Töitä

ke 23.8.2017

Tilaajavastuulakitodistuksia tilailen tänään. Piti lähteä kalenteroidusti mustikkaan Matin kanssa, mutta tehdään nyt töitä pois alta. Ehtii sinne marjaan iltapäivälläkin. Heräsin jo ennen kuutta ja hieman ovat aivot tukkoiset. Oli oikein mukava soittaa Lähitapiolaan äsken. Itä-Suomen palvelukonttorista vastasi ihan ihminen ja oli ystävällinen. Tavallisesti menen periaatteen vuoksi istumaan Lähitapiolan Lapinlahden konttoriin ja hoitamaan asioita, mutta nyt ajattelin toimittaa asiani puhelimitse.

Koska vielä mielin tänään oikeasti sinne metsään, en ala tähän mitään enää runoilemaan. Kopioin kiireesti Ärräpäihin lähettämäni viestin - toveri Oiva Hevonen viritti keskustelun horsman lisäämisestä lehmien ruokaan metaanipäästöjen vähentämiseksi. Siitä oli ollut juttu Maaseudun Tulevaisuudessa, jonka Oivaheppa oli tilannut. Maaseudun Tulevaisuudessa oli viime perjantaina oiva aliopääkirjoitus päätoimittajalta siitä, että kauppa dominoi, mutta tuottajat sen kun köyhtyvät:

Outs! No niin. Mulla on taas kasa Maaseudun Tulevaisuuksia ja Suomen Kuvalehtiä lukematta. Joten luenpa nyt maanantain MT:n.

Pienenä hain monta kertaa Maaseudun Tulevaisuuden kesätoimittajaksi, mutten koskaan päässyt.

Nyt muuten innostuin lukemaan Roope Lipastin Viimeisiä polttareita. Sitä Saa pokkarina Tokmannilta ja kiinnostuin. Kiinnostuin siksi, kun Lipasti oli jossain aikakauslehdessä - olisiko ollut Yhteishyvä? - kolumnistina ja kirjoitti hirmu hauskasti lastensa koulun aloittamisesta.

Eilen luin Lipastia aika pitkälle ja sitten ajattelin, että nojoo, antaa olla, nuorten miesten huumorikirja. Mutta sitten luin Turkkarin arvostelun kirjasta ja nukuin yön yli. Päätin antaa kirjalle vielä mahdollisuuden. Siinä on mielenkiintoisella tavalla genderblendausta. Ovatko Tarmo ja Maija sama romaanihenkilö? Onko kyse skitsofreniasta vai ihmisestä väärässä sukupuolessa?

Paljon kiinnostavampi kuin Maija tai poissaoleva Tarmo on kirjan kirjailijahahmo Ruben. Ruben kirjoittaa kirjoja ja vaimo, Helena, elättää. Minä koin viime viikolla omituisia hetkiä, kun yhteistyökumppanimme pyysi meidät liikelounaalle. Yhteistyökumppani on tosi mukava tyyppi, mutta jotenkin oli vaikea selittää minun omaa rooliani tässä yrityksessä. Näin koko ajan, että yhteistyökumppanin teki mieli kysyä, mitä minä, Matin vaimo, oikein teen työkseni. Alan varmaan kohta vastaavissa tilanteissa huutaa hysteerisesti, että OLEN VITTU ELÄKÖITYVÄN YRITTÄJÄN KOTIROUVA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Teen puoliksi mieheni kanssa omistamassani yrityksessä huomattavia hallinnollisia uudistuksia, kuten esimerkiksi viime sunnuntaina. Putsasin pakastimen päältä kaiken siihen kertyneen sälän ja päätin, että siinä on nyt sitten postinkäsittelyalusta. Panen pakastimen päälle sekä tulleen postin että lähtevän postin. Ja tästä eteenpäin tarkistan jokaisen vitun Töllöttimen, jotta joutavanpäiväisen, merkityksettömän ja viheliäisen lehden mahaan ei jää laskuja. Töllötinhän menee meillä suoraan lehtikeräykseen, kuten paljolti muutkin mainoslehdet.

Pia