Kapitalismi on helpompi kestää kännissä

ti 7.11.2017

Putosin totaalisesti kärryiltä siitä, mitä Lapinlahdella tapahtuu, sillä Matti ja Liisa -lehti tuli vasta perjantaina. Torstaina kävin postilaatikolla ja kun paikallislehteä ei ollut, unohdin koko lehden. Tavallisesti luen lehden seisaaltani postilaatikolla tai autossa. Ja rähisen itsekseni.

Uusin numero oli täynnä tapahtumia. Wille Riekkisenkin alustus kaiketi olisi viime torstaina Varpaisjärvellä ollut eri kuin Lapinlahdella keväällä. Lauri Jäntti puhuu torstaina 16. marraskuuta, millainen luterilainen ajattelu on tulevaisuudessa. Hm. Jäntin väitöstilaisuus olisi perjantaina 24. marraskuuta Joensuussa.

Karjalaisilla oli hienot ja näyttävät kekkerit viikonloppuna. Me läksimme tyynesti Iisalmeen katsomaan Tuntematonta sotilasta. Lastulla olisi perjantaina ollut tsuajua ja Timoi Munne. Me olimme Kuopiossa. Maria kysyi lauantaina aamupäivällä, mitä lukiolla on, kun siellä on niin paljon autoja. Mutisin hajamielisesti, että jos siellä on vainajien muisteloon liittyvä juhla tai jotain.

Matti ja Liisa -lehti odotteli meitä postilaatikossa. Ja kaikki hienot jutskat Lapinlahdella hurahtivat ohi. Premisivun iso juttu veroprosentista oli hyvä.

Tästä kohdasta huomautan Matti ja Liisa -lehden taittajalle: "Yrittäjältähän sitä kuulee, millaista se yrittäjyys on. Yrittäjien olisi hyvä tukea yrittäjyydestä unelmoivia, olla valmiita mentoroimaan. Jos on jollakulla yhtään mielessä, että voisi ryhtyä pää- tai sivutoimiseksi yrittäjäksi, niin kyllä kannaustan kokeilemaan." (Matti ja Liisa to 9.11.2017 s. 7)

Taittovaiheessa jutut oli ennen tapana editoida. Taittaja pienessä lehdessä oli samalla editoiva toimittaja. Minä joskus kirjoitin joidenkin huonoa kieltä kirjoittavien toimittajien tekstit kokonaan uudelleen. Enkä sanonut mitään eikä kukaan koskaan sanonut uudelleenkirjoittamisestani mitään. Yllä oleva sitaatti koettaa olla puhekieltä, ymmärrän, mutta puhekielenkaltaisuuskaan ei saa tarkoittaa huolimatonta ilmaisua.

No entäs tämä sitten: "Varmaan puheenjohtajuus työllistää, mutta toisaalta varmasti tästä myös saa paljon." Sitaattia edeltävässä lauseessa on myös-sana. Väliotsikkoa edeltävässä lauseessa on myös myös-sana. Myös esiintyy jutussa kaikkiaan viisi kertaa.

Matti ja Liisa -lehti löytyi laatikosta Hesarin kuukausiliitteen kanssa. Kuukausiliitteessä oli hyvä Jouni K. Kemppaisen juttu Li Anderssonista (pj. vas.). Juttu ei ollut vittumainen eikä toisaalta lipeväkään. Se oli terävä ja hitto, että Li Andersson on terävä puheenjohtaja. Antoi hyvän vastauksen (Kristuksen) ei ku toimittajan peljättävän tuomioistuimen edessä lokakuun vallankumouksesta. Siis nii ku et mitä vittuuuuu-u se enää vassuille kuuluu, mikseivät toimittajat kysy lokakuun vallankumouksesta Venäjä-tutkijoilta?

Luin parhaita kohtia haastattelusta Matille ääneen. Mietimme samalla pari minuuttia tulevia presidentinvaaleja. Matti hieman kohotteli kulmakarvojaan sille, että vassujen Merja Kyllönen ei ollut Elinkeinoelämän valtuuskunnan pressakandidaattitilaisuudessa.

Sanoin, että ehkä oli parempi niin. Täkäläiset vassulit olisivat mieluummin ottaneet Li Anderssonin presidentinvaaliehdokkaaksi kuin Merja Kyllösen. Sanoin siihenkin, että parempi näin. Pressanvaalit vain kuluttaisivat hyvää puheenjohtajaa. Kaikkihan muistavat, miten Paavo Arhinmäki (vas. ent. pj.) lopulta viimeisissä tilaisuuksissa suorastaan nuokkui silmäluomet puolitangossa - enkä lainkaan ihmettele. Samojen asioiden veivaaminen kuukausisotalla keskusteluista toiseen puuduttaisi kenet hyvänsä.

Taisi olla uusimmassa Vihreässä Langassa juttua Pekka Haavistosta. Meinaan jossain käänteessä käydä viimeisimmän Vihreän Langan täällä läpi ja samalla kommentoida viimeisintä Timo Kauniston Maaseudun Tulevaisuus -kolumnia, joka osui buh, että se osui. Mikko Kärnälläkin oli eilen Maaseudun Tulevaisuudessa hyvä ja kärjekäs kirjoitus. Jos alkiolainen maalaisliitto olisi olemassa, liittyisin siihen oitis.

Vihreän Langan Pekka Haavisto -analyysi oli niin hyvä, että aloin pitää Pekka Haavistosta. En ole voinut sietää heeboa siitä lähtien, kun luin Pekka Saurin Parempaa kuin seksi. Tunnen itseni niin kusetetuksi alkuperäisvihreänä. Langan jutussa pohdittiin sitä, että viime pressanvaaleissa Haavisto ja Niinistö joutuivat tavallaan toistensa panttivangeiksi ja kun Pekka Haavisto valitsi Sauli Niinistölle kappaleen Money, money, money ryömi Haaviston kampanjapäällikkö Riikka Nenäpäivä-ääliö Kämppi polvillaan puoli kilometriä Niinistön perässä ja pyyteli anteeksi Haaviston tahdittomuutta. Tuli semmoinen aavistuksenomainen ryppy kaksinsyleilyyn silloin.

Eilen hieroskentelin silmiäni Siskonpetiläisten Nenäpäivä-filminpätkälle. Huhhuh, huhhuh. Jaetaan juu omasta juu.

Minusta Niinistö voitaisiin valita suorilta käsin seuraavaksi kuusivuotiskaudeksi, vaikka ilman kansalaisvaltuuskuntia tai jopa ilman vaaleja. Jos kerta Erkki Tuomioja (sd. hiljainen nykyään) on sitä mieltä ja jos kerta Niinistö pitää meidät erossa Natosta. Säästyisivät rahat ja kaikkinainen turha vaiva. Nils Thorvaldsin tosin voisi kutsua Lapinlahdelle Rythin Pentin metsäkurssille puhumaan siitä, mitä teki EU:ssa metsädirektiivin kanssa.

Ai niin otsikko? Tulin murheelliseksi alennustilasta, jossa lapinlahtelaiset 1990-luvulla syntyneet nuoret ovat. Mihin suuntaan katsoo kunnan nuorisotyö, kun keisit lähmää kännissä ja ties missä pillerissä S-Marketin nurkalla? Minä muutama vuosi sitten halusin mukaan tekemään nuorisotyötä, kun omat tytöt olivat tulossa räkimäikään, mutta intoni meni ohi. Koin, että virkamiesten taivaallista työrauhaa ei saa häiritä. Ja aamuyöstä ajattelin, että ehkä S-Marketin nurkalla pyörivät ovat viisaita. Tämä on niin paska järjestelmä, ettei tätä selvin päin kestä.

Juuri yllä olevan takia en halua enää ikinä olla missään ehdolla. Teki mitä tahansa, ja on ehdolla kunnallispolitiikassa, teot tulkitaan vaalityöksi. Kaikkein mielenkiintoisinta on, että penseiten aktioihini suhtautui demarivirkamies ja hieman tulkitsin asian niin, että ainoat, jotka vaalityötä nuorisotiloilla saavat tehdä, ovat demarit ja palkan edestä.

Demaritoveri Jorma Rannio pisteli Matti ja Liisa -lehden yleisönosastolla. Rannio-poloinen, josta kovasti pidän, ei ole huomannut, että demarit ovat valtakunnallisella tasolla muuuttuneet. Kukaan uusista oikeasti vasemmistolaisista demareista ei enää hoe rakenteiden uudistamisesta. Voi Rannio-puluseni, rakenteiden "uudistaminen" on uuskieltä ja New Public Managementia. Sen aika on jo ohi.

Vaasan yliopistossa on vuonna 2003 tehty tutkimus NPM:stä. NPM on vähän niin kuin naisten PMT, hyvin kiusallinen ja pahimmillaan tuhoava. Jotkut haluavat jopa koko kohtunpoistoa, kun kärsivät kovasta PMT:stä. Vaasan yliopiston gradussa mainitaan uusliberalismi sivulla 10. Koska Paavo Möhköfantti Lipponen kielsi ainakin kolmasti koko uusliberalismin olemassaolon ja leimasi muun muassa asiasta puhuneen Heikki Patomäen Suomen Johtavaksi Anti-intellektuelliksi (kirjassaan, jossa käyttää Savon Sanomien siteerauksia, siis intellektuelli Lipponen siteeraa Savon Sanomia, kröhöm, juu) , Lapinlahden demarit teeskentelevät, etteivät olisi koskaan kuulleetkaan mokomasta.

Tässä linkki Vaasan yliopiston tutkimukseen: http://www.uva.fi/materiaali/pdf/isbn_952-476-004-5.pdf

Tahtoisinkin tietää ihan konkreettisesti, mitä toveri Rannio tarkoittaa rakenteiden "uudistamisella"!

Eilen muistin väärin Pasi Ahtiaisen Jokakelin miehen loppukohtauksen. Romaani ei loppunut siihen, mihin muistin sen loppuvan. Oli kirjassa kokonainen luku sen jälkeen, kun keskiluokkainen pariskunta siirsi tupakkatuolit toistensa viereen, se varmaan oli ainakin viisitoistatasoista ironiaa. Päätin mielessäni Jokakelin miehen siihen. Luin sen kyllä loppuun, mutten oikeaa loppukohtausta muista. Se oli kaiketi minulle tarpeeton, minun Jokakelin mieheni päättyi puutarhaan.

Elämänkaari

Tällaisen viestin lähetin äsken:

Huh joo, tässä tämä elämänkaarikirjoitus huomiseen. Istun keittiössä yöpaita ja aamutakki päällä, jalassa villasukat. Avaan ehkä eilen tulleet laskut. Tai sitten en avaa. Matille pitäisi varmaan kehittää tilille rahaa, sillä joutuu vielä kerran lähtemään Suomenniemelle Lyytikkälään. Lähtee huomenna, muttei ole siellä onneksi kuin yhden yötienoon. Tuonee talomuseon päärakennuksen ikkunat tänne korjattavaksi ja asuntovaunun. Kahdenkeskinen matkamme Matin kanssa siirtyy johonkin. Ehkä pidämme yhden yhteisen päivän, kunhan Matin kiireet helpottavat. Seuraavalla viikolla Matilla on vielä Helsingissä museovirastokäynti tästä Lyytikkälästä. Yhdistää siihen Restaurointikillan jonkun jutun. Äh, hitsi ja vielähän Matilla on opetushallituksen keikkakin ennen joulua kait. No, ensi vuonna sitten palaamme tähän avioliittoon:)

Lähden nyt ulos, koska aurinko vielä paistaa. Olkoot laskut. Minulla on vielä täyttämättä marraskuuta varten Hyvän Mielen Päivä- ja Suunnitelmakirja. Tässä kuussa opettelen antamaan itselleni anteeksi, että herään joka aamuyöstä noin kello kolme, neljä ja valvon kaksi tuntia joko hiestä märkänä, sydän hakaten tai vilusta hampaat kalisten, sydän hakaten.

Kun Matti pääsee taipaleelle, nukahdan vielä pariksi tunniksi. Kuka siitä minua rankaisee, että herään vasta kahdeksalta? Yön hirvittävimpinä tunteina kirjoitan mielessäni päivän merkinnän tai elämänkaarikirjoitusta. Näin on hyvä, amen, amen.