Kirjoitin pitkän pätkän apokatastasiksesta ja lukion oppilashuoltoryhmästä sekä Touko Aallon rakastajattaresta, omasta psykoterapiasta ja elämänkaarestani

mutta

voi vittu

kirjoitus hävisi kuin tuhka tuuleen!

ti 21.11.2017

Olen nukkunut 5 tuntia. Heräsin kello 4 hirveään vaihdevuosihikeen. Vituttaa armottomasti. Kirjoitin pitkän pätkän vaikka mistä ja jotenkin tässä oli auki kaksi näkymää blogiin. Koko ritivitunrimpsu hävisi.

En nyt ehdi rekonstruoimaan tai menstruoimaan kirjoitusta uudestaan. Koetan soveltaa eilen oppimaani PACE-asennetta tyttärieni kasvatukseen. PACE sisältää leikkisyyttä (Playfulness), hyväksyntää (Acceptance), uteliaisuutta (Curiosity) ja empatiaa (Empathy). Nyt juuri en sovella PACEa tähän blogialustaan! Eikö tähän mölliäiseen saa automaattista tallennusta, joka tallentaisi tekstin joka tapauksessa jonnekin muutaman sekunnin välein?

Ehkä kirjoitan merkinnän uudelleen joskus, ehkä en. Joka tapauksessa olen luvannut joskus kirjoittaa Guzel Jahinan Suleika avaa silmänsä -kirjasta vielä blogimerkinnän numero 3. 

Kiitos blogin korjauksista! Olen nyt niin omassa elämänkaaressani ja huomiseen iltaan kello 20 asti Järvelässä ikävuosissani 14 - 19, että kirjoitin Vesa Kärkkäinen, kun piti kirjoittaa Juha Kärkkäinen, se kiuruvetislähtöinen ylivieskalainen kauppias, jolla oli porotokka. Ja kirjoitin Satamakadun kommuuni, kun piti kirjoittaa Sammonkadun kommuuni. Ehkä on parasta siirtyä pariksi toviksi taloussuunnittelun ja kassabudjetin puolelle ja sitten lähteä viemään koiria ulos. Pätkii päässä ja viiraa, viiraa, mutta sehän teille onkin jo minusta tuttua.

Se, että on epävakaa persoonallisuus ja rajatapaus sekä vaikka mitä patologista, ei vapauta siitä, että pitää vain koettaa jatkaa eteenpäin. Tirskahdin eilen hermostuneesti, kun psykoterapeuttini sanoi, että diagnoosini ei välttämättä ole olennainen seikka prosessissani. Olennainsta on se, miten pääsen irti ajatushokemasta: Olen huono äiti, kun minulla aina silloin tällöin viiraa. SIitä pitää päästä eteenpäin.

Aamulla luin myös noogeenisestä neuroosista ja Tarkoituskeskeisyydestä nuorten itsemurhien estämisessä.

Ei kun menköön tämä nyt nettiin, vaikka kohtalo, kišmet koetti julkaisua estää. Tässä muudan tekstiviesti tältä aamulta:

"Asun nyt jotenkin kohtalonomaisesti kuusi kilometriä Telppäsniityltä, josta kaikki alkoi vuonna 1796. Äitini (1920 - 1996) oli Etelä-Savon körttejä, Puumalasta, ja hänen isänsä Jaakko Tiusanen, sikäläinen maallikkosaarnaaja. Minä en tosin koskaan ukkiani nähnyt, sillä olen iltatähti. Hädin tuskin mutsipolo oli hengissä, kun mut sai:)

Eutanasiasta:

Minusta ihmisen ei tule koettaa asettua Jumalan asemaan. Nefeš, elämän henki, puhaltaa siellä, missä (Jumala) tahtoo. Sitä paitsi tyhmähän joku Esko Seppänen on, en tajua, miten voi vasemmistolainen mennä sellaiseen halpaan. Totta kai eutanasiaa, jos se sallitaan, käytetään sote-säästöjen saamiseksi. Otetaan köyhä mummo, jonka perään ei kukaan kysele ja joka kakkaa jo vaippaan, - ja ei kun piikille!

Mutta tämä Touko Aallon rakastajatar! Armoa, armoa! Minä olen joskus ollut itse nuori (en tosin koskaan niin kaunis kuin Aallon rakastajatar) ja ruumiini ajatteli vain seksiä. Myöhemmin tajusin, että ruumis oli viisas, lapset olisi pitänyt tehdä ajallaan, silloin kun ruumis vielä on terve ja valmis lapsen kantamaan. Sitten, kun arvelin, että pääni on valmis lapsentekoon, ei niitä sitten syntynytkään.

(Itse asiassa Jumala taisi arvata, että pää ehkä oli valmis lapsien saamiseen, mutta sielu oli vielä hieman kypsymätön ja piti antaa rouvalle lapsettomuuden raastava kokemus. Mitä siitä seurasi? Siitä seurasi vieläkin hillittömämpää haureutta!)

Sitten tapahtui kaikkein epätodennäköisin. Erosin ehkä Länsi-Euroopan parhaasta isästä, toin Suomeen hyvän periyttäjän (jonka jälkeläiset pystyvät tappamaan hylkeitä paljain käsin tundralla), otin suomenpystykorvan, kun kerta lapsia nyt ei ole - JA TULIN RASKAAKSI - KAKSI KERTAA PERÄJÄLKEEN! Itse asiassa. Minun Jumalani on nauranut minulle monta kertaa. Ja minä nauran Jumalani kanssa. On tämä oikeasti lystiä, tämä elämä.

Armoa myös Touko Aallolle. Hän tarvitsee paljon myötätuntoa siinä vaiheessa, kun nuori rakastajatar panee hänet ulkoruokintaan!"