Opintiellä taas

pe 11.8.2017

Luulinko minä, että kirjallisuuden perusopinnot olisivat sillä selvä, kunhan opinto-oikeuden loppuun mennessä palauttaa oppimistehtävät? Eipä juu, niin ei ole mikään selvää. TAIP240-oppimistehtävä tuli takaisin nuivin palauttein; hauskahan tätä oli lukea, mutta ei tämä taaskaan mitään kirjallisuus- tai edes kulttuuritiedettä ole. Nämä ovat jotain kolumneja, kirjoitti opettaja.

No ei perkele tekstini olekaan mikään perinteinen tenttivastaus, sillä saimme ohjeistuksen, jonka mukaan Taideinstituutiot ja kulttuuriperintö -luentopäiväkirja ei saa olla alustusreferaatti, mutta muuten meillä on vapaat kädet. Ei auta muuta kuin anoa lisää opinto-oikeutta ja tehdä luentopäiväkirjat uudelleen. Itse asiassa innostuin aivan! Nythän TAIP240-Kalevala-luennoitsija Tiina Piilola on väitellyt Kalevalan yöpuolesta, joten hänen väikkärinsäkin on käytettävissä Kalevala-oppimistehtävään.

En vieläkään ymmärrä, miksei Danten Jumalaisen näytelmän yhteydessä pohtia syntiä ja Risto Niemi-Pynttärin esille tuomaa contrapasso-käsitettä, sitä, että synti on se, kun saman himojen tyydytyksen on aina vain jatkuttava? Otin luentopäiväkirjaani varten esille Tuomas Akvinolaisen Summa Theologiaen ja katsoin, mitä Danten edeltäjä on synnistä ajatellut.

En minä muuten ihan pieleen Tuomas Akvinolaista tähän huhuillut. Wikipedia kertoo, että "Dante kuvasi Jumalaisessa näytelmässään Tuomaan taivaassa muiden uskonnollisen viisauden suurten edustajien kanssa." Hitsi, minulla on nyt oma Jumalainen näytelmä, löysin sen Matkuksen Kirjakassista. Se oli merkki! Minun on vielä palattava Jumalaiseen näytelmään!

Voisiko olla, että opettajalta kirjoitukseni vain pyyhki yli? Jospa opettajamme ei olekaan sellainen renessanssipersoonallisuus kuin öh toinen opettajamme. Jospa opettajamme ei ollut kuullutkaan Egon Friedellistä, jonka "Uuden ajan kulttuurihistoriasta nappasin sen, että  Dantessa keskiaika heittää ihmiskunnalle hyvästit ja luo varoittavan varjonsa siitä eteenpäin. Friedell ei sentään ole ihan sitä mieltä, kuten saksalainen kirjallisuustieteilijä Kondrad Burdach, että Dante olisi luonut renessanssin."

Ai niin! Niinhän se oli, että ei saanut sekoittaa kirjallisuuteen aatehistoriaa. Eikä etenkään teologiaa!!!!!

Minähän olen erikoistunut näihin tosi vapaa käsi  ja kaikki rajat rikki sekä yli -kirjoitelmiin, jotka saavat opettajapoloiset tai päätoimittajaparat solmuun. Koetin omaan ripulikakkatyyliini kertoa, että ensimmäisen luennon Kulttuuri ja muisti -alustaja Kustaa Vilkuna voi kyllä toivoa latautunutta lapsuuden nalleaan kanssaan hautaan ja sen varmaan sinne saakin, mutta kukaan ei kyllä hautaa tässä meidän nurkilla junan alle jäänyttä Myllystä rintakehästään haljenneena viimeisen mäyräkoiransa kanssa eikä kukaan sen puoleen asetellut junaradan epävirallisen ylikäyntipolun pieleen muistokynttilöitäkään.

Köyhilläkin on esineitä, jotka ovat muistoista latautuneita. Kun köyhä kuolee, ne joutuvat mustaan jätesäkkiin ja jäteastiaan. Myllysen omaisuus levisi jäteastian viereen. Siinä olivat sulassa sovussa meidän firman laudanpätkien kanssa - taiteilija Kääriäinen käy aina säännöllisin väliajoin hakemassa meiltä pienoisen polttopuukuorman - korvapuikot ja hiuskammat. Kävin pelastamassa pari muistoesinettä siitä merkityksettömien, mutta jotenkin perin liikuttavien henkilökohtaisten tavaroiden rykelmästä. Kun kirjoitan TAIP240-tehtävää uusiksi, käyn etsimässä Myllysen haudan ja ehkä vien pikkuruisen punaisen leikkiauton hänen haudalleen. Iloisesti vilkuttavan Hipon pidän itselläni muistona amisviiksekkäästä ikuisesti pojanoloisesta naapurista, jonka särisevä ääni joskus kantautui Meijerin pihalta ja joka usein lähti ennen kuutta lenkeilleen. Olisikohan tyhjiä pulloja etsinyt hengenpitimikseen?

Seinäjoella muuten on pullonkeräyskin tuotteistettu. Edelliskesän asuntomessujen aikaan näimme messubussin ikkunasta eteläpohjalaisen köyhän, jolla oli polkupyörän perässä korkea jollain kanaverkolla ympäröity kärry täynnään tyhjiä juomapulloja ja oluttölkkejä. Ihan mukava tili varmaan tulee pullonkerääjille Seinäjoen kesäkekkereistä. Pitää varmaan kerätä itsellekin sellainen kolmen kassin jemma - kolmella kassilla pulloja saa perheelle jo jotain ruokaa. Jemmaa voisi olla joko Jatua varten tai sitten ihan ikiomaa kassakriisiä. Kovin montaa koiranleikkausta eivät meidän perheen luottokortit vuodessa kestä.

Fabianiinkin pitää vaihdatuttaa jakopään hihna. Eilen Matti sai punaisen pyörälamppu-Ladan käyntiin lukion parkkipaikalta. Bensansyötössä oli ongelmia. On se vain niin hyvä, että Matti on ajanut Ladoilla joskus aikanaan rallia. Matti osaa asentaa Ladaa lennossa. Nyt meillä on näitä harrasteautoja pihan täydeltä. Oranssinpunainen Juhon Lada siirtyy lukion parkkipaikalta pressukatokseen, kunhan saadaan katos tyhjäksi.

Anna vieköön Fabianin mennessään, kun lähtee opiskelemaan, jos siitä enää siihen mennessä on mitään jäljellä. Minä haluan pyöreälamppu-Ladan omaan käyttööni. Se on kuin karamelli. Tosin pohja on läpimätä, mutta eiköhän siihen Viinamäen Riku jotain keksi, kunhan saadaan kaavittua jostain sen verran kokoon, että on pohjakassa, mistä maksaa auton hitsaus.

GBA-Saabia en halua antaa kellekään, sillä se on ostettu Leonidin Nurmeksen-naapurilta. RFU:lla olen kyytinyt maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäkeä Lapinlahdelta Rautavaaralle ja Rautavaaralta Kuopioon. RFU:n kyydissä Patomäki tsättäili puolustusministeri Carl Haglundin kanssa ja minä seurasin vain sivusta - voitteko kuvitella? Osasin olla ihan hiljaa! Oli meneillään EU-vaalikamppailu ja mielestäni oli tärkeää, että Patomäki näki Rautavaaran. Vieläkin tärkeämpää kuin se, että Rautavaara näki Patomäen.

Eniten vituttaa välillä kaikki

Eilinen meni palkkoja laskiessa ja maksuja miettiessä; missä järjestyksessä maksan laskut. Ei tässä mikään talous-hallinnon ammattilainen voisi olla. Tässähän sellainen kajahtaisi lepositeisiin alta aikayksikön. Voi, että oli vapauttavaa viime viikolla jutella yhden toisen samanlaisen yrittäjäpariskunnan puolikkaan kanssa. Siinä kuviossa mies säästää vaimoa, joka on firman substanssi, taloushuolilta. Meillä on toisinpäin. Minun pitäisi säästää substanssia, Mattia, taloushuolilta. Säästänkin niin, että aina välillä vain alan huutaa järjettömästi vaikkapa roskapussin ulosviennistä tai muruista keittiön pöydällä.

Ymmärrän aivan täysin autonasentajayrittäjää, joka joutui irtisanomaan ainoan työntekijänsä. Yrittäjä joutui jäämään itse vaille palkkaa, jotta sai työntekijälleen kaiken maksettua. Ei tätä voi kukaan muu ymmärtää kuin se, joka on tässä helvetissä möyrinyt. En minä ay-liikettä syytä, vaan kapitalismia.

Minun isoon ja pyöreään sorjospäähän ei millään mahdu se, miksi maksamme arvonlisäveroa lafkasta, joka ei ole kannattava. Tai olisihan tämä kannattava, jos jättäisin itseni täysin vaille palkkaa. Yhtenä vuonna pidimme lyhennysvapaata talolainasta. Maksoimme sinä vuonna vielä itsellemme jonkinlaista eläkettä, mutta palkkaa vain noin köyhyysrajan verran.

Viime tilikaudella maksoin itselleni palkkaa sillä seurauksella, että firma on juuri minun palkkani verran miinuksella. Tiedoksi vielä sekin, että me yrittäjät emme saa tästä irti edes suomalaista keskipalkkaa.

Verotusuudistukseni on nyt sellainen, että yritykset maksaisivat arvonlisäveroa vasta sitten, kun yritys tuottaa voittoa. Me voisimme maksaa vaikka kaiken saamamme voiton yhteiskunnan yhteiseen kassaan sen jälkeen, kun olemme saaneet tästä työntekijöiden palkat ja muut työnantajamaksut, oman palkkamme, eläkemaksumme ja yrittäjien työttömyyskassamaksut. Nyt joka kuukausi tilitämme noin neljä tuhatta euroa jonnekin + palkkojen työnantajasuoritukset noin neljä tuhatta euroa sekin. Ihan oikeasti, jokin tässä systeemissä mättää.

No, minäpä olen sitten kun kaikki tämä kasautunut velka on maksettu, ilmeisesti 90-vuotias pirteä eläkeläinen, joka puuttuvan eläketurvan puutteessa kerää pulloja saadakseen kaurapuuroa ja vetisiä makaroneja kaupasta. Siihen mennessä olen varmaankin käynyt jo EU-ruokajonossa. Elintasoni kohoaa huomattavasti ja pääsen ostamaan samat artikkelit paikallisesta Walmartista, mikä lienee täällä silloin - Tokmannin kuivaruokaosasto?

Lisäksi isot syövät kaiken. Ne voivat kilpailuttaa alihankkijansa järjestämällä vaikka pienyrittäjien kyykkyhyppelykisoja. Aina joku suostuu tekemään halvemmalla tai aina jollakulla on kivempi nassu.

Voisko joku vaikka Rakennuslehdessä tutkia suurten rakennusliikkeiden veroparasiittikytkentöjä? Rakennuslehdessähän on töissä STT:stä jariräsäs-doping-juttujen aikoinaan takia irtisanottu Johanna Aatsalo(-Sallinen). Vai onko tämä nyt sitten hiljaiseksi tutkivan journalisminsa takia säikäytetty? En enää muuten ikinä enää tilaa Rakennuslehteä. Lehden myyjät ovat keski-ikäisiä, vähän väsyneen kuuloisia miehiä, jotka aina lupaavat, että nyt Rakennuslehti on uudistunut ja että siellä on pienyrittäjiä kiinnostavia juttuja.

Ihan paskalätinää! Lisäksi ilmeisesti rakennusinsinöörit taittavat lehden. Se on ulkoasultaankin mielenkiinnoton ja tylsä.

Kotona on kiva olla

Nuoren toimittajan Noora Knappin kirjoitus Snapchat paljastaa kotihiiret eilisessä Matti ja Liisa -lehdessä oli ihana. Ei oikeasti tarvitse koko ajan olla menossa ja tulossa. Voi vallan hyvin joskus olla kotona ja nauttia iskän tekemästä makaronilaatikosta. Minä ihan hekumoin jo huomisella ja ylihuomisella. En lähde talosta mihinkään. Maria tulee illalla kotiin Järvenpäästä ja varmaan myös haluaa olla ihan rauhassa (jotta jaksaisimme viikon päästä Kirjakemmakoihin Puumalaan, voidaan vallan hyvin jättää väliin, lasten iskä, Leonid, ei karkaa mihinkään haudastaan, arvelisin.)

Mutten Matti ja Liisa on ulkoasu-uudistuksensa jälkeen muuttunut entistäkin pikkusievemmäksi ja jutut lyhyemmäksi. Matti ja Liisa on sovinnainen ja yllätyksetön selailulehti. Kivan pikkuporvarillinen. Ei särmän särmää. Ihan jees, ihan kiva. Ei varmaan muuta kukaan paikallislehdeltä odotakaan.