Nefeš

pe 14.7.2017

Halosen Olli toi Pimun harharetkiltä pihaan. Pimu on selvästi vittuuntunut Pyryyn, koska Pyry liehittelee Mattia. Matin kanssa pääsee jännittäviin paikkoihin, kuten lentokentälle. Vanhaa narttua ottaa nuori kaveri aivoon. Pyry osaa ottaa tilan aivan samalla tavalla kuin Osku. Nytkin koira änkäsi tähän keittiön sohvalle, vaikka tässä ei oikein venäjän sanakirjan, Houellebecqin Maaston ja kartan, Vartiotornin, puhelimen ja muistiinpanokirjan virkaa tekevän Coelho-kalenterin lisäksi oikein ole tilaa. Päätä särkee ja silmäluomet luppasevat. Ota tässä tirsat, kun takana on kalalle haiseva villava kalkkunakoira.

Vartiotornin toi ovesta tupsahtanut Jehovan todistajasisar Marsu. Uusimmassa, numerossa 4/2017 on juttu siitä, mitä Raamattu sanoo elämästä ja kuolemasta. Jutusta sain otsikon, nefeš, sana on hepreaa ja se tarkoittaa elämän henkeä. En oikein jaksa uskoa kuolemattomaan sieluun, tosin en voi julistaa, etteikö sielunvaellusta ole - se ei ole peruste, että minulta nefeitseltäni puuttuu sielunvaelluksen kokemus. Tästähän olen kirjoittanut useasti. Olisihan se kiva, että sielut vaeltaisivat ja että tietoisuus säilyisi kuoleman jälkeen, mutta.

Kaikkein uskottavimmalta sanallistukselta vaikuttaa juuri nefeš, elämän henki. Se vain tulee ja menee. Jumala yksin tietää, mistä ja minne. Nefeš on lahja, se tekee elämästä pyhän, ei elämää saa esimerkiksi eutanasioida. Morfiinia saa antaa elämän loppuvaiheessa, vaikka tuleva vainaja siitä riippuvaiseksi tulisikin, riippuvuudet siinä kohtaa elämää ovat aivan yhdentekeviä, tuskin elämänloppuvaihemorfiinit kenestäkään väkivaltaista rähinöitsijää tee eikä kait todellisuudentajulla ole ihan viime hetkillä suurtakaan merkitystä.

Jotain muuta piti vielä. En muista, nukahdin Pyryn kanssa sohvalle ja heräsin siihen, kun se ökkömönkiäinen venytteli ja osui tassullaan suoraan mua naamaan.