjämiehen puolesta tulee puhua.

No niin! Suomen Kuvalehdessä jokunen numero sitten oli enolaisen feministiekologiteologi Pauliina Kainulaisen haastattelu. Ihanata, ihanata, Kohtuus vaarassa -liike toimii yhä. Saan sieltä edelleen sähköpostia. Pauliina Kainulainen lausui haastattelijalle olevansa jo iltapäivän puolella, joten se tuo huolettomuutta elämään. Ei tarvitse päteä. Jotain oli tapahtunut Kuopion piispanvalintataistelun yhteydessä, jotain, mikä ei ollut mukava kokemus, en tiedä, ehkä piispanvaalikampailu on yhtä absurdi näytelmä kuin poliittiset vaalitaistot. Niistä minulla on kosolti kokemusta ja voin sanoa, että ne eivät ole meikäläistä varten. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa vassunaisien kesken oli vielä hyvä fiilis, jotain tapahtui, ehkä me vain lakastuimme persuvyörytykseen.