Mari Mörö ja vihreiden jakautuminen

su 6.8.2017

Kirjailija Mari Mörön alustuksesta "Luonto luovuuden lähteenä" riittää merkintöjä maailman tappiin. Olisin halunnut huudella jotain väliin kohdassa, jossa Mari Mörö viittasi vihreiden kahtiajakoon 1990-luvulla. Hän mainitsi lukeneensa Pekka Saurin Parempaa kuin seksi. Minäkin olen sen lukenut ja edelleen tuntuu siltä, että me 1960-luvulla syntyneet tulimme nenästä vedetyksi omassa sukupolvikokemuksessamme, vaikka Koijärven miekkareihin olinkin liian nuori - taisin olla Koijärven aikaan vielä Messilässä ratsastusleirillä tai sitten Heinolassa ratsastuksenopettaja Anna-Maija Heikinheimon siirrettyä hevosensa pois Messilästä.

(Me) maalaisvihreät tai kaikki kehä-Kolmosen ulkopuoliset näyttäydymme kirjassa epäuskottavina friikkeinä, kummajaisina, joilla sisäpiirille ei ollut hevon pyllyn merkitystä. Minä jopa taistelin tieni eduskuntavaaleissa keväällä 1991 Moskovan suurlähetystöön äänestämään ensimmäistä listalla olevaa vihreää naista Etelä-Savon vaalipiiristä. Kerronko tämän vielä kerran?

Keväällä 1991 halusin jatkaa Moskovassa opiskeluitani pidempään kuin säädetyt puoli vuotta. Gubkin-instituutin opettajat itse ehdottivat sitä meille, Turusen Riitalle ja minulle. Jätimme passit instituuttiin opiskeluoleskeluluvan saamista varten. Passien takaisin saaminen viivästyi, viivästyi ja viivästyi. Taisi lopulta muuten olla niin, että opiskeluoleskelulupaa ei sitä kautta tullutkaan, jotenkin semmoinen kutina oli ja piti suorittaa jokin outo kiemura. Joka tapauksessa tuli oltua Neuvostoliitossa jokunen kuukausi ilman virallista oleskelulupaa - !

Sillä aikaa, kun alkuperäiset passimme olivat nalkissa, oli Suomen eduskuntavaalien ennakkoäänestys. Minä ennakkoäänestyksen viimeisenä päivänä ja viimeisenä tuntina juoksin metroasemalta suurlähetystön ovenripaa nykimään, että antakaa mun äänestää passin kopiolla, pliis! Sain äänestää, vaikka viime tippaanhan se meni ja passin kopio oli epämääräinen suttu.

Semoinen työ tuli tehtyä.

Mutta se piti huudahtaa Mari Mörön alustukseen väliin, että Vihreä Puolue on toistaiseksi lopettanut. Uusimmassa Elonkehässä oli Ville Rantasen erinomainen ja perusteellinen juttu (Elonkehä, erään tarinan loppu s. 25 - 23) syistä, joiden vuoksi pänkäpäinen vastamäkeen tehty pitkä marssi oli ohi. Minä ja Ylä-Savon subcomandante Marcos lukeuduimme iisalmelaisiin notkujiin vai olimmeko me....? Niin roikkujia. ... Eipäs kun roikukkaita, me avitimme toimintaa, järjestimme juttuja Iisalmessa, mutta emme olleet jäseniä.

Minä jossain vaiheessa jopa kysyin Ville Rantaselta tekstarilla, voiko 50-vuotias täti-ihminen liittyä Marxilaiseen työväenliittoon - se kun tuli Vihreän Puolueen kera jotenkin viehkosti kylkiäisenä - perustelin kysymystäni sillä, että ViPu oli käsitykseni mukaan nuorempien juttu. Haha, en ole tottunut olemaan mukana sellaisessa, jossa kaikki toimijat ovat nuorempia kuin minä.

Se, missä en ollut eikä Ylä-Savon subcomandantekaan tainnut olla Iisalmessa mukana järjestämässä, oli itse asiassa tilaisuus, joka veti eniten muita kuin subcomandanten ja  minun tuntemaa porukkaa (tai no, porukka on väärä sana, sillä alle viisihän meitä aina oli, joskus kuitenkin saimme jopa itse Antti Sarvela Suuren kuuntelemaan Mikael Palojärveä, missähän Mikael tällä hetkellä lienee?)

Yleisöllisesti onnistunut tilaisuus oli Runoravintelivalistusiltama. Ville Rantanen kierrätti pitkin Suomea J.K. Ihalaista, Tapani Kinnusta ja Juha Kulmalaa Politiikkaa, nyt! -runokiertueella. Vuosi oli jotain tyyliin 2010 ja silloin aloin varovaisesti uumoilla, että runous taitaisi sittenkin olla luettavaa, että se voisi olla sekä luettavaa että poliittisesti merkittävää ja jotain sanovaa!

Yksi vaihe poliittisen keijaissiemailun aikaa on ohitse. Ei järjestötyö yleensäkään ole hotkeitta kompiaisten äärellä, kuten Ville Rantanen volterkilpimäisesti Elonkehän artikkelissaan tuumaa. Seuraavassa Elonkehän numerossa hän keskittyy siihen, mikä meni pieleen. Ville Rantanen opiskelee nyt maataloutta. Saa nähdä, mitä tuleman pitää. Valtimolla on joitain omavaraistalousoppilaitoshankkeita meneillään. Lienee ja toivottavasti on!