Oikaisu Elsa Heporaudasta ja Puumalan Sahalahdesta merkinnän loppupuolella

Rehellinen jänistä ajava koira

pe 21.7.2017

Tänään on Pilkku Oy:n johtaja-perustajan Marita Salosen syntymäpäivä. Marita tietää yrittämisen ilot. Sen tiedän. Mekin. Tilikausi vaihtui. Juu.

Pimu on nyt maansa myönyt. Kauluri päässä ja Matin vanha teepaita päällä, ettei pääse repimään ompeleita. Ponnistelu on kahdeksi viikoksi kielletty. Naisen elämä on sellaista, sanoin Vanhalle Rouvalle, kun tultiin leikkauksesta ja silittelin Häntä. Kymmenen päivän päästä on jälkitarkastus. Tästä jos Vanha Rouva selviytyy hengissä, pitää alkaa kontrolloida syömisiä. Pimun bravuuri on ryöstää kissojen ruoat, ei kissojen kiusalla, vaan nousevan uroksen, Pyryn. Pyryä Pimu ei laskisi edes poijjan omalle ruokakupille.

Tänään aloitan Gynonyymi-runon analyysitehtävän. Kylläpä tuli somaan saumaan se Gynonyymi.

Tori.fi:n koirailmoituksia kurkkailen monta kertaa päivässä. Minä jotain aavistelin viime talvena, aavistin, että Pimun rinnalle pitää saada nuori koira kasvamaan. Mutta nämä ilmoitukset ovat oikeasti päiväni valo aamutekstarien jälkeen tietysti: Otsikko oli Rehellinen jänistä ajava koira. Ostetaan. "Qnko sinulla Jänistä ajava koira,mutta et jostain syystä pääse itse metsästämään,minä voisin otta sellaisen koiran metsästyskaudeksi käyttöön tai voisin myös ostaa valmiin jänistä ajavan uros koiran."  

Oikaisu Elsa Heporaudasta
ja Puumalan Sahalahden Koposista

"Kuten aiemmin jo kirjoitin, saha siirtyi Enso Gutzeitille noin 1910, Koponen oli Sahanvalttarina suurin piirtein vuoteen 1904, mutta sahanvalttarihan ei siis sahaa ole mitenkään omistanut, on ollut vain työnjohtajana siellä. hänen poikansa on jonkin aikaa jatkanut sahan johdossa, mutta hänkin on kuollut 1918, eli kumpikaan näistä Koposista ei ole ollut edes elossa teidän sukutilan nurinmenon aikaan. ja mitä tulee Hästeskoihin, heidän ainoa sidonnaisuus sahaan on se, että Koposen Elsa meni naimisiin Hästeskon kanssa ja häät on kai juhlittu Sahalla."

Sain tosiaan Anonyymilta sähköpostia oikaisuna Elsa Hästesko (myöh. Heporauta) ja Sahalahden Sahan hoitaja Lauri Koposen vaiheita. Otan oikaisun kiitollisuudella vastaan, mutta huulet itsetyytyväisyydestä kireänä kirjoitettua kysymystä siitä, miksi minä en ole "viitsinyt" ottaa selvää oikeista historian faktoista, kirvoitti minussa täysin vittuuntuneen viestin. Siis viitsinyt, voi vitun karvat:

Joo, en viitsinyt, kun kaikki päivät kuluvat niin nopeasti hopeisella napanöyhtäharjalla navan mutkia harjatessa. Sitten pitää ottaa kivaa rentouttavaa hierontaa ja oikoa aina välillä verhoja. Minä kun olen tällainen rakennusmestarin rouva. No en viitsinyt sen takia mennä serkkuseuroihin tästäkin asiasta valittamaan, narisemaan ja itkemään, kun ei mulla tukevasti keskiluokkaan päässeiden parempiosaisten kanssa, joiden velat inflaatio on syönyt ja joiden nousu köyyhydestä on tapahtunut ihan itse omalla työllä - juu, vittuvittuvittu, kyllä me prekaarisukupolvikin oltais joskus jotain "oikeata" työtä tehty, jos vain niitä olisi ollut. Mutta kun lamavuoden 1993 jälkeen on ollut tarjolla vain pätkää, silppua ja luokattomuutta. Saatana, kun alkoi vituttaa sana viitsiä.

Saatana, en ole viitsinyt tutkia Sorjosten tai Tiusasten sukua, kun on vittupitänyt lapsille saada vittuvoita leivän päälle aivan olemattomilla vittueväillä, kun saatana uusliberaalikokoomussuomi vittuilee vain päin naamaa. No niin. Nyt rauhoitun ja alan kirjoittaa runoanalyysia Raisa Marjamäen runosta Gynonyymi. Asta Lepän kirjassa Voittajien varjot, elämää eriarvoisten tasavallassa on muuten yhtenä alaluokan tunnusmerkkinä se, että käytää vittua välimerkkinä. Siitäs saitte.

Huomenta, kiitos. Ihan selvennykseksi siihen, miksi en itse ole "viitsinyt" näitä asioita tutkia on se, että en ole historian tutkija. Olen koulutukseltani toimittaja. Sivuaineenani luin slaavilaista filologiaa ja kansainvälistä politiikkaa. Myöhemmin innostuin kesäyliopistossa yleisen teologian opinnoista, mutta sitten. Sitten tuli Venäjältä mies, tulin kaksi kertaa peräkkäin raskaaksi, toinen lapsistani syntyi pienenä keskosena ja toinen tuli heti perään. Lasten biologinen isä meni psykoosiin sinä kesänä, kun asuimme mun isän luona Puumalassa ja kertoili mulle näitä juttuja.

(Vielä lisään tähän myöhemmin, että oikea historian tutkija ei tyydy google-tietoon. Pitää päästä niin lähelle alkuperäislähteitä kuin mahdollista. Luin kyllä Elsa Heporaudasta tehdyn postuumin elämäkerran joskus vuonna 2007, mutta en muista siitä mitään, sillä keväällä 2007 sain ensimmäisen aivoinfarktivaroituksen. Vasemmasta silmästä alkoi mennä näkö ja luulin, että verkkokalvoni repesi. Ei se ollutkaan sitä, vaan verenpaine huiteli jossain katossa. Haha, olin taittamassa Soleaa ja Mikkelin ortodoksisen seurakunnan sivua. Olen aina ollut hyvä stigmatisoitumaan, mutta siinä kohtaa ihan aikuisten oikeasti otin verenpaineekseni ei ainoastaan Mikkelin ortodoksisen seurakunnan ongelmat, vaan koko perkeleen ortodoksisen kirkkokunnan. !!!!!!!!!!!!!!!!!!! En edes muista sitä, luinko Elsa Heporauta -lätisevän elämäkerran ennen vain jälkeen TIA-kohtauksen, mutta se oli niin sovinnainen, imeläpussi leuan alla kirjoitettu, että ... ööö.... en vain muista siitä muuta. Kuin että lätilätilätilällällälläää. )

Tässä jatkuu viestini anonyymille: Ei vain ole ollut mahdollisuutta. Lisäksi yhteydet äidin sukuun ovat hiipuneet. Itse asiassa sieltä suunnalta ei ole ketään edes elossa, sillä Tiusasten miehet kuolivat MBO:hon tai muuhun sellaiseen aikuisiän diabetekseen jo 50-vuotiaana. Tässä nimittäin mietin, olisiko kauna sittenkin siirtynyt äidin kautta meille. Äitihän se aina kirahti, että Hästesko huuliensa välistä.

Tätä on vaikea selittää. Köyhän ihmisen huono itsetunto? Vaurioitunut minäkuva? Jotain sellaista äidissä oli - äitiä selvästi keljutti, että joku on ensin tavallinen Koponen ja sitten Hästesko ja jotenkin "tekeytymällä" Heporauta, kyllähän Elsa Heporauta tiesi, mistä naruista vedellä, edisti hankkeitaa establishmentrouvien kanssa, jotain sellaista kitkeryyttä äidissä oli, kun lausui sanan Hästesko. Elsa Koposenakin kirjailija oli Puumalan eliittikermaa tietenkin, pitää ottaa huomioon, että mun äiti oli köyhän körttisaarnaajan tytär, ja kaukaa Kaipaala-Ryhälän salolta. Tiusaset olisivat taatusti olleet punikkeja, jos joku olisi sosialismin aatteesta kertonut. Valitsivatpa asemansa kohotukseksi körttiläisyyden niin kuin täällä Lapinlahdella Sari Essayahin isovanhemmat helluntalaisuuden (Lapinlahden Mäkikylän pieneläjien ja mökkiläisten herätys oli helluntailaatua). Lut. kirkkohan oli ennen vanhaan kypäräpääpappijärjestö, ei siellä köyhien asiaa kukaan ajanut. Siksi tuli näitä "lahkoja" ja "herätyksiä". Isän tragediaksi jäi se, että joutui lähtemään sukutilalta, vaikkei mitään muuta olisi halunnut elämässä niin tehdä kuin ryhtyä maanviljelijäksi. Siinä kohtaa meidän perhettä tuli sosiaalisen statuksen lasku, joka tuntuu vieläkin. Minussa. Sisarukseni suurten ikäluokkien eläjinä ovat kohonneet tukevasti keskiluokkaan eikä heidän ole koskaan tarvinnut pelätä (haha kepulaisia kunnan toplokkaita haha) henkensä edestä.

Äitihän olisi Vyyhtilän sukutilan emäntänä taas kokenut sosiaalisen statuksen nousun, mutta ei halunnut sosiaalista nousua sillä tavalla, kun oli ollut kansahuollon virkanaisena sota-aikaan. Äiti halusi jotain muuta, maailmalle, parempaa, akateemisempaa, oppineempaa elämää, mutta joutuikin sitten kiertelemään ympäri Suomea alimman luokan kansalaisena, maatalouden sekatyöläisenä. Meillä ei työläisaatetta sen takia koskaan perheessä ollut, että sekä isä että äiti häpesivät sitä, mitä oli tapahtunut. Oikein kadehdituttaa sellaiset työväenliikkeen jälkeläiset, joiden vanhemmat ovat olleet ylpeitä luokka-asemastaan.

Lisäy: Jotain historian havinaa oli muuten siinä, että lasteni biologinen isä, Lenigradin valtionyliopisto drop-out, progea kuunteleva amerikkalais-osholainen ortodoksihippi, työskenteli Suomessa seitsemän vuoden ajan maatalouslomittajana. Piti työstään ja oli ylpeä siitä, että opetteli uuden ammatin vielä ennen kuolemaansa. Hänhän sanoi Suomeen tullessaan, että tulee tänne vain kuolemaan. Minä sen kyllä kuulin, mutta ajattelin, että katsotaanpas, otetaaan nyt koira, synnytetään lapsia, hankintaan kaksi autoa (Leonidin Ladan ostimme ensin alapitkäläiseltä naapurilta ja sitten, kun se meni aivan romuksi, ostimme siskon sinisen ja nätin ja hyvänä pidetyn Ladan.) ja katsotaan sitten, joutaako mies kuolemaan. Ainoa sukulainen, jonka kanssa löysimme (sähköpostissa) yhteisen kielen, on Mikkelin hauska serkku, joka on koulutukseltaan ties mitä lastenohjaajaa, mutta on yrittäjämiehensä kanssa yrittänyt vaikka mitä - taksikuskaamisesta lähtien.

Mitäs me Sorjosten menestysyrittäjät! Nauran nyt niin, että tenat kastuvat. Vesi tirsuu silmistänikin. Tiedättekö, mitä on sellainen mielipuolinen nauru? Sellainen, joka lähtee yhtä paljon itkusta kuin naurusta. Sellainen - ei edes karjalainen ilo pintaan, vaikka syän märkänis - ei nauran nyt naurua, joka on täynnä vihaa ja katkeruutta. Tällaisesta naurusta lähtevät tapahtumat, jotka johtivat 22 000 muun kanssa Fellmanin pellolle Lahteen, varoitan, olen varoittanut.

Me olemme olleet siellä. Meidän perhe oli siellä. (Kaisa Salmen performancessa muutama kevät sitten.)

Niin ja sitten mun lasten biologinen isä kuoli. Piti sekin hoitaa hautaan. Perehdyn näihin asioihin, kunhan saamme rakennusliikkeen velat maksettua, kolme vanhaa raksajäärää (mun mies yksi niistä) kunniakkaasti eläkkeelle ja omat tyttäret maailmalle. Sitten alan viljellä puutarhaa ja koetan keksiä jotain, millä elän (mullehan ei ole kertynyt mitään eläkettä, vaikka vittuvittuvittu maksoin YEL-maksuja koko 1990-luvun, maksoin liian vähän, aivan vittuvittuvittu turhaan.) ja tietysti tutkin sukujani. Otan selvää kaiken muun muassa Tiusasista. Kaivan vaikka Tiusaset haudoistaan, kuten Salvador Dalin nyt kaivavat. Oli muuten ihan Dalin nenä sillä oletetulla tyttärellä, joten tytär se varmasti on.)

NO niin. Kiitos, oikaisen.

Pia

PS. Olen katkera ja vihainen siitä, että koko sen ajan, kun minulla on ollut lapsia, on pitänyt elää polttava reika mahalaukussa. Anna oli vuoden ikäinen ja Maria kaksi, kun WTC-tornit rysähtivät ja globaalikapitalismi ajautui jatkuvaan kriisiinsä. Jos WTC-tornia päin ajaminen oli Al-Qaidan isku eikä USA:n oma Pyhän Sodan Oikeutushämäysoperaatio, olen sitä mieltä, että amerikkalaisten joka tapauksessa olisi tullut mennä itseensä.

Amerikkalaisethan ovat tämän maailman paljolti sössineet. Keksikööt nyt vastauksen. Mitä sanoo Chigagon koulukunta nyt? Miten suu pannaan, uusliberalistit?

Mikä vittu tässä systeemissä, ihanassa täysin vapaassa länsimaisessa markkinataloudessa oikein on, kun se tuottaa vain pahoinvointia? Joku mättää. Mutta eiväthän globaalikapitalismia käy arvostelemaan sellaiset, jotka hyötyvät siitä. Keskiluokka aina vain luulee pysyvänsä keskiluokassa, koska on omin pikku kätösin rakentanut itselleen Hyvän ja Turvallisen Elämän. Jotkut ovat kapitalismin nopealla kaistalla, kun ovat niiiiiin hyviä. Mitäs vittua heistä, joilla turvaa ei ole tai ovat kapitalismin hitaalla kaistalla, voi voi. Kaivelkoot elantonsa roskiksesta, kunhan vain eivät tule meidän kotikadulle roskiksia kaivamaan (Kristiina Kouros, Päästääkö vai pitääkö kiinni, Savon Sanomat, kolumni 28.2.2004)