Huonojen aivojen päiviä

ma 27.11.2017

Kävin korjaamassa äsken eilisen merkintäni kirjoitusvirheet. Viime yö meni siinä mielessä hienosti, että en katsonut kelloa, vaikka heräsin ainakin 50 kertaa. Joka herätyksen jälkeen nukahdin saman tien uudestaan.

Kun kello seitsemältä soi, panin klovni-runoilijalle viestin, että kiitos tiedosta, lumi ei siis ole sulanut pois, voin herätä. Ja sitten nukahdin niin syvään uneen, että ei minkäänlaista havaintoa ole seuraavista puolestatoista tunnista.

Ilmeisesti minut on nyt koodattu nukkumaan kymmentä tuntia. Koetan sen verran edistyä omassa Valvomossani, että en katso sitä pirun kelloa yöllä. Tähän astihan olen aina nukkunut rannekello kädessä ja tsekannut säännöllisin väliajoin, monta tuntia on unta jäljellä. Ja jos satun heräämään aamuyöstä sydämen takomiseen, en jää kierimään ja herättämään Mattia, vaan menen alakertaan ja panen vaikka pyykkikoneen pyörimään tai teen jotain muuta hyödyllistä. Vien roskat. Ruokin kissat, jos kello on neljä tai viisi.

Pääni on ihan pöööö. Pääni oli eilistä merkintääkin kirjoittaessa aivan pöööö. Ovatkohan aivoni jotenkin nyrjähtäneet? Ja mistä tulee tämä käsittämättömän tahmea väsymys. Yskin vieläkin kuin keuhkotautinen, mutta jotenkin siihen olen itse tottunut. Maria tosin huomautti asiasta, kun joutuu kuuntelemaan viikonloppuisin yöllä huonon välipohjan läpi yskimistäni. Maria kysyi, onko tässä talossa hometta. Astmaa minulla ei ole. Se on nyt testattu.

Eilen tallattiin Matin kanssa Haukkuvalla viisi kilometriä. Nukahdin illalla Saabin takapenkille, kun läksimme elvyttämään SeRGeitä Länsi-Puijon koulun parkkipaikalle, jossa sen polttoaineletku oli mennyt hyhmään.

Tänään näillä aivoilla ei kannata puuttua numeroihin. Ne menisivät kuitenkin sekaisin. Huomenna on uusi päivä. Tämän päivän tavoite on olla läsnä, kun Marjahaan katsastusmies tsekkaa Skodan opetuspolkimen. Ja Annan on oltava siinä myös, jotta edes joskus tulisi katsoneeksi auton tekniikkaa. Matti käski. Minä kyllä käytän autoja ihan mielelläni katsastuksessa, mutta sillä aikaa istun katsastusasemien odotushuoneessa ja uppoudun naistenlehtikasoihin.

Luin tarkkaan Juha Kärkkäisen KauppaSuomen puolustuspuheen. Jos nyt ei oteta lukuun Kärkkäisen höperehtimistä .......aarrghh kello on jo vaikka mitä. Jatkan tästä joskus, kun aivoni eivät ole niin sumussa.