Mari Mörö

ke 2.8.2017

Gerry Birgit teki hirmu hyvän jutun Soisalon Seutuun kirjailija Mari Mörön vierailusta Leppävirran Timolassa Kaisa Korhosen ja Reima Rouvisen rappiotilalla. Siihen ei ole mitään lisäämistä. Juttu oli oikein hauska.

Kerron nyt kulissien takaisista tapahtumista. Mitä tapahtuikaan Kaisan ja Reiman keittiössä, kun Mari Mörö sanaili puutarhafaniensa kanssa? Ei mitään. Minä hämmensin kasviskeittoa, pelkäsin, että soppa tarttuu jättiläismäisen kattilan pohjaan. Gerry Birgit etsi kahvinsuodattimia.

Ei olisi edellisenä päivänä pitänyt raahata vastentahtoista lasta pitkin Varpaisjärveä ja Iisalmea taiteen perässä. Kun sain penskan lauantaiaamuna anivarhain JHA:han ja JHA:n nokan kohti Leppävirtaa, olin jo aivan poikki. Viimeinen energiapisara tuli käytettyä lastautumiseen. Onneksi JHA on turbo ja kuutioita moottorissa riittää, tarvitsi vain hipaista kaasupoljinta, ja auto vei meidät Timolan kylälle. Paluumatkalla otin ylinopeussakot ja varmaan vielä rikemaksun puhelimessa puhumisesta. Tästä lähtien liikun vain Fabianilla, joka ei jaksa kahdeksaakymppiä kovempaa, vaan alkaa täristää ja puhkua pikkuruista moottoriaan.

Kyllä vituttaa, kiitos kysymästä. Ihan täysin turhaa rahamenoa tähän muutenkin epätoivon rajamailla kiikkuvaan taloustilanteeseen.

Kun Mari Mörö tupsahti kirjallisuustapahtumapihaan, olin niin naatti, että Gerryn kanssa vain jouksimme pitkin taloa huutelemassa Railia: "Tule tänne tunnistamaan kirjailija!" Tottahan me lehtikuvien perusteella eloisan Mörön tunnistimme Kaisantuvan ikkunan läpi, mutta tuntui turvallisemmalta, että kirjailijan otti vastaan kirjailija, joka hänet henkilökohtaisesti tuntee.

Sitä paitsi! Tunnustan! Olen kateellinen siitä, että Mari Mörö esiintyy Matti Mäkelän kirjassa Ihmisen olosijat kohdassa, jossa Mäkelä kuvaa eri kirjailijoiden kirjoitusasentoja. Mari Mörö kuulema kirjoittaa läppäri reisiään lämmittämässä. Lause mäjähti naamalle kesken joutavan pölinän asennoista. Tottahan esseekirjan luvussa tuli mainituksi venäläinen miesmiesmieskirjailija Viktor Jerofejev ennen Mari Mörön lämmitettyjä reisiä, joten hieman osasin aavistaa, että jotain pikku perverssiä on tulossa. Mutta silti. Tyrskähdin avuttomasti ja aloin hihittää hysteerisesti.

Nimittäin! Hiimailin 1980-luvun lopulla Mikkelin Hanhikankaan hippiyhteisön liepeillä, kun virittelin jotain seurustelun tapaista valokuvaaja Timo Kilpeläisen kanssa. Timo oli kiva - on varmaan vieläkin - ja lahjakas kuvaaja. Minulla oli kunnia esiintyä eroottisina ruumiinosina kuvatoimisto Gorillan arkistoon menevien aihevalokuvasarjassa. Olisipa mukava, jos joku aikakauslehti olisi tarvinnut minua - edes vittuna.

Auts, Gerry Birgit sanoi, että kun hän panee päälle oikeakielisyysvaihteensa, hän tähdentää, että vittu ei ole välimerkki. Edellinen kappale oli chav-jäljitelmä. Jos ette tiedä, mitä on chav, lukekaa Beverley Skeggsin Elävä luokka. Se ei ollut niin hyvä kuin luulin ja odotin monta vuotta.

Mari Möröstä oli noihin aikoihin tullut Mörö, sen muistan varmasti, ja jotenkin Timo puhui hänestä jo kirjailijana. Minä olin kateudesta ja mustasukkaisuudesta salaatinvihreä, kiitos Gerry Birgitille ilmaisusta, jonka keksi Soisalon Seutuun. En oikein päässyt enkä ehkä itse asiassa halunnutkaan sukeltaan Hanhikankaan hippiyhteisön uumeniin, meno oli minulle, sytämessäni puhtoiselle maalaisliittolaistytölle vähän liian roisia. Sisimmässäni vain halusin liudan lapsia, yrittäjähenkisen rakentajamiehen - en mitään taiteilijaa tai runoilijaa - suomenpystykorvan, suomenhevosen ja urakointikaivinkoneen.

Pystykorva meillä jo venäläisperheessäni on ollut. Suomenhevosen omistamme tällä hetkellä ja pihalla on antiikkinen Volvo-kuorma-auto, kaivinikone tästä vielä puttuisikin. Joten lakkaan heti valittamasta. No, eläketurva olisi ihan kiva, mutta onneksi Matilla on jonkinlainen eläke kertynyt. Lupaan vaihtaa Matin vaipat, kuten lupasin vaihtaa Leonidinkin vaipat. Leonid vain kuoli Kysillä loppujen lopuksi aika äkkiä, viisi päivää aikaa viisivuotiskuolinvuosipäivään, kestänkö kasassa, eikä koskaan ehitnyt vaipanvaihtovaiheeseen, kuten eivät venäläiset miehet yleensäkään. Kuolevat nopeasti saappaat jalassa.

Minä siis hämmensin Tatun, Sirkun, Reiman ja Kaisan keittiössä keittoa. Katju asuu jo muualla ja Tatukin teki muuttoa. Kaisan areenaa on enemmän tupa ja kasvitarha, keittiö ei ehkä ole hänen areenansa, kuten ei ole minunkaan, minä vain istun ja kirjoitan keittiössä kesäisin,. Olisi pitänyt organisoida Mari Mörö -homma niin, että olisimme vapauttaneet Matti Pulkkisen seuran puheenjohtajan keitonkeittämishommista tyystin. Puheenjohtaja oli valmistellut alustuksen Pulkkisen romaanista Ja pesäpuu itki ja oli .....

Maria soitti, että haluaa herätä. Koko kesän kuormittavin juttu on se, että minut voidaan taas ja aina keskeyttää. Kyllä vituttaa, kiitos kysymästä, mutta minkäs teet. Jatkan, kun voin. Julkaisen tämän puolivalmisteena.