Koirantähdestä pohjoiseen

ma 2.10.2017

Olipa viikonloppu. Sain eilen aamulla päätökseen Terhi Törmälehton Vaikka vuoret järkkyisivät. Oli sen jälkeen - ja sen, kun Maria lähti Järvenpäähän - pakko siivota. En pystynyt aloittamaan mitään uutta kirjaa. Siivotessa järjestin omat ajatukseni. Ja ihan illalla (tarkoittaa noin kello 20:a, kun kävin unimaille, nukuin klo 7.15:een asti, tässä on jotain mätää tässä minun nukkumisessani, lupaan huomenna klovni-runoilijalle, että herään kello 7, piste, klovni-runoilija ajoi tänä aamuna parrankin, jotta Jusupihan mummuset tunnistaisivat hänet kesäkuukausien parroittumisen jälkeen.) jatkoin Hanya Yanagiharan Pientä elämää.

Vaikka vuoret järkkyisivät on ensimmäisenä minulla Kaskikuusen kansalaisopiston kirjallisuuspiirissä. Käsittelemme sen torstaina 12. lokakuuta. Sitten 25. lokakuuta mennessä pitäisi lukea Guzel Jahinan Suleika avaa silmänsä. Saamme sen suomentajan Kirsti Eran Lapinlahdelle.

Olimme lauantaina monien käänteiden ja yhden liikenneympyräkierroksen jälkeen Joensuun kaupunginteatterissa. Näimme Katri Mehdon käsikirjoittaman Koirantähdestä pohjoiseen. Näytelmä on sellainen, että melkein pitää repiä jostain rahat sen tuottamiseen kaikille yli 15-vuotiaille lapinlahtelaisille koululaisille. Näytelmä pitäisi panna pakolliseksi kaikille nuorille, joilla on uhka joutua Rajat kiinni -ääliöiden uhriksi.

Näytelmä perustuu Katri Mehdon, Merja Paanasen ja Sanna Kärkkäisen Paiholan ja Kiteen vastaanottokeskuksissa ja Joensuun tukiasunnoilla tekemiin haastatteluihin ja vierailuihin.